Olen huolestunut katoavan isänmaallisuuden, terveen kansallistunteen ja kaiken yhteisöllisyyden häviämisestä ja pelon maantieteen lisääntymisestä Suomessa. Olen jo pitkään pannut merkille kuinka epäisänmaallisesti Suomen asioita hoidetaan? Isänmaallisuutta nakertava käytös korostuu kun tutkiskelemme suomalaista EU-ja Nato-politiikkaa, rahavallan eliittiä, talouselämää, maanpuolustusta ja esimerkiksi lisääntyvää veropakolaisuutta.
Huippu-urheilu ja isänmaallisuus
Urheiluelämä on yksi, mutta toki triviaali esimerkki. Voisi ajatella että maailman kilpakentillä menestyneet huiput olisivat isänmaallisia: kokisivat olevansa jotakin velkaa menestyksestään hyvinvointivaltiolle ja kasvattajaseuroille Suomen periferiassa, mistä ovat maailmalle ponnistaneet? Tarkoitan vaikka sellaista esimerkillistä ja isänmaallista käytöstä, että huippu-urheilijat ja formulakuskitkin maailmalla maksaisivat veronsa Suomeen.
Kun Suomi hävisi Ruotsille juuri jääkiekon MM-peleissä toukokuussa 2024, harva muistutti siitä miksi niin kävi? Niin kävi osaksi siitä syystä, että suomalaiset huippupelaajat eivät tule NHL-sarjoista edes MM-kisoihin kun heillä on sopimukset, ottelut ja rahat siellä rapakon takana kiinni samaan aikaan. Siinä ei isänmaallisuus paljon paina, vaan “verosuunnittelu” ja rahakkaat sopimukset ratkaisevat! Kun “dollari” puhuu, kiekkolijan/ seuran/ porukan/ liiton isänmaa-uskollisuus jää jotenkin unohduksiin eikä mitään muka voi tehdä. Kyllä voi! Käsittääkseni monessa muussa maassa voidaan, juuri niissäkin jotka voittivat Leijonat. Isänmaataan edustavat kiekkoilijat tulivat ilomielin MM-kisoihin – taidettiin jopa niin velvoittaakin? Miksi ei meillä?
Mutta totta puhuen: suomalainen jääkiekko ja sen maine on ollut jo vuosia täysi kupla, koska osaaminen ja lahjakkuudet on ostettu Pohjois-Amerikkaan. Edes kiekkobisnekseen tuhlattu raha ei enää nosta isänmaallisia tunteita entiseen malliin! Ketä se palvelee, että kuulemme joka aamu urheilu-uutisia, joissa luetellaan suomalaispelaajien tekemät maalit ja syötöt rapakon takana?
Talouselämä ja isänmaallisuus
Talous on globaalia ja kapitalismi kansainvälistä. Oletko muuten tavannut isänmaallista suomalaista yrittäjää? Minä en kovin montaa. Voi olla että vain ne epäisänmaalliset, jotka vielä tekevät ketunhäntä kainalossa nippelikauppaa putinistisen Venäjän kanssa on huomattu ja tuomittu, mutta entäpä suuryritykset suuressa mitassa?
Aivan ensimmäiseksi voi kysyä, että miksi suomalainen yrittäjä ei työllistä suomalaista työväkeä? Miksi hän vie yrityksensä tai alihankintansa halpamaihin, esimerkiksi kaukoitään. Paperiteollisuuskin kerää voittonsa muualta kuin Suomesta: eteläamerikkalaisen alkuperäisväestön selkänahasta, sademetsiä hakaten, luontoa turmellen ja riistäen. Tietenkin suuremman voiton toivossa. Se siitä hurskaasta isänmaallisuudesta.
Toiseksi on tietenkin mainittava veronkierto, ns. “verosuunnittelu” ja verotuksen ja voittojen siirtäminen Suomesta sinne ulkomaille, missä pääoma poikii ja yrittäminen on edullista. Onko siis etujoukoissa pääomiaan siirrellyt “veropakolainen” Björn Wahlroos isänmaallinen? Kysynpä vain! Monille riittää epäisänmaallisia veroneuvonantajia ja hyvin palkattuja kokeneita asianajajia! Toiminta haiskahtaa kovastikin epäisänmaalliselta, koska veronkierto ja halpatyövoiman käyttö on pois kotimaan kehityksestä, sote-rahoista ja heikompiosaisten suomalaisten auttamisesta valtion verokertymän avulla. “Ketään ei jätetä” – eikös se ollut vähän aikaa sitten jopa sosiaalidemokraattien vaalitunnus? Aika moni on jätetty kun isänmaallisuus on unohdettu!
Maanpuolustus ja isänmaallisuus
Suomi ehti olla II maailmansodan jälkeen puolueeton ja liittoutumaton maa vuoteen 2022 saakka, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja säikäytti suomalaiseliitin ja etukenossa kenraalit hakemaan turvaa rapakon takaa! Tässä Nato-villityksessä aivot pantiin jäähylle ja mentiin jopa niin pitkälle, että armeijan, politiikan ja talouseliitin huipulla alettiin julistaa yhteistä arvomaailmaa USA:n kanssa. Yhteistä arvomaailmaa? No, Suomi on tosin ollutkin “Pikkuamerikka” jo vuosikymmeniä, ainakin viihteen ja roskaruuan puolesta.
Kun Suomessa on ollut suht harvinainen yleinen asevelvollisuus (jonka minäkin olen suorittanut ja vasta myöhemmin siirtynyt siviilipalvelukseen), maatamme on puolustettu perinteisesti omin voimin ja joukoin. Hyväksi se oli koettu.
EI ENÄÄ, tänne on nyt 2024 jo kutsuttu amerikkalaisten natolaisia erikoisjoukkoja ja määritelty heille jopa omat kasarmi- ja toiminta-alueet, minne Suomen viranomaisilla ei ole mitään asiaa. Tätä DCA-nimellä toimivaa hivutusta on harjoitettu pitkään kulisseissa ja niin salassa, että varsin moni kansanedustajakaan ei tiedä mistä tässä salamyhkäisyydessä on kysymys. Mielestäni ei ainakaan tippaakaan rehellisestä ja avoimesta isänmaallisuudesta. Armoton militarismi ja USA-myötäily kattaa jo lähes koko yhteiskunnan: monenlaisia raja-aitoja rakennetaan eikä ulkopolitiikassa uskalleta julistaa, että kuuluisimme enää esimerkiksi siihen YK-valtioiden suureen enemmistöjoukkoon, joka antaa Ukrainan ohella kaiken tukensa itsenäisen Palestiinan valtion muodostamiselle (?). Raukkamaiset ministerimme pälyilevät peloissaan rapakon taakse ja presidentti näyttelee toimeliasta kansallisviihdyttäjää samaan aikaan kun Suomen suvereniteetti on vakavasti uhattuna (?). Olisi korkea aika pienen rajamaan valtion tehdä muunlaista ulkopolitiikkaa!
Olemme pahasti väärässä seurassa luottaessamme Pentagonin, Washingtonin ja USA-Naton meitä kovan paikan tullen auttavan. Kannattaa miettiä tulevia trumpilaisia vaihtoehtoja ja katsoa Setä Samulin edesottamuksia lähihistoriassa eikä vain aina tuijotella ja taivastella Kremlin tihutöitä. Isänmaallista olisi palata diplomatian ja rauhanrakentamisen Suomeen ja alkaa puhua jo aidosti totta ydinsodan vaarasta ja seurauksista, vaikka vain stubbilaisia kolmea vaihtoehtoa mietiskellen: 1-2-3! Sen, siis ydinsota-ykkösvaihtoehdon ensi sekunneilla tai minuuteilla USA:n Suomi-tukikohdat häviävät savuna ilmaan ja siinä sivussa myös Helsinki ja pari muuta suurkaupunkia! Haluatko olla mukana?
Nykyhetken epäisänmaallinen, pelkästään militarismiin ja asehankintoihin keskittyvä maanpuolustus ilman aktiivista diplomatiaa ja rauhanaloitteita on piskuisessa Suomessa lyhytnäköistä hollywwod-sotapeli-huuhailua, johon putinistinen Venäjä reagoi entistä useammin omalla tavallaan. Valitettavasti. Seurauksena on lisääntyvä vihanpidon ja varustelun kierre, jonka seuraamuksia saa vain ounastella.
Öisinajattelija