Entinen vasemmistomeppi ja EU-kriitikko, markkinatalouden, virtuaalipääoman ja hötörahan arvostelija, etevä talousasiantuntija Esko Seppänen on päättänyt äänestää presidentinvaaleissa Sauli Niinistöä.
Hän on sanonut, että äänestää henkilöä, ei kokoomusta. Olisikin outoa, jos hän ei olisi tätä sanonut.
Hän on selittänyt valintaansa suunnilleen niin, että Niinistön varhainen EU-kriisikritiikki on ollut tässä henkilövalinnassa keskeinen tekijä. Esko Seppänen itse on osunut monissa EU-talousarvioissaan naulan kantaan ja siitä hänelle kymmenen pistettä. Hän on niitä harvoja meppejä, jotka ovat hyvissä ajoin varoittaneet tulevasta, nyt olevasta kriisistä – pankkiirien / pääoman vallasta ja valuuttakeinottelusta.
Henkilö- ja arvovaalit
Mikäpä siinä, siis Seppäsen kallistumisessa Niinistön joukkoihin. Vaalit ovat henkilövaalit ja antipatiat ja sympatiat merkitsevät silloin aina aika paljon, jos ehdokkaissa ei nähdä merkittäviä eroja. En silti voi olla miettimättä erilaisia painotuksia presidenttiehdokkaiden arvomaailmassa. Kuinka voi olla havaitsematta sitä, että Haavisto ja Niinistö edustavat myös HENKILÖINÄ, TOIMIJOINA aivan erilaisia kansalaispiirejä, erilaista elämäntapaa, erilaista moraalia ja joskus jopa erilaista ihmisoikeuskäsitystä. Myös taustajoukoissa ja eritoten taustajoukkojen talousmietteissä sekä finanssien kahmimisen mahdollisuuksissa, jo saavutetuissa eduisssa on merkittäviä eroja. Niin, vaikka tuleva presidentti Pekka tai Sauli ei paljon talouselämään pysty vaikuttamaankaan…
Tuleva presidenttihän on korostetusti arvojohtaja. Muu valta – paitsi ehkä ulkopoliittinen? – häneltä on demokraattisesti karsittu. Mutta entä ARVOJOHTAJA? Olisiko arvoilla sittenkin merkitystä? Elämäntapasimerkillä, protokollan noudattamistyylillä, siitä poikkeamisella, humanismilla, ihmiskäsityksellä?
Seppänen Viinasen vietävänä
Minusta Esko Seppänen on (ehkäpä?) jumittunut Iiro Viinas-kumppanuuteensa ja yhteisen kirjan tuomiin tunnelmiin. Hänellä on utopistinen näkemys Niinistön talouspolitiikan toimivuudesta ja rehtiydestä, markkinamielisen kokoomuksen vaikutusvallan ylittävästä ”moniarvoisuudesta”. Myös eläkeläismiesten nostalgialla on tässä kenties nostetta? Minä en millään usko Sauli Niinistön ”talousnerouteen”, verrattuna vaikkapa Esko Seppäsen omaan ”pääomaan” eli tietopankkiin EU-taloudesta, kriisin syistä.
Lisäksi on muistettava,
1) että Suomen tuleva presidentti ei vaikutusvallallaan EU-taloutta ja EU-kriisiä ratkaise, ei edes Suomen omaa työttömyysongelmaa, mutta arvomaailmaan ja kansakunnan atmosfääriin hän voi vaikuttaa;
2) että punavihreän laajan ja uudenlaisen KANSALAISrintaman rakennus voi alkaa vaikka pressanvaaleista saadusta kokemuksesta, yhteistoiminnasta. Sosiaalinen tilaus on olemassa.
3) että aito KANSALAISliike (jopa ilman suuria rahoja!) on juuri nyt selvemmin Pekka HAAVISTON kuin Sauli Niinistön TAKANA: uusi sukupolvi kenties astumassa politiikan näyttämölle – se sukupolvi jota nykymeno ja talouden & markkinoiden ylivalta vituttaa jo riivatusti. Myös tuhlaus, ydinvoima, globaalit kriisit ja ”natottaminen” sekä ympäristön raiskaaminen.
Uusi punavihreä yhteistyö katutasolla on jo hyvässä vauhdissa – KIITOS PAAVO ARHINMÄEN ja PEKKA HAAVISTON VAALITYÖN ! INNOKASTA NUORISOA ON OLLUT ILO KATSELLA. Tässä rintamassa voi olla myös vasemmiston Tulevaisuus.
Vasemmiston vaihtoehto
Esko Seppäsen mielestä vasemmistolla ei ole vaihtoehtoa presidentinvaalin toisella kierroksella. Vaihtoehdottomuudella hän tarkoittanee EU-kriisiä ja vasemmiston omaa kriisiä, mitä en kiellä. Kyllä on vasemmalla laidalla mietintämyssyn aika kun katsoo Paavojen saamia äänimääriäkin – vaikka kysymys vain pressanvaalista.
Silti! Kuinka niin ei ole vaihtoehtoa? Tottakai vasemmistolla on vaihtoehto. Ehdokkaita on kaksi, jopa toisin kuin joskus poikkeuslain Kekkoslovakiassa, eivätkä he ole ollenkaan kuin kaksi marjaa. Vasemmisto voi tehdä mielestäni valinnan joko menneen maailman ja rahavallan hyväksi – tai tulevaisuuteen ja kohtuulliseen elämäntapaan kurkottaen. Juuri ehdokkaiden arvomaailmaa puntaroiden. Ei Haavisto ole Pekkaa pahempi eikä varsinkaan hänen ulkopoliittinen kokemuksensa tai Venäjä-tietonsa jää jälkeen Niinistön osaamisesta. Kielitaitoa saisi olla molemmilla vähän reippaammin kuin vain suomi-ruotsi-englanti.
Jos haluaa tutkailla mitä ehdokkaat edustavat, näinkin voi ajatella:
ISO RAHA ja KABINETIT = NIINISTÖ
KOHTUUS ja KANSANLIIKE = HAAVISTO
KONSERVATISMI, MENNYT MAAILMA = NIINISTÖ
IHMISARVO, TULEVAISUUS = HAAVISTO
Myös humanismi, tietty idealismi, suvaitsevaisuus, kohtuuden vaatimus elämäntyylissä, punavihreät arvot luonnon suhteen ja kulutuksessa jne jne –
siinä on vaihtoehtoa vasemmalla laidalla äänestää pressaksi Pekka Haavistoa, henkilönä, tottakai! Vaikka ei kaikessa samaa mieltä olisikaan.
EU-kriisiä ei kumpikaan ehdokas voi presidenttinä hoitaa sen kummemmin kuin muukaan poliittinen eliitti Suomessa. Globaalit ongelmat ovat pienen maan taloudelle ylittämättömiä eikä markkinatalous kuuntele Esko Seppäsen logiikkaa – vaikka se olisi tismalleen kohdallaan.
Naton suhteen Haavisto on ilman muuta Niinistöä varovaisempi ja kuuntelee kansaa paremmin!
Esko Seppäsellä olisi ollut sanottavaa EU-talouspolitiikan suhteen, jos häntä olisi meppinä kuunneltu. Kiitettävästi hän myös jaksoi tiedottaa ”natottamisesta”. Meppi-ajoista kaikki kunnia Eskolle, ilman muuta. Puumerkki on merkittävä! Häntä olen mepiksi äänestänyt, mutta enpä olisi Niinistö-korttia häneltä juuri tällä hetkellä odottanut, en tottavie!
Tunnen suht paljon (erilaisten töitteni ja 6 lapseni ystäväpiirienkin vuoksi) nuoria ja nuorten äänestäjien mietteitä. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että vanhat puoluerakenteet lähivuosina nitisevät, perussuomalaisten jytky sulaa ja uutta toiminnallisuutta, KANSALAISRINTAMAA
on syntymässä. MARGINAALEISSA tosin aluksi, mutta silti. Myös kulttuuriväen huikea esiintulo POLITIIKASSA luo uusille rintamalinjoille edellytyksiä. Näen avoimissa kannanotoissa jopa tiettyjä yhtymäkohtia siihen 60-lukulaisuuteen, kulttuuriradikalismiin, joka pöllytti pöhöttyneitä konservatiivisia arvoja miltei puoli vuosisataa sitten. Uusien aatteiden ja ideoiden aika – uusien rintamien aika!
Nyt on tuhannen taalan paikka jatkaa yhteisiä punavihreitä kansalaistoimintoja presidentinvaalin jälkeenkin. ARHINMÄKI & HAAVISTO edustavat tässä mielessä selkeästi vaihtoehtoisia poliittisen toiminnan malleja ja kuuntelevat käsittääkseni aidosti ihmisiä, jopa nuoria…
Siksi(kin) äänestän Haavistoa tällä kertaa.
Öisinajattelija