Suomi ei voi millään luopua ajatuksesta, että maa ei ole enää urheilun suurvalta – että se ei aina voita edes länsinaapuria Ruotsia. Tässä urheiluideologiassa on vähän sama taka-ajatus kuin siinä, että ulkopolitiikassa itänaapuri Venäjä pitää saada aina näyttämään kokoaan pienemmältä – jotenkin kurjalta, savijalkaiselta jättiläiseltä tai vähintäänkin erilaisia juonia punovalta ja meitä uhkaavalta miliisivaltiolta. Tämähän on tausta-ajatus myös Nato-propagandassa. Suomi ei voi myöntää sitäkään, että viime kädessä se soti II maailmansodassa aivan väärällä puolella rintamaa, ja häviten. Ei – ”talvisodan henki” kuittaa kaiken: voitimme sittenkin.

Naureskelemme mielellämme kuinka huonolaatuisia ovat kaikkialla muualla maailmassa tehdyt vaatteet ja kengät, asunnot ja kodinkoneet. Omamme ovat aina ”maailman parhaita” tai ainakin hinta-laatusuhteen puolesta lähellä huippua. Suomen pitää olla myös maailman paras ja turvallisin valtio asua, opiskella, viettää vapaa-aikaa, nauttia eläkettä ja sairastella. Röyhistämme rintaamme heti kun joku ulkopuolelta pikkasenkin kehuu – ja närkästymme moitteista yhtä vikkelästi.

Näen näissä ”kansallisissa erityispiirteissä” huonon itsetunnon merkkejä. Erityisesti tämä koskee sodasta seuraavaa voimainmittelöä eli urheilua. Enkä puhu nyt pesäpallosta, tuosta Tahko Pihkalan suoraksi siviilisodankäynniksi kehittelemästä kansallisbrändistä… . OLIMME URHEILUN SUURVALTA, mutta siitä on jo 80 vuotta ja tuo saavutus selittyy paljolti ainakin kahdella tekijällä:
1)Urheilu- ja liikuntaharrastukset olivat 1920-30 -luvuilla vielä aika harvinaisia monissa maissa ;
2)Suomi rakentui vasta itsenäistyneenä kansakuntana ja urheilussa saavutetut menestykset olivat suoraa jatketta kansallisvaltion paikantamiselle maailmankartalla.

Naista sortava urheilukenttä

On hämmästyttävää kuinka kaukana tasa-arvo on urheilukentältä. Enkä nyt puutu siihen mitä lajia kamera filmaa ja mihin ruumiinosiin keskitytään. Jo Hitlerin hovikuvaaja Leni Riefenstahl osasi metkut.

Erityisen epärehellisiä ja epätasa-arvoisia ollaan silloin kun kansallista menestystä mitataan maaotteluissa, yleisurheilussa. Yllättäen vain miesten suoritukset lasketaan, jotta jokin maa saataisiin näyttämään toista paremmalta. Tämä siitä huolimatta, että naiset kilpailevat pääsääntöisesti samoissa lajeissa kuin miehetkin.

Suomi-Ruotsi -maaotteluissa on tapana laskea miesten ja naisten yhteistulos vain silloin kun Suomi selviytyy voittajaksi. Ns. apulaskentaakin suoritetaan. Miesten ja naisten lisäksi yleisurheilumaaottelussa kisaavat myös pojat ja tytöt. Näin vuoden 2010 kisatkin saadaan näyttämään siltä, että Suomi olisi voittanut. Kysynpä vain missä muissa kisoissa mukaan lasketaan poikien ja tyttöjen sarjat? Ja eikö olisi yhtä oikein ottaa mukaan silloin kaikki mahdolliset ikäkaudet ja summata tulos?

Ainut oikea tapa laskea yleisurheilumaaottelun voittajamaa onkin summata miesten ja naisten pisteet. Se on nykymaailmaa, se on TASA-ARVOA myös urheilukentällä. Niinpä on myönnettävä, että RUOTSI VOITTI vuoden 2010 yleisurheilumaaottelun. Pistetilanne oli 421-396.
Heja Sverige!

Joensuun virallinen Öisinajattelija