Kerran pari vuodessa pistäydyn Helsingissä. Yleensä saasteessa ja melussa ei viihdy pitkään, mutta nämä negatiiviset seikat kestän siinä lastenlapsia laskeskellessa. Viikonlopun reissuun liittyi taidetta, elokuvaa ja ikoneja. Toki muutakin mukavaa. Aloitetaan taiteesta.
Marx ja muut toisinajattelijat Kiasmassa
Nimimuistini on kehno enkä tässä aio luetella niitä toisinajattelijoita, jotka ovat esillä Kiasmassa vielä pari kuukautta. Monet ovat venäläisiä. Kannattaa käydä. Kuten Kiasman mainoksessa sanotaan:
”Taiteella voi ottaa kantaa. Sillä voi tehdä vastarintaa ja ilmaista suuttumusta. Taide voi antaa äänen osattomille ja näkymättömille. Näyttely valottaa taiteen ja yhteiskunnan suhteita 19 kansainvälisen nykytaiteilijan tai taiteilijaryhmän teosten kautta. Tekijät tuovat esiin ja tulkitsevat niitä kipukohtia ja kiistoja, joita liittyy yhteiskuntaan ja yhdessä elämiseen.”
Poimin pari esimerkkiä:
Saksalainen nainen seisoo Karl Marxin patsaan edessä ja pui nyrkkiä. Hän puhuu kiinaa. Eletään jossakin lähitulevaisuudessa. Nainen on suuttunut Marxiin, jonka reinkarnaatio on tullut lihaksi Kiinassa ja kiinaa puhutaan kaikkialla maailmassa. Videotaidetta siis.
Toinen video esittelee ukrainalaisserkukset, nuoret naiset, jotka kertovat omat tarinansa eri puolilta Ukrainaa. Jutut eroavat merkittävästi. (Harmittaa että JNS-HKI- junassa vastapäätä istui ukrainalainen/venäläinen Donbassilta…, vaan vaihdoimme vain kohteliaisuuksia…)
Sitten on tämä, edelleen venäläistaiteilija/toisinajattelija, joka on keksinyt ikiliikkujan nimeltä Don Quijote. Jo teoksen nimi kertoo mahdottomuuden. Lisää videotaidetta (on sitä nykyisin vähän liikaakin!?): venäläinen runoilija siteeraa Karl Marxin ”Kommunistista manifestia” nyrkki pystyssä kuten Baader-Meinhof. En pysty keskittymään tekstiin, koska naisen rinnat ovat puolipaljaat, muovikääreissä. Komea katseenvangitsija. Tulee mieleen Pussy Riot.
Henry Cartier-Bresson (1908-2004) Ateneumissa
Luultavasti Cartier-Bresson on maailman parhaita perusvalokuvaajia. Hän oli aina siellä missä pitää: Kiinassa, Meksikossa, Intiassa, Berliinin muurilla ja julkkisten naamoissa. Nyt hän on Ateneumissa. Terve menoa!
Cartier-Bressonin kuvat ovat mustavalkoisia ja suurelta osin täysin tilanteen tajuavia, hetkessä napattuja. Eivät kaikki. Ei pidä luulla, että edes huippuvalokuuvajilla olisi aina hetki hallussa – kyllä se on osin lavastettu. Veikkaisin, että pariisilais-espanjalaisprostituoitujen pyllykuvat ovat maksettuja asetelmia. Lapsiakin on helppo saada tsekkaamaan Berliinin muurin yli. Ja tottakai Sartre, Miller jne poseeraavat hlö-fotoissa. Muistaakseni näytillä on 300 upeaa mustavalkoista, joista erottuvat vuoden 1954 NEUVOSTOLIITTO-fotot aivan omaksi sarjakseen.
Ensinnäkin Cartier-Bresson oli ensimmäinen länsivalokuvaaja, jonka sallittiin matkata muuallakin neukuissa kuin Moskovassa juuri Stalinin kuoleman jälkeen. Siksipä joku Irkutsk ja maaseutu ja kaupunkien tummat kulmakadut ovat jotakin uutta – sitä mitä vain kielletyissä neukkuelokuvissa joskus näin! Kiina myös puhuu puolestaan. Valokuvaaja oli paikalla 1948-1949, silloin kun vallankumous vyöryi Pekingiin. Myös Indonesia ja Bali. Cartier-Bresson onnistui vangitsemaan jopa transsiin vaipuneet poppamiehet…
Juli Raizmanin (1903-1994), Neuvostoliitto ja ikonitaide
(ks. www.kavi.fi – ja www.art-russian.com)
Ystäväni VP Makkonen ja Markku Varjola, elokuva-asiantuntijoita viimeisen päälle, saivat minut innostumaan uudelleen Juli Raizmanista, jota joulukuun alkupuolella esitteltiin sekä seminaarein että elokuvin Helsingin Eerikinkadun Orionissa. Hyvä niin.
En muistanutkaan, että Raizman ei ollut pelkkä neuvostoyhteiskunnan ylistyslaulaja ja propagandisti (mitä hän tottavie myös oli!), mutta oikeasti lahjakas ohjaaja, joka osasi pistää ihmissuhteet solmuun (leffoissa siis – ks. vaikka YKSITYISELÄMÄ, 1982) ja myös näyttää jotakin verhon takaa siitä, mitä neuvostoarki oikeasti oli. Erityisesti kuvaestetiikka pisti miettimään, mitä lahjakkuuksia ideologian takana ja siitä huolimatta oli maassa nimeltä Neuvostoliitto! Makkosen ja Mia Öhmanin hyvät esittelytekstit ja luennot petasivat filmit hyvin.
Eerikikadulla Helsingissä sijaitsee paitsi Orion, myös ART RUSSIAN-liike. Sen osaava isäntä esitteli meille vajaassa vartissa komean ikonikokoelmansa, myös venäläistä nykytaidetta. Yllätyin lähinnä siitä, että ikonien hinnat, edes 1800-luvun alkuperäiset, eivät ole ihan päätähuimaavia. Pistäytykää.
Ja muistakaa tottavie Kiasma: I HATE YOU, KARL MARX!
Öisinajattelija