En muista oliko se festivaalijuna vai ei – ehkä? Mutta päivämääristä olen varma. Lähtö oli Helsingistä 13.6. illalla ja saapuminen 14.6. aamulla, Rovaniemelle. Sieltä piti jatkaa bussilla Sodankylään. Piti myös tulkata – muistaakseni georgialaislaisohjaaja Otar Joseliania. Vuosi oli taatusti 1989.

Hki-Rovaniemi-Hki 1989

Junan lähestyessä Rovaniemeä kyykistelin vessassa, kun hätkähdin: aivan kuin nimeni olisi mainittu? Pian tuli uusi kuulutus: “…pyydetään pikimmiten ottamaan yhteyttä konduktöörivaunuun…”. Kun menin omaan osastooni, matkaseuralaiseni Jussi oli herännyt samaan kuulutukseen ja juna tulisi tuota pikaa asemalle. Jaahas, mietiskelin konnaria etsiskellessäni, olikohan viime hetkellä taas tullut muutoksia festariohjelmaan. Petterikö siellä Sodankylän päässä hätäili? Olikohan Joseliani myöhästynyt koneesta tai perunut koko matkansa?

Konnari käski istumaan, mutta piti pitkän tauon kun ihmettelin mitä hämminkiä Sodankylässä oli sattunut. Hiljaisuuden jatkuessa aloin hikoilla ja aavistella, että nyt olikin kysymys kenties aivan muusta – elämästä, jopa kahdesta tai kolmesta. Niin olikin. Vähän seitsemän jälkeen samana aamuna 14.6. 1989 Helsinki oli saanut kaksi asukasta lisää – kaksostyttäreni olivat putkahtaneet maailmaan yli kuukauden etuajassa.

Päätin palata saman tien Rovaniemeltä Helsinkiin. Kummisedäksi muuttunut Jussi seurasi mukana, tosi ystävä, elokuvaa suurempi. Eikä ollut Leilakaan pahoillaan, vaikka ryntäsin potilashuoneeseen hikipäisenä, Helsingin asemapihan istutuksista repäisty kukkapuska kädessäni. Kuinka pieniä voivat ihmistaimet olla, miten kaksi elävää nukkea voi mahtua samalle tyynylle?

Juhannusaattona 1989 vaeltelin yksin pitkin Helsingin katuja. Ne olivat autiot ja tyhjät. Äiti ja tyttäret vielä synnytyssairaalassa. Muistan käyneeni Tervasaaressa, sitten yli Kulosaaren sillan kohti Linnanherrantietä… Olin ylpeä ja onnellinen…

Joensuu-Southampton 2010

Juhannusaattona 2010 istuskelin hollantilaisystäväni Edon ja Marjukan asuman puutalon pihalla Joensuussa. Kaupunki ympärillä vaikutti hiljaiselta kuin Helsinki 21 vuotta aikaisemmin. Meitä oli puolitusinaa. Saunoimme kunnon puusaunassa, joimme kotiviiniä. Musiikkia, runoja…

Juhannuspäivänä, 26.6. 2010 yksityinen statukseni oli muuttunut peruuttamattomasti. Sain ilouutisen sumujen saarilta Southamptonista. Toiseksi vanhin lapseni, tyttäreni oli synnyttänyt tyttären. Ensimmäinen lapsenlapsi. Elämä ukkikerhossa voi alkaa…

Joensuun virallinen Öisinajattelija