Kansallisfilmografia: kotimaisen elokuvan aarreaitta
Olen katsonut melkein kaikki kotimaiset näytelmäelokuvat. Osin työn puolesta elokuva-arkistossa, osin myöhemmin televisiosta. Elokuva on Peter von Baghia vapaasti lainaten “ihmiskunnan kätketty muisti”. Unohdettu ja aivan liian vähän arvostettu esim historiatutkimuksen lähteenä.
Katsoin juuri televisio ykkösen iltapäiväesityksen, Jumalan tuomion (1939), joka on ensimmäisiä Tauno Palon ja Ansa Ikosen yhteisesiintymisiä. Toivo Särkän ohjaus on moraalitarina, mutta samalla komea draama aikansa ihmissuhteista, suomalaisesta todellisuudesta. Maailmankuva saattaa naurattaa nykyihmistä, mutta opettaa nimenomaan Suomen jo unohdettua historiaa. On hyvä muistaa se, minkä jo olemme unohtaneet, se, mistä muistijälkemme on vajavainen…
Kansallisfilmografia
KANSALLISFILMOGRAFIA on kirjasarja, joka on jokaisen ulottuvilla, ainakin kirjastoissa. Minulla oli ilo osallistua sen eka osien tuotantoon elokuva-arkiston vuosina. Osuuteni oli vähäinen mutta opettava.
Muistan aina kuinka elokuvaneuvos Kari Uusitalo, kirjasarjan primus motor, toi työpöydälleni vuoden 1957 ensi-iltaelokuvien arkistomapit. Avasin ensimmäisen, PIKKU ILONA JA HÄNEN KARITSANSA. Itkuhan siinä tuli, koska kyseessä oli ensimmäinen näkemäni elävä kuva. Istuin äitini sylissä ja me molemmat kyynelihdimme Kannuksen Kuva-Tuvassa. Tarina kosketti niin evakkoäitiäni kuin minua, alle kouluikäistä lasta. Ei ollut helppo tehdä sen jälkeen yhteenvetoja elokuvakritiikeistä, mikä kuului toimenkuvaani…
ELOKUVALLA on suuri voima, tunteisiin vaikuttavana taidemuotona. Dokumentit ovat vielä erikseen. Oma makuni on kaikenkattava, mutta tietenkin kotimainern ja venäläinen elokuva mieluisimpia, omasta historiastani johtuen.
Kunnia niille joille kunnia kuuluu
Koska suomalaisen elokuvan kansiinpanemisesta, Kansallisfilmografian ensiajoista on lähimain 40 vuotta, haluan tässä yhteydessä muistaa vanhoja työkavereitani, upean työpaikkani eli elokuva-arkiston entusiasteja, joiden ansiosta yhä edelleen katson laatuelokuvaa, lähes päivittäin. Kotimaista ja ulkomaista.
Kiitos Sinulle, Petteri, jonka sivistävä elokuvakasvatus on Suomessa kaikenkattava, korvaamaton.
Kiitos teille Sakari Toiviainen, Matti Salo, Lauri Tykkyläinen, Pentti Pajukallio, Pekka Riihimäki, Kai Vase, Satu Laaksonen, ja monet muut, joiden opastuksella opin ymmärtämään elokuvataiteen eri puolia ja vivahteita. Petteri, Matti, Pentti, Pekka ja ja Kai katselevat elokuvia jo pilvien päällä, mutta uskon heidän näkevän viestini…
Kiitos lähiystävilleni, elokuvan monitoimimiehille Jorma Junttilalle ja Ilkka Kippolalle, Jussi Tuormaalle ja Markku Varjolalle, VP Makkoselle, joiden kanssa maailma avartui elokuvakankaan ulkopuolellekin!
Eläkeläisenä on helppo katsoa menneeseen ja miettiä sitä, missä työpaikassa oikeasti viihdyin. 1980-luvun elokuva-arkistossa, absolut!
Öisinajattelija