Maailma on täynnä loisia. Pahimpia ovat ne muutama prosentti superrikkaita, jotka omistavat maapallomme kansallisvarallisuudesta tai rikkauksista lähimain puolet. Sitä varallisuutta ei ole työllä hankittu! Usein se on riiston, syntyperän, rosvokapitalismin, loismaisen kieroilun päätuote.
Onneksi media ja elokuvataidekin silloin tällöin tuottaa välähdyksiä eriasteisesta loisimisesta toisten kustannuksella.
PARASITE – Kultainen Palmu ja Oscar
Eteläkorealainen Bong Joon-ho on juhlinut näinä päivinä Hollywoodissa voitettuaan ohjaamallaan Parasite-fiktiolla sekä parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin 2020. Palkinto on sikäli merkittävä, että Parasite sai ensimmäisenä ei-englanninkielisenä filminä parhaan elokuvan Oscarin. Jo Cannesissa 2019 elokuva palkittiin tuomariston (harvinaisella) yksimielisellä päätöksellä Kultaisella Palmulla.
Oscarin saatuaan Bong Joon-ho julisti lähtevänsä ryyppäämään. (Toivottavasti hän on tutkituttanut mahdollisen antabus-geeninsä, joka usein vaivaa Aasian maiden kansalaisia…). Onhan ohjaaja toki drinkkinsä ansainnut jo aikaisemminkin!
Parasite-elokuvan vastustajat ovat sitä mieltä, että ohjaajan parhaat filmit
(Memories of Murder (2003) ja The Host (2016) sekä Snowpiercer (2013) ja Okja (2017)
ovat takanapäin. Tiedä häntä, kun en ole niitä nähnyt. Mutta Parasite tulee taatusti menestymään ja takaamaan tulevien filmienkin rahoituksen. Toivottavasti ohjaaja pysyttelee kotimaassaan ja jatkaa koreankielistä tuotantoa – Hollywood-Oscar-juhlissa hän puhui “sensaatiomaisesti” osan aikaa omaa kieltään!
PARASITE , Bong Joon-ho ja QuentinTarantino
Oscar-juhlissa ylistettiin Quentin Tarantinoa monin tavoin. Niin Parasiten kohdalla kuin näyttelijä Brad Pittin suulla. Tottahan Bong Joon-hon filmissä, sen väkivaltaisessa loppukohtauksessa on Tarantino-vaikutuksia, mutta muuten elokuvan ja sen elokuvakielen hitaus ja kauneus on toista maata. Silti kuvaaja ei tainnut saada Oscaria (?), vaikka lähimain slaavilainen viipyilyvyys on Parasiten kuvista tunnistettavissa. Se miellytti Öisinajattelijaakin.
En silti antaisi Parasite-elokuvalle viittä tähteä, sillä se on loisimisesta kertovana elokuvana aivan liian kaunis. Elokuvassa on nimittäin monenlaista loisimista ja kellariloukossa asuvan, pääosassa häärivän työttömän korealaisperheen köyhyys on sittenkin aivan liian prameaa ja kiiltokuvamaista (paitsi loppupuolen tulva- ja paskahyysikohtauksessa..). Toisaalla se loisiva eliittiperhe, jota päähenkilöt huijaavat, näyttäytyy myös liian stereotyyppisenä ja mustavalkoisen “tyhmänä” pariskuntana. Elokuvan tarinakaan ei ole pahemmin uskottava eliittipalatsin “kellarijaksoineen” ja pitkitettyine “yöhiiviskelyineen” eikä enää lopussa ollenkaan humoristinen.
Muuten, se huumori mikä ei elokuvassa naurata, onkin siinä parasta!
Toisaalta, elokuvan vahvuus näkyy kerronnan ja kuvauksen ja suht luontevien päähenkilöiden ohella myös siinä, että genren rajat heittelehtivät nautinnollisesti. MUTTA: onko Tarantinosta tullut joku Jumala, jonka matkiminen tai “hänen tyyliään muistuttaminen” on jonkimmoinen arvo sinänsä. Ei minusta – Tarantino on pilannut monen ohjaajan tyylin ja noussut , jopa väkivaltakuvin, arvoon arvaamattomaan. Siitä en pidä, sanokaa mitä sanotte.
Juonipaljastus
Parasiten ohjaajan Bong Hoon-jon ja hänen käsikirjoittajansa Han Jin Wonin luoma tarina on sinänsä elokuvallinen, mutta kaukana uskottavuudesta ja “realismista”. Hyvä ja paha niin! Filmistä olisi saanut paljon rajumman, oikeasti aasialaista luokkayhteiskuntaa ruoskivan kokonaisuuden. Ilman stereotypioita!
Juoni on seuraava (tämä osa tekstiäni on poimittu suht suoraan jostakin wikipediasta tms):
Kimin perhe elää kädestä suuhun halvassa kellarihuoneistossa. Kaikki muuttuu, kun poika Ki-woo (Choi Woo-sik) saa ystävänsä avulla työn varakkaan Parkin perheen teini-ikäisen tyttären Da-hyen (Jung Ji-so) englanninopettajana. Ki-woon sisko, Ki-jung (Park So-dam) väärentää veljelleen yliopiston päästötodistuksen…, ja sitten alkavat kaiken maailman huijaukset, joiden seurauksena Kimin perhe “miehittää” superrikkaan Parkin perheen loistopalatsin aputyöpaikat. Yllätykset seuraavat toisiaan ja lopulta kaikki johtaa väkivaltaiseen purkaukseen, kun tietty todellisuus paljastuu. Veriset loppukohtaukset kellarissa ja lastenjuhlissa ovat taattua tarantinoa…
Öisinajattelija