Historiassa on kääntynyt monta lehteä ennen kuin tultiin tähän: Katyn yhdistää puolalaisia ja venäläisiä. Vuoden 1940 tragedia ikään kuin toistui Smolenskin lento-onnnettomuudessa. 70 vuotta myöhemmin. Se, että presidentti Medvedev riisui karhuntaljansa ja matkusti puolalaisiin hautajaisiin kertoo paljon uudesta historiankirjoituksesta. Venäjän televisio esitti parhaaseen katseluaikaan Andrzej Wajdan elokuvan KATYN. Myös Tarja Halonen olisi halutessaan päässyt hautajaisiin, vaikka taksilla! En millään ymmärrä ettei Suomi ollut mukana Puolan tragediassa!?

Puolan ja Venäjän suhteet

Puolan ja Venäjän suhteet eivät ole koskaan olleet helpot. Puolaa on jaettu monet kerrat ja Venäjä on ollut joko jakaja tai katsonut ilkamoiden päältä, pitänyt maata eräänlaisena barrikadina länteen. Eri usko, katoliset vs. ortodoksit, ei ole myöskään ollut tekijä joka maita lähentäisi. Toisaalta, puna-armeijan roolia Puolan vapauttamiseen ei pidä vähätellä vuosina 1944-45. Samalla tavalla ei pidä vähätellä n. 20 000 puolalaisupseerin raakaa murhaa Katynissa, venäläisten sotilaiden ja upseerien suorittamia raiskauksia Berliinissä keväällä ja kesällä 1945. Iho muistaa, ihminen, nainen. Paremmin kuin puolue.

Silti Puola on itää ja Saksa länttä. Tämä pitäisi myös muistaa. Jossakin se itä- ja länsieurooppalainen rajalinja kulkee. Ja jos haluaisin provosoida, väittäisin että me suomalaisetkin olemme itää – puolislaaveja, Euroopan reunalla (eläköön Pentti Saarikoski ja samanniminen teos!). Meillä on omat velvollisuutemme idän ja lännen rajamailla.

Elokuva ei ole aina taidetta

Katsoin eilen sunnuntaina (18.4.) Andrzej Wajdan elokuvan KATYN, vuodelta 2007. Se ei ole suurta elokuvataidetta, valitettavasti. Wajda on elokuvamiehenä taantunut sitten RAUTA- ja MARMORIMIEHEN. KATYN ei ole edes spektaakkelina nautittava, se ei kosketa, ei tule iholle. Se ei ole TUHKAA JA TIMANTTIA, vaan vaikuttaa tilaustyöltä, vaikka Wajda ei varmasti tätä tunnusta! Wajdasta on tullut eräänlainen uuden Puolan rasittava elokuvaikoni, johon rooliin ( siis elokuvamiehenä) sopisi tietenkin paremmin Kieslowski. Hän vain ehti kuolla.

Ja tottakai , Roman Polanski. Mutta Polanskin biografia on perverssejä nyansseja täynnä. Huikea näyttelijätär ja seksipommi, Polanskin raskaana oleva vaimo Sharon Tate murhattiin raa´asti. Veikkaan, että Polanski ei ikinä siitä selvinnyt. Mutta: taiteilija selvisi. Mies, joka on ohjannut INHON, ROSEMARYN PAINAJAISEN ja VUOKRALAISEN ei voi olla ihan sekopää. Roman Polanskilla on aina ollut näkemystä ja elokuvan ilmaisukeinot hallussa. Hän on modernin kauhuelokuvan esi-isä, yhtä paljon kuin Stanley Kubrick ja HOHTO. Polanskille on valmis antamaan monta asiaa anteeksi, mutta ei tietenkään alaikäisen seksuaalista hyväksikäyttöä. Se taas on tekosyy siihen vainoon, mitä Polanski-vanhus saa nyt osakseen.

Puolan tragedian valossa toivoisi myös Roman Polanskille anteeksiantoa.

Joensuun virallinen Öisinajattelija