Kaustinen Folk Music Festivalin juuret ja aito tunnelma olivat aikoinaan, yli 50 vuotta sitten kaustislaisessa kansanperinteessä, pelimanni- ja vilulumusiikissa. Muistan vielä 1960-luvun loppupuolen pienimuotoiset juhlat, Konsta Jylhän viuluineen nuotiolla. Viulu ja saha olivat ne instrumentit, jotka saivat myöhäisyön kuuntelijat helposti kyynelehtimään, soittajatkin. Kaustiselle oli kotipitäjästäni Kannuksesta sopivan lyhyt matka, Ullavan kautta polkupyörälläkin – ja sinne piti päästä kesäisin samalla innolla kuin Kalajoen hiekoille juhannuksena.
Ajat ovat muuttuneet ja iskelmätähdet tai populaarimusiikki valloittaneet myös sittemmin valmistuneen Kaustisen pääareenan. Onneksi tunnelma on säilynyt leppoisana, vaikka yleisöä on ollut melkein tungokseen saakka jo pari-kolmekymmentä vuotta. Muistan Kaustisen eri teemat, irlantilaiset ja afrikkalaiset esiintyjät sekä Agitprop-yhtyeen valtavan suosion 2000-luvun alusta – eikä silloin enää soitettu siinä määrin perinteistä kansanmusiikkia kuin Konsta Jylhän aikoina.
Kaustinen perjantaina 15.7.2022
Tulimme vaimoni kanssa Kaustiselle majapaikastamme Toholammin Sulolasta sopivasti perjantai-iltapäivänä 15.7. – kun ruotsalainen Spöket i köket aloitteli villin soiton. Cross-over orkesteriksi nimetyn kymmenhenkisen porukan tyyli oli vaihtelevaa, mutta koko ajan yllättävän energista ja osaavaa. Villi meno huipentui Katinka -sovitukseen, jota jatkui ja jatkui…niin kauan että lopulta onnistuin kaivelemaan muistini kätköistä myös kappaleen (suomalaisen?) alkuperän:
“Katinka nuori ja viehkeä on, tansseissakin voittamaton. Miehet hän hurmaa ja liekkeihin saa, sitten hän taas katoaa. Naapurit kuiskivat katsokaa oi, voi tuota tyttöä oivoi voi… lauloi 1960-luvulla aikoinaan Brita Koivunen, ehkä myös Kannuksen tanssilavalla, Ypyänojan rantamilla…
Pepe Willberg oli vuorossa Keskipohjanmaa-areenalla pienen tauon jälkeen. Vaimoni suosikki jäi jotenkin vaisuksi, ehkä siksi, että esitti vähemmän tunnettuja, runollisia ja hidastempoisia kappaleitaan (Eino Leino ja Tommy Taberman?).
Illan kohokohta oli kuitenkin vielä edessä: norjalaisen saamelaisen maailmanmusiikin jättiläissuosioon nostanut, joikulaulajana aloitellut Mari Boine. Hänet muistan Haapavesi-folkista parin vuosikymmenen takaa (tarkemmin 2005), jolloin tanssimme lavalla piirissä ja tähden maailmanmaine oli vasta edessä. Boine sai yleisön nytkin tanssimaan ja vetosi Kaustisella myös kantaaottavilla välispiikeillä “Äiti Maan” ja rauhan puolesta. Boinea säestävät norjansaamelaiset, kitaristi ja rumpali osottautuivat soittajina melkoisiksi virtuooseiksi, joiden laulutekniikka taustalla lähenteli silloin tällöin mielestäni siperialais-tuvalaista kurkkulaulua (jota olen kuunnellut niin Haapavesi-folkissa kuin Kontiolahden Pajot-festivaalilla).
Karjala mielessäin
Karjalainen kansanmusiikki oli hyvin esillä Kaustisella perjantai-iltana. Perinteisen punaisen Ison Pelimannituvan terassilla esiintyi hollantilaisviulisti Edo Penningsin luotsaama Joen sottiisi. Vakio-ohjelmistoa edustivat ainakin Suhmuran santra ja muutama muu Karjalan kunnailla -kappale. Taidokas viulumusiikki kiehtoi ja kuului hyvin pienellä terassilla, mutta naissolistin spiikit ja lauluääni hävisivät ravintolamekkalan sekaan lähes kokonaan. Mikrofoni olisi ollut paikallaan.
Kontiolahden Pajot-festivaaleilla useamman kerran esiintynyt, Nurmeksesta lähtöisin oleva Loimolan voima keräsi täyden salillisen (PH Nordgren Sali) yllättävän nuorta yleisöä. Loimolan voiman Saatsin veljekset, nuo musiikki- ja sanataiteen moniosaajat vangitsevat kuulijansa eleettömällä ja omintakeisella musisointi- ja laulutyylillään ja karjalankielisellä jutustelulla. Moottoritie on kuumaa karjalaksi kuultuna oli elämys sekin. Veljesten juurimusiikki pohjautuu rajantakaisen Suistamon kansanperinteeseen.
Samaan yleisön hiljaiseen vangitsemiseen kuin Loimolan voima pystyi myöhemmin keskiyöllä taatusti myös karjalaksi, suomeksi ja venäjäksi esiintyvä taiteilija Timoi Munne Pohjois-Karjalan Liperistä. Hän oli vuorossa Kaustisen Pelimannituvassa vasta keskiyön jälkeen. Munnen monologi Unis da mierol (Unissa ja valveilla) jäi tällä kertaa väliin kun väsymys yllätti, mutta sen jättämän haikean tunnelman olen kokenut aikaisemmin Joensuussa.
Susirajan virallinen Öisinajattelija