Dostojevski tulee taas
Fjodor Dostojevskin (1821-1881) juhlavuosi lähestyy, mutta jo nyt on ollut ilmassa kasvavaa kiinnostusta maailmankirjallisuuden kenties suurimman neron elämään ja tuotantoon. Myös uusia Dostojevski-käännöksiä eri kielille, suomeksikin, on tehty ja esseitä, artikkeleita sekä lainauksia suorastaan vilisee. Viimeksi törmäsin tähän:
“Mistä kunnon ihminen puhuu mieluiten?
Vastaus: itsestään.
No, minäkin ryhdyn puhumaan itsestäni”
Tuota Dostojevskin Kellariloukon sitaattia käytti Timo Hännikäinen mottona kirjassaan Ilman. Se on myös Ilman-esseekokoelman uusintapainoksessakin (2019) mukana. Venäläiskirjailijat ja Dostojevski ovat puolestaan pääroolissa Martti Anhavan esseekokoelmassa Siperia opettaa (2018). Dostojevskin Siperia-vuodet ja Muistelmia kuolleesta talosta ovat teoksessa nimenomaan häntä käsittelevän esseen aiheena. Mutta tuoreempaakin tavaraa ihmisen päänsisäisten tunteiden tulkista, kellariloukon sankareista ja jatkuvasti ajattelemaan pistävän Dostojevskin elämäntaipaleesta ja maailmankuvasta on nyt esillä!
Girard, Rene´ : Kellariloukon psykologiaa. Esseitä. Idiootti 2019, 248 s. (suom. Olli Sinivaara ja Tuukka Sandström).
Pieni Idiootti-kustantamo kunnostautui taannoin julkaisemalla Sergei Dovlatovin herkullisen realistisia pienromaaneja neuvostoarjesta. Nyt se on jälleen tehnyt mainion kulttuuriteon suomentamalla (Suomessa vähemmän tunnetun) ranskalaisakateemikon Rene´ Girardin (1923-2015) Dostojevskia käsitteleviä esseitä. Veikkaan, että suomennostyö ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta eräänlaisena selityksenä esseekokoelmalle kirjan takakannessa on sopivista sopivin lause:
“Me luemme yhä Dostojevskia, koska Dostojevski lukee yhä meitä.”
Girard oli ilmeisen monipuolinen ihmismielen tulkki – siinä missä Dostojevskikin. Siksi hän on aidosti poikkitieteellinen, oppirajoja halveksiva kirjallisuusmies. Kellariloukon psykologian takakansi määrittelee näin: “Girard oli ja on oma koulukuntansa”
Esseistä puolet käsittelee Dostojevskia lähimain hengeäsalpaavalla tavalla. Girardin pääluvut ovat: Laskeutuminen helvettiin – Kellariloukon psykologia – Kellariloukon metafysiikka – Ylösnousemus . Tekijä etenee Dostojevskin tuotantoa monipuolisesti tulkiten, myös kirjailijaa eri vinkkeleistä tarkastellen sellaisella vauhdilla ja viitteillä, että Dostjevskinsa päällisin puolin lukenut ei perässä pysy. Mutta juuri se haastaa: olen aina jotenkin ihastellut museoissakin, esim Pietarin Vasilinsaaren Erartassa taideteoksia, joita en ymmärrä, mutta jotka alkavat vaivata ja panevat ajattelemaan. Näin minuun vaikutti aikoinaan ensi kosketus Dostojevskiinkin, tosin jo alle murrosikäisenä.
Girardin muut esseet käsittelevät Camus´n Sivullista, Nietzscheä ja Wagneria – “hulluuden strategioita”, mutta tietysti suhteessa Dostojevskiin tämäkin osuus. Kellariloukon loppuun on suomennettu muutama 35-vuotiaan Dostojevskin kirje Semipalatinskista ystävälleen Aleksandr Wrangelille, josta tuli läheinen ymmärtäjä ja tukija. Ne kirjailija laati tyylilleen uskollisena nopeasti, poukkoillen asiasta toiseen, mutta aina ihmissuhteissa psykologin tarkkuudelle pysytellen! Lukekaapa!
ps. Pietarin katuja tallatessa kannattaa poiketa joskus Dostojevskin kotimuseoon (Kuznetsnyi pereulok 5 / 2). Siinä vieressä on mainio kauppahalli, Vladimirin kirkko, Dostojevski-hotelli ja kirjailijan patsaskin. Museo on organisoinut ja osallistunut jo vuosia “Dostojevskin päivän “ (Den Dostojevskogo) karnevaalijuhlintaan, mikä näkyy myös katukuvassa ja vakavammin luentoina, filmeinä, teatteriesityksinä jne. Tapahtuma järjestetään heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Kysy lisätietoja:
dostoevsky.museum@gmail.com / tel. 8 921 977 43 00
Öisinajattelija