Kävin Kontiorannan varuskunnassa – siinä, joka ajetaan alas vuoden 2013 loppuun mennessä.
Pohjois-Karjalan prikaati järjesti lauantaina 25.2. omaisille perinteisen ”kotiväkipäivän”, jonka päätteeksi uudet alokkaat vannoivat sotilasvalansa tai antoivat juhlallisen vakuutuksensa. Yli 600-päisessä joukossa oli ehkä kymmenkunta naista. Vakuutuksen antajia oli kolmisekymmentä, siinä porukassa nuorin poikanikin. Yleensä vakuutuksen antajat ovat kirkkoon kuulumattomia nuoria.
Hernerokkaa ja vanikkaa
Kasarmielämä ei ole kummoisesti muuttunut sitten 1970-luvun. Ankeissa ja kaikista turhista mööpeleistä riisutuissa tuvissa on edelleen kalseat kerrossängyt ja lukittavat kaapit tusinalle kasarmielämää opettelevalle. Jopa vuodevaatteet ja päiväpeitteet näyttivät samasta kuosista tehdyiltä kuin ennen muinoin. Ainut näkyvä ero oli siinä, että henkilökohtaiset aseet säilytetään nykyisin käytävillä lukituissa kaapeissa, ei huoneissa. Ilta- ja viikonloppulomat sekä vapaampi liikkuminen vaikkapa ”Sotkuun” ovat silti lisääntyneet samalla kun alokkaiden kunto on laskenut vuosi vuodelta. Yhä harvempi juoksee 12 minuutin Cooper-testissä yli 2500 metriä.
Meille siviileille tarjottu ruoka – hernerokka – muistutti vanikkapalan kanssa myös menneestä enkä äkseerauksessa eli komentosanoissakaan muutosta huomannut. ”Korohoro”-porukan spesiaaliaseistus – kranaatinheittimet – ja niihin liittyvä tekniikka oli sentään tietokonetasoista, mutta kyllä se silti yllättävän alkeelliselta vaikutti. Niin, siis verrattuna niihin mielikuviin, joita televisio tuottaa nato- ja jenkkisotilaita ”tositoimissa” kuvatessaan.
Kontiolahden kisat ja kuntatalous
En aikaisemmin tajunnutkaan kuinka lähellä Kontiolahden ampumahiihtokeskus sijaitsee varuskunta-aluetta. Kontiolahtihan sai järjestettäväkseen vuoden 2015 ampumahiihdon MM-kilpailut – ja nuorten kisat siellä pidettiin juuri kuluneena viikonloppuna. Kontiolahti on satsannut kovasti hiihtostadioniin ja vain harva päättäjä on poikkipuolisen sanan näistä rahasummista lausunut. Varuskunta-alue ja hiihtostadion ovat ikään kuin tukeneet toisiaan, tottakai, vaikka huippu-urheilu on ehkä vienyt kunnan resursseja muulta liikunnalta ja peruspalveluilta.
”Kisat käyvät kalliiksi kuntalaisille” otsikoi toimittaja Matti Ronkainen MM-kilpailuja ja hiihtokeskusta käsittelevän mainion juttunsa KU Viikkolehdessä (24.2.). Siinä liikuntasosiologi Hannu Itkonen toteaa muun muassa kunnan peruspalvelujen saattavan jäädä huippu-urheilun jalkoihin kun resursseja pitää vetää samasta pussista. Huippu-urheilua varten rakennettavien kalliiden tilojen ”… tulisi olla monikäyttöisiä, jolloin niitä voitaisiin perustella myös kansanterveydellisistä ja kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta”, toteaa Itkonen.
Olen samaa mieltä ja voisin väittää, että samasta asiasta on kysymys silloin kun varusmiespalveluksen ja maanpuolustuksen kohdalla unohdetaan alueellisuuden ja tasa-arvon periaate. Itäsuomalaisen on vaikea käsittää keskittymistä ”eliittimaanpuolustukseen” (= lue eliitin puolustukseen) vain eteläisen Suomen rannikkoseuduilla…, siis niin kauan kuin armeija ylipäätään elää ja porskuttaa.
Öisinajattelija