Lieksa: Kristalliyö / Kristallnacht 9.11.1938
KRISTALLIYÖN MUISTOTILAISUUS LIEKSASSA 9.11.2011
Alla oleva teksti on suht tarkka lainaus puheesta, jonka pidin Lieksan Kristalliyön tilaisuudessa 9.11.2011.
Lieksan Taidetoimintakeskus ja Lieksan Luova-keskus organisoivat keskiviikkona 9.11. Lieksassa ensimmäisen Kristalliyö-tapahtuman. Taustalla tietenkin kaupungin ”rasismi”-maine. Kanslaisaktivisti ja Luova-keskuksen toiminnanohjaaja Inka Kivi oli tilaisuuden taustavaikuttaja, ideoija ja koollekutsuja. Kynttilöiden sytyttäminen ja upea ohjelmatilaisuus ”käsitöineen” , runoineen ja lauluineen taidetoimintakekuksessa keräsi lähes 50 osanottajaa; mukana myös Lieksan maahanmuuttajia.
Lieksan ensimmäinen Kristalliyö-tapahtuma jäi mieleen nimenomaan erilaisena taide ja kulttuuritilaisuutena, jossa suomalaiset ja maahanmuuttajat jopa kohtasivat, jossa selkeästi vakuutettiin, mm. Inkan ja Ari Marjetan puheenvuoroissa kuinka tärkeää on tällainen erilaisuuksien ja suvaitsevaisuuden esilletulo, taide katallysaattorina, kittinä, joka ihmisiä yhdistää.
Kiitokset Inkan ohella myös:
1)Ari Marjeta – aivan upeat laulut ja puheet!
2)Heikki Kerola – mikä Leino-tulkinta!
3)Arja Ehrukainen – huh, mitkä tarinat lähimmäisen kohtaamisesta, mm. Bangladesh!
4)Satu Kokkonen ja Liisa Ehrukainen – kädet kankaaseen-painanta ja huovutus!
5)Kaikki järjestäjät – yhteistyö on voimaa!
Kristalliyön tausta (puheenvuorossani lainauksia eri lähteistä…)
9.11.1938 Kristalliyö (Kristallnacht) aloitti Saksassa ne juutalaisten vainot, jotka maailmansota ja Auschwitz täydensivät. Kristalliyönä SS, Gestapo ja SA tappoivat lähes sata juutalaista, polttivat yli tuhat synagoogaa, tuhosivat tuhansia juutalaisten kauppoja ja asuntoja. 30.000 juutalaista pidätettiin ja lähetetttiin keskitysleireihin. Toiminta oli järjestelmällistä, tarkoin harkittua ja määrätietoista. Juutalaisvainot olivat alkaneet, II maailmansota ovella.
Kristalliyö sai nimensä särkyvistä ikkunoista, lasinpalasista Saksan kaupunkien kaduilla. Juutalaiskortteleissa. Samoja lasinsirpaleita, tosin ja onneksi pienessä mittakaavassa, olemme nähneet ja kokeneet Suomessa ja Pohjois-Karjalassakin viime vuosikymmeninä. Asuntojen, pizzerioiden ja ulkomaalaisten omistamien autojen ikkunoita on isketty pirstaleiksi, fyysistä väkivaltaa on ollut, myös autoja ja muuta omaisuutta poltettu.
Kannattaa muistaa saksalaisen anti-fasistin ja kirjailijan Heinrich Heinen profeetalliset sanat:
”Siellä missä nyt poltetaan kirjoja, poltetaan kohta ihmisiä!”
Kristalliyön 1938 vainojen keskinen taustatekijä oli Adolf Hitlerin ja natsijohdon tekemä päätös sodan aloittamisesta. Hitler oli alkanut valmistella Tsekkoslovakian miehittämistä. Toisena tavoitteena oli ryöstää juutalaisten omaisuus ja mahdollistaa siten asevarustelun jatkaminen. Kolmanneksi Kristalliyön piti valmistaa henkisesti Saksan kansaa tulevaan sotaan.
Se oli kenraaliharjoitus tulevalle laajamittaiselle julmuudelle, jonka kohteeksi juutalaisten lisäksi joutivat erityisesti slaavilaiset kansat, romanit, kehitysvammaiset, seksuaalisesti poikkeavat ja monen vasemmistolaisen ideologian edustajat.
Lieksa 2011
Lieksa ei ole yhtään sen rasistisempi kaupunki kuin suomalainen pikkukaupunki keskimäärin. Tämä on nähty viime viikkojen kansalaiskokouksissa, myös valtiovallan edustajien vierailujen ja toritapahtumien yhteydessä.
Nostan hattua sille rohkeudelle, mitä Lieksassa on osoitettu yli kahdensadan pakolaisen vastaanottamisessa. Rikkaammat kunta- ja kaupunkikeskukset etelässä eivät ole pystyneet lähellekään samaan. ON KOHTUUTONTA SYYTTÄÄ LIEKSALAISIA RASISMISTA pelkästään sen perusteella, että tietty nuorisoryhmä on ryhtynyt rikollisiin tekoihin maahanmuuttajia kohtaan. Ennakkoluuloja ja eri mielipiteitä maahanmuuttopolitiikasta on kaikkiallla Suomessa. RIKOKSIIN TAAS PITÄÄ AINA PUUTTUA – ja paljon ripeämmin kuin Joensuussa 1990-luvun alussa. Pitää näkeä mittasuhteet, lieksalaisten halu auttaa pakolaisia, ymmärtää maahanmuutajienn erilaisuutta, kotouttamisen ja sopetumisen vaikeuksia, puolin ja toisin.
Se mitä tarvitaan on konkreettisia tekoja. Tarvitaan ideoita, aloitteita, hyviä esimerkkiprojekteja, joilla ositetaan, että Lieksa on kotouttamispolitiikassaan tosissaan, oikeasti monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden keidas. Vaskiviikkonsa ansainnut! Tarvitaan lisäresursseja valtiovallan taholta, työpaikkoja, virkoja ja henkilöitä, jotka sitoutuvat kotouttamistyöhön, auttamiseen ja opastamiseen. Tarvitaan niitä kompasseja, jotka näyttävät suuntaa niin lieksalaisille kuin maahanmuuttajille. Niitä on, sen verran tunnen Lieksaa. Ja hyvällä syyllä Lieksa voi näitä resursseja vaatia valtiovallan tasolta! Kaupunki on tehnyt merkittävän aloitteen, ojentanut auttavan käden, osoittanut inhimillisyyttä, humanismia päättäjätasollakin!
Erittäin tärkeää on myös erilaisten juorujen ja huhupuheiden oikaiseminen, Eivät maahanmuuttaja-pakolaiset todellakaan saa sellaisia sosialalisia etuisuuksia, mitkä olisivat suomalaisilta / lieksalaisilta pois. Esimerkiksi Lieksa-lehti ja Marja Mölsä on tässä tiedottamisessa ja mielipidesivuilla tehnyt loistavaa valistustyötä. Sitä pitää jatkaa, juoruihin kannattaa vastata. Mielestäni juuri Lieksassa ulkomaalaisasia on otettu mediassa vakavaan käsittelyyn eikä siinä ole annettu piiruakaan periksi rasismille. Joensuussa näissä asioissa myöhästyttiin ja se on häpeä: onneksi sentään kansalaisaktivistit pitivät pintansa ja rasismi joutui lopulta tuomiolle sielläkin.
Yhteistyön voima
Sekä lieksalaisia että maahanmuuttajia on pistettävä kohtaamaan toisensa, totutettava erilaisuuden näkemiseen, hyväksymiseen. Kulttuuritilaisuudet ja yhdessä tekeminen , kokoontuminen ovat hyvä aloitus.
Eikä solidaarisuudessa tai kotouttamisessa ole kysymys ollenkaan hyysäämisestä – siitä, että jollakulla olisi erioikeus Suomen lakien rikkomiseen, eriarvoiseen sosiaaliturvaan jne. Suomen kansalaisen ja lieksalaisen tulee tuntea ja tietää ettei hänen oikeuksiaan poljeta ulkomaalaispolitiikan nimissä. Eri asia on humanismi, naapurin osoittama inhimillinen lämpö ja solidaarisuus niille, jotka ovat sodassa kärsineet, jopa minuutensa menettäneet. Evakkojen Lieksa muistanee paitsi ennakkoluulot, myös sen solidaarisuuden, jota kotinsa jättäneille karjalaisille osoitettiin. Tai kysyn: osoitettiinko? Onko evakkoasuttamisen jälkipuinnissakin vielä parantamisen varaa, tutkimista?
Väkivalta on asia erikseen. Väkivaltaisen rasismin, jota esiintyy valitettavasti kaikkialla, torjuminen vaatii yhteistyötä, minkä lieksalaiset hyvin tajuavat. Palaverejä, keskustelutilaisuuksia ja seminaareja on ollut yllin kyllin. Joensuussa alkoi tulla 1990-luvulla tuloksia kun mm. poliisi, sosiaalitoimi, nuoriso- ja jengityö, Punainen risti ja MLL löivät viisaat päänsä yhteen. Tarvittiin myös katutasolle jalkautumista. Sittemmin mukaan tuli myös yliopisto ja rasismitutkimus. Avainsanoja ovat valistustyössä aina ollet myös ennaltaehkäisy ja ns. varhainen puuttuminen rasistisiin ilmiöihin, nimenomnaan rikoksiin. Usein rohkeat esiintulot ja jopa yksilöt tekevät esimerkillään ja toiminnallaan yllättävän paljon. Erityiskiitoksen Joensuun ”rasismin torjumisesta” ansaitsevat mm. poliisimies Erkki Kanerva, kansalaisaktivisti Melody Karvonen ja nuorisotyöntekijä Jouni Erola. Tutkimuksen puolella tohtori Vesa Puuronen on tehnyt poikkeuksekllisen merkittävää työtä eri projekteillaan!
Lireksassa voidaan oppia Joensuun kokemuksista. Minkään tason nimittelyä, huutelua ja arkipäivän syrjintää ei tule katsoa sormien läpi. Puhumattakaan väkivallasta. Kysymys on ihmisoikeuksien puolustamisesta, perushumanismista. Jokaisella pakolaisella ja ulkomaalaisella on ihmisoikeutensa! Niitä kunnioitettakoon, ja erityisesti ruumiillista koskemattomuutta. Kansalaisaktivistien, poliittisten puolueiden ja järjestöjen, myös poliisin tulee olla tarkkana siinä, että rasismi ei Lieksassa nouse. Hiljainen enemmistö on taatusti yhteiskuntarauhan ja humanismin puolella. Kristalliyö ei saa toistua ikinä! Ei missään, eikä missään mittakaavassa.
Pentti Stranius
Joensuun virallinen Öisinajattelija