Kun konsultit päättävät leikkauksista, keskittyminen kasvaa… (?)
Valtio ja kunnat leikkaavat rajusti menoja lähivuosina. Kaikki köyhät, työttömät ja sote-apua tarvitsevat ovat oikeistohallituksen saksihyökkäysten ja laillistetun ryöstön kohteena. Tuntuu pahalta kun tavan kansan äänillä ministerieliittiin päässyt Riikka Purra hymyilee vallan kahvassa ja paistattelee sankaridonnana julkisuudessa kuin muuan Margaret Thatcher aikoinaan. Näkee, että valta on makeaa ja se turmelee absoluuttisina annoksina jokaisen. Usein vallan tuottama tulotaso, seurapiirielämä ja vaikutusvalta rauhoittavat omaatuntoa. Sitä on turha kieltää.
Tosin kannattaa muistaa, että vaikka “vallan ympärillä on tungosta, sen ytimessä on joskus yksinäistä” , lainatakseni Eero Suvilehdon mainiota aforismia aiheesta.
LÄHIkuvassa on nyt perussuomalaisten toteuttama sote-koulu- ja kulttuuripolitiikka, mikä miellyttää kokomustaa oikeistoa ja erityisesti kansalaisvapauksia rajoittavaa ja lakkokieltoa-himoavaa liike- ja yrityselämää. Voi puhua kokoomuksen politiikan nöyristä lakeijoista, periaatteettomista persuista, jotka eivät edes tajua missä mennään. Pistää miettimään, kauanko persujen köyhälistöä ja lähiöitä edustava kannattajajoukko on ministeriensa takana vai seuraako hurja mahalasku (entiseen malliin) ellei ullkomaalaisvastaisuus riitä enää vaaliteemaksi? Luulisi köyhän kansan kurittamisen vaikuttavan, mutta niin se vain on, että tyhmyys tiivistyy aika ajoin, ja välinpitämättömyyskin lisääntyy kun kansaa tarpeeksi manipuloidaan eivätkä toisinajattelijat pääse valikoivassa sensuuriyhteiskunnassa kunnolla ääneen.
Lapset, nuoret ja koulu Pohjois-Karjalassa
Lapset ja nuoret ovat oikeasti kokomustan oikeistohallituksen kurjistamisen ja työväen oikeuksien leikkausten ohella keskeisiä pääkohteita. Työllisiä tarvittaisiin ja eri ammattiosaajia, mutta juuri ammatillisesta koulutuksesta leikataan Suomessa jopa 100 miljoonaa. Hallitus aloittaa jo päiväkodeista ja ala-asteista: ensi vuonna kymmenet viihtyisät ja pienet kyläkoulut, nuo paikoin ainoat “kulttuurikeskukset” saavat kuoliniskun syrjäseuduilla, Pohjois- Karjalassakin. Myös asumistuki alenee tai menee tuhansilta opiskelijoilta. Kaiken lisäksi monien vähävaraisille opiskelijoillekin välttämättömien palvelujen hinnat nousevat arvonlisäverokorotusten myötä. Pieni myönnytys siitä, että arvonlisävero ei nouse elintarvikkeissa, on kevyttä huttua ja oikeistohallituksen silmänkääntötemppu. Näkisipä ajan, jolloin elintarvikkeiden hinnat oikeasti laskisivat. Kyllä kauppiaat, K- ja S-markettien omistajat ottavat aina omansa!
Kun kurjistaminen keskittyy soteen, lapsiin ja nuoriin, liikutaan laillisuuden rajamailla. Tästä oli puhetta Joensuun yleisötilaisuuksissakin. Mikä on oikeasti LAPSEN ETU? – tuo laillakin säädetty määrite? Lapsiperheet ovat onneksi nuorten lailla nousemassa kapinaan. Tämä kuului ja näkyi hyvin Joensuun kaupungin järjestämissä kansalaisten pakollisissa (lain vaatimissa) “kuulemistilaisuuksissa” huhtikuussa, esimerkiksi Joensuun Tiedepuiston Louhela-salissa 15.4.2024. Olin paikalla kun konsulttiehdotuksia käsiteltiin ja suuri osa Joensuun päättäjistä, vastuuvirkamiehistä luimisteli hiljaa kritiikkiä kuunnellen.
En ihmettele Joensuun lähiöiden, Iiksenvaaran, Niittylahden, Tuupovaaran, Mutalan, Kanervalan jne jne asukkaiden suuttumusta , mikä kuului ja näkyi puheenvuoroissa – kun kouluverkkoa keskitetään täysin lasten edun vastaisesti ja lapsia liikutellaan kuin shakkinappuloita. Pieniä lapsia saa näköjään kuljetella kilometrikaupalla koulusta toiseen, lopettaa toimivat koulut ja yhteisöt – riippuen aina siitä mikä koulu ei sulkeudu, vaan kullakin hetkellä niin sanotusti kannattaa esim lapsimäärän suhteen.
Tämä on käsittämätöntä kun ajatellaan väkivallan ja kiusaamisen lisääntymistä nyky-yhteiskunnassa muutenkin! On selvää ja tutkittua, että isot satojen oppilaiden koulut ovat kiusaamisen ja väkivallan suhteen enemmän alttiina kuin pienet ja hyvinvoivat yksiköt. Myös turvallisten yhteisöjen muodostuminen ja valvonta on sitä hankalampaa, mitä suuremmat ovat yksiköt ja mitä pitemmät koulumatkat – ja mitä pienemmät resurssit.
Konsultit päättävät: mutta kuka konsulttia kontrolloi!
Kun konsultit puhuvat, päättäjät nyökyttelevät. Konsultointi on päivän sana kun virkamiehet ja poliitikot pelkäävät tehdä päätöksiä itse. Tästä “pää pensaaseen”-ilmiöstä saatiin esimakua Joensuussa jo surullisen kuuluisan Kukkilinnun puistoremontin yhteydessä viime kesänä. Onneksi järki voitti, kun kansainvälinen konsulttifirma yritti muokata omalla sapluunallaan ev.lut.kirkon läheistä kenttää ja sen viereistä jokirantaa, pilata luonnonmaisemaa lopullisesti. Jokirannan mullistukset kaupalliseen käyttöön toki jatkuvat. Missä viipyvät punavihreiden ja luonnonsuojelijoiden kannanotot, protestit?
Mutta: Joensuun pienkouluja ei silti nyt näytä pelastavan enää mikään, vaikka todellisuudessa (konsulttien esittämien) leikkausten todellisia seurausvaikutuksia säästöjen kannalta ei tilastoida, ei tutkita eikä julkisteta jälkikäteen. Kontrolli ja jälkiseuranta puuttuu. Syytä olisi!
Erittäin tärkeää olisi ottaa myös aikaisemmista kokemuksesta vaarin, tsekata ja tutkia, mitä viime vuosien leikkaukset ja ns. säästöpolitiikka on oikeasti merkinnyt, missä ”säästänyt”! Ja syytä olisi virkamiesten, naisten ja poliitikkojen paneutua alueensa asioihin sen verran perusteellisesti ettei “rahasampo-konsultteja” tarvittaisi joka lähtöön (?).
Verotus ja sen porsaanreiät: mistä leikata, mistä ei!
Koko Suomen kannalta säästöissä pitäisi keskittyä verotuksen progressiivisuuden nostamiseen yli 5000 euron palkkatulojen osalta, ja tietenkin rikkaan kansanosan osinko- pääoma- ja yritysverotukseen ja ns. verosuunnitteluun eli veronkierron “laillisiin” porsaanreikiin. Arvonlisävero on aina huono ratkaisu köyhän kannalta, kaikkien palvelujenkin kannalta. Muitakin toimia sietäisi pohtia (enkä nyt ota esimerkiksi niitä miljardisäästöjä, mistä vaietaan joka puolueessa: sotilasmenoja, koska niihin puuttuminen tuntuu olevan lähimain “isänmaanpetturuutta”).
(Kulttuurinen ehdotus Joensuun päättäjille: ei leikata rahoja lähiöiden kouluista, ei lapsilta, ei vielä jotenkuten sinnittävältä kansalaistoiminnalta, kulttuurilta, ei ystävyysseuroilta, ei Itä-Suomen venäläiseltä koululta eikä tietenkään myöskään Joensuun Kanervalan englanninkieleen keskittyvältä koululta…)
Kansainvälisyyttä tarvitaan, solidaarisuutta erityisesti Ukrainasta paenneita kohtaan. Niinpä Joensuukin kansainvälistyy vielä (?) eikä Venäjän putinismi ole ikuista. On hyvä muistaa, että Joensuun väkiluku kasvaa vain maahanmuuttajien ansiosta ja vielä se itärajakin joskus avautuu!
Paikallistasolla, Joensuussa olisi voitu aivan hyvin nostaa tasaista kuntaveroa se yksi prosentti, siis seitsemästä ja puolesta kahdeksaan ja puoleen (muistinvaraisesti, huom?) jolloin jo kolme neljäsosaa 20 miljoonan kaupungin (konsulttien esittämistä) mukapakollisista leikkauksista/ säästöistä tulisi katetuksi.
Lapsia, opetusta ja kulttuuria on kuritettu jo tarpeeksi leikkauksin Pohjois-Karjalassakin. Eikö olisi aika rajoittaa ja siirtää nyt esimerkiksi miljoonia maksavien näyttävien korjaus- ja rakennustöiden, urheiluhallien ja edustustilojen rakentamista ja estää koko jokirannan torinpuolinen pilaaminen (=konsulttien toive?). Liikuntaa voi kyllä harrastaa halvallakin ilman kilpahalleja, eliittivuoroja ja seuramaksuja, mutta jokaisen lapsen kasvattaminen aikuiseksi on eri asia. Se saa mielestäni maksaakin kuten tähän asti (ja mieluusti paljon enemmänkin!) ja on oikein vaatia vähintäänkin rauhallista ja turvallista päiväkoti – ja kouluympäristöä ja riittävästi osaavia aikuisia käsiä ja empatiaa. Konsulteilta sitä empatiaa saa aniharvoin!
Pentti Stranius, Öisinajattelija
(ps. Lyhennetty mielipide tästä tekstistä julkaistiin 19.4.2024 Karjalaisessa)