Tasan 20 vuotta sitten (18.12.1991) Neuvostoliiton ja Venäjän presidentit Gorbatshov ja Jeltsin lakkauttivat Neuvostoliiton. CCCP:n valtionrakenteet luvattiin hajottaa vuoden 1991 loppuun mennessä. Tuhkasta nousisi uusi Venäjä ja muut ”sosialistiset neuvostotasavallat” saisivat tulla toimeen omillaan…
18.12. 1991 tehtiin sellaista maailmanhistoriaa, mihin tuskin kukaan osasi varautua vaikkapa 15 vuotta aikaisemmin eli elokuussa 1975 – Helsingin ETYK-kokouksessa.
Siellähän Euroopan rajat määriteltiin koskemattomiksi ja lähimain ikuisesti pysyviksi…
Miksi Neuvostoliitto hajosi?
Neuvostoliiton hajoamiseen oli useampi kuin yksi syy, mutta lähes rauhanomainen luhistuminen hetkessä tuntuu yhä uskomattomalta. Tosin, kuten olemme 20 vuodessa todistaneet, venäläiset / neuvostoliittolaiset ovat kyllä oppirahansa maksaneet – niin verellä kuin ruplissakin.
Taloudellisesti CCCP oli tehoton ja savijalkainen jättiläinen jo 1980-luvulla, mutta poliittisesti ja sotilaallisesti se oli yhä toinen supervalta USA:n rinnalla. Maan johto Kremlissä tajusi sisäisen tilanteen KGB:n raporteistakin suht hyvin, mutta ukkokerho antoi junan kulkea, vaikka veturista oli virta lopussa. Erinomainen allegoria Neuvostoliiton lopusta heijastuu ohjaaja Vadim Abdrashitovin 80-lukulaisessa elokuvassa, jolla on huikean oikeaanosuva nimikin: Ostanovilsja pojezd / Juna pysähtyi…
Miksi sitten 70 vuotta kestänyt kokeilu nimeltä ”reaalisosialismi”(=kaukana reaalista, kaukana sosialismista…) ei onnistunut ja miksi CCCP hajosi?
Oma selitysmallini (siis yksi keskeinen syy imperiumin nopeaan hajoamiseen) on hyvin epätieteellinen, orwellilainen. Se perustuu venäläisten läheisten ystävieni todistuksiin. Ei talouteen, ei gogolilaiseen ”kuolleet sielut”-statistiikkaan, ei modernisoitumisen tehottomuuteen eikä poliittiseen diktatuuriin, puoluevaltaan – vaan IDEOLOGISEEN USKONPUUTTEESEEN.
Usko ja utopiausko erityisesti pitää ihmisiä jos valtioitakin koossa pitkänkin aikaa, vaikka sivusta katsoen edellytyksiä ei olisi juuri nimeksikään.Uskon puutteen ja ns. orwellilaisen kaksoisajattelun paljasti ehkä parhaiten slavofiili-kirjailija Aleksander
Solzhenitsyn, joka totesi venäläisestä intelligentsijasta – jonka piti olla
yhteiskunnan OMATUNTO??? – eli pelkurimaisesta sivistyneistöstä suunnilleen näin:
”VENÄLÄINEN ÄLYMYSTÖ PUHUU YHTÄ, AJATTELEE TOISTA, TEKEE KOLMATTA.”
Tuo INTELLIGENTSIJAN KÄYTTÄYTYMISMALLI oli jo 1970-luvulla levinnyt
laajoihin kansankerroksiin. Ei ollut vaikea huomata (kun asuin maassa yli 6 vuotta), miten virallisissa tilaisuuksissa puhuttiin yhtä ja hymyiltiin leveästi, epävirallisissa keittiökeskusteluissa tai kaljajonossa taas irvailtiin vaikka millä mitalla. Olen käyttänyt tuosta käyttäytymismallista termiä HALLITTU SKITSOFRENIA. Se opittiin jo kouluissa, etten sanoisi päiväkodeissa…ja erityisesti yliopistoissa skitsofrenia levisi jopa tieteisiin.
Kyseessä oli myös sukupolviajattelu. Vielä 1960-luvulla kommunismi , rauhanomainen rinnakkainelo ja kommunismin voitto häämötti 60-lukulaisten mielissä, jopa lähitulevaisuudessa. Sitten 1970- ja lopulta 80-lukulaisten utopia siirtyi
kuin usva Baikalilla. Kansalaiset ja puolueen rivijäsenetkin alkoivat tajuta, että suunnitelmia toteutettiin vain paperilla, ideologia oli alamaisia varten, eliitti eli omaa elämäänsä….
Erittäin hyvä ystäväperheeni, opiskelijatutut VALERI & NATASHA
vakuuttivat minulle jo 1974-75, että CCCP tuskin näkee vuotta 2000. Neuvostoliitto hajoaa mahdottomuuteensa ennen sitä…tai syttyy kansalaissota. Asuimme samassa asuntolassa Nro 6 – Mytninskaja Naberezhnajalla ja esikoispoikamme syntyivät samana vuonna. Nauroin heille päin naamaa, en uskonut: laskette kai leikkiä?
Valeri & Natasha olivat ihan tosissaan. Valerista tuli sittemmin yksityiskoulun rehtori, Natasha toimi jonkun vuoden mm. Pietarin uudistuneen perestroika-kaupunginjohdon oikeusopillisena neuvonanatajana. Molemmat olivat komsomol- ja opiskelija-aktivisteja ja mukana perestroikassa. Nyttemmin syrjässä. (He ovat parhaat venäläiset ystäväni, Natasha oli jopa oikeusavustajani avioerossa, Pietarissa…)
Kysyin heiltä joskus 1974-75 miksi NL romahtaisi?
Vastaus (muistinvaraisesti): ”Ei sosialismia voi rakentaa, kun kukaan ei usko mihinkään. Ajatellaan muuta kuin puhutaan ja kirjoitetaan – ja puuhataan toista yksityisesti, ei enää yhteisön hyväksi. aVin karrieristit menestyvät meillä, v arsinaiset perseennuolijat. Ei normaali ihminen sitä kestä. Ja kun yhä useampi yksilö hajoaa, maakin hajoaa – joku roti ja totuus sentään yleensä ihmisiä kiinnostaa. Joku moraali. Moraalittomuus tuhosi Roomankin. Me olimme unelmien kolmas Rooma, kommunismi yhdistävä utopia, nyt se on raunioina…”…
Johtopäätökseni: Neuvostoliiton romahtamisen keskeinen syy oli todellisuutta vastaamaton kaksoiskieli, virallinen valehtelu – ja sen aiheuttama uskonpuute, sisäinen rappio. Puolue-eliitti paheineen, ja vallanpitäjien ikuinen dilemma: valta turmelee aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti.
Mitä Neuvostoliiton hajoamisesta seurasi?
On helppoa olla jälkiviisas, mutta en aio olla. Kun oikeasti muistan etten edes Berliinin muurin sortuessa olisi uskonut, siis vuonna 1989, Neuvostoliiton häviävän maailmankartalta parin vuoden kuluessa.
Suuren imperiumin hajoaminen johti kammottaviin seurauksiin. Ryöstökapitalismi sai siivet – paitsi uudella Venäjällä, myös Euroopassa. Itäinen supervalta oli tavallaan padonnut globaalia imperialistista riistoa vuosikymmenet. Se oli kaikessa brutaalisuudessaan länsimaiden ”työväenluokan” ja kolmannen maailman riistettyjen tuki ja turva. Täydellinen paradoksi, siis. Ja yhtä lailla paradoksi on sekin, että Eurooppa vastasi Neuvostoliiton hajoamiseen yhdistymällä markkinatalouden ehdoilla uudeksi EUROSTOLIITOKSI – ja höpinät eurooppalaisesta identiteetistä, rauhaan pakottamisesta ja yhteisistä arvoista palauttavat mieleen Orwell-kielen kammottavimmat vivahteet…, mutta se olisi jo toinen tarina…
Ryöstökapitalismia seurasivat nationalismin nousu kaikkialla itäisessä Euroopassa – avoimen rasismin ja kiihkopatriotismin voittokulku Venäjällä. Mistään aidosta demokratiasta tai ”kansalaisyhteiskunnasta” ei ole Venäjällä vieläkään tietoa, saati monipuoluejärjestelmästä. Vain kulttuurielämässä tuntuisi olevan liikettä ja vasta loppuvuodesta 2011 koettiin pieni protestin häivähdys kansalaistasolla…
Jos itäisen Euroopan 60-lukulaisia tai uskonsa menettäneitä venäläisiä perihumanisteja (=Valeri & Natasha) olisi joskus kuultu aikaisemmin, ja Neuvostoliitossakin olisi ollut dialogia, meidän ei tarvitsisi kenties todistaa 2000-luvun suurinta ja karmeinta ryöstökapitalismin paluuta – Venäjällä. Ehkäpä itäisellä imperiumilla olisi ollut muitakin mahdollisuuksia rakentaa sitä aitoa sosialistista taloutta, tulevaisuutta , demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa?
Joensuun virallinen Öisinajattelija