Olen kirjoittanut lukuisia mielipidekirjoituksia HS-Suomen Pravdaan. Pääsääntöisesti niitä ei julkaista – syy voi olla menneisyyteni, arvioitu vasemmistolaisuuteni ja Öisinajattelijakritiikkini ja se, että olen nimittänyt HS-julkaisua anteeksiantamattomasti Suomen Pravdaksi, minkä nimen se hyvin ansaitsee. Vain HS -numeroissa , siis sen palstoilla esimerkiksi kulttuurijulkaistut kirja-arviot, elokuvat , taide jne alkavat kummasti myydä ja kannattaa, riippumatta laadusta. Ihme ja kumma?

Viimeksi kirjoitin siitä, miten psykologeja ja lääkäreitäkin on Suomessa pilvin pimein, vaan heitä ei riitä syrjäiseen Suomeen. Miksi?

 

Kirjoitin näin (julkaisematon mielipide , lähetetty HS 16.8.2021)

Tekijät töihin harjoittelupaikoilla ja lainsäädännöllä

On outoa, että Suomessa valmistuu roppakaupalla psykologeja ja lääkäreitä, mutta heitä ei saada töihin itäiseen tai pohjoiseen Suomeen. Vain kasvukeskukset ja hyväpalkkaiset sijaisuudet kiinnostavat vasta valmistuneita.

Ehdotan, että meillä otetaan käyttöön entisessä Neuvostoliitossa hyvin toiminut käytäntö, ”raspredelenije” / työpaikkojen jako vasta valmistuneille ammattilaisille. Neuvostoliitossa, jossa aikoinani opiskelin, oli vallalla käytäntö, jonka mukaan ammattilaiset määrättiin pariksi kolmeksi vuodeksi harjoittelemaan tietyille alueille, missä oli pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta.

Kun Suomi kouluttaapuoli-ilmaiseksi hyväpalkkaisia ammattilaisia, minusta heidät voisi hyvin määrätä tai vähintäänkin velvoittaa töihin sinne missä työvoimaa tarvitaan, ainakin esimerkiksi

kolmen vuoden jaksoksi. Monet heistä nimittäin voisivat jäädä ja jopa ihastua pienten paikkakuntien elämänmuotoon jatkossa. Siitä hyötyisi koko Suomi.

Pentti Stranius, Joensuu (FL, historioitsija, Suomen Kirjailijaliiton jäsen)

 

Ymmärrän hyvin, että viittaaminen ex-Neuvostoliittoon ei nykyaikana ansaitse HS-julkisuutta, koska lehden linja on niin selkeästi epähistoriallinen, menneisyyskielteinen ja subjektiivisesti “arvoliberalistinen”. Vain vihreä todellisuus saa silloin tällöin julkisuutta.

Silti minua ihmetyttää se, että pandemia-aikana tällaisiin asioihin ei kiinnitetä huomiota. Osittain kysymys on rakenteista, mutta myös koulutuksen ja siihen liittyvän harjoittelun epäkohdista. En näe mitään syytä siihen, että Suomessa, lähimain ilmaisen korkeakoulutuksen (=toistaiseksi) yhteiskunnassa ei voida edellyttää sitä, ettää korkeakoulutusammattiin valmistuneita ei voida ohjata tai jopa määrätä esim harjoittelujaksoille tietyille alueille, joissa työvomapula on hirvittävä!

Öisianjattelija