Leijat Gazan kaistaleen yllä

Oletko muuten nähnyt yhtään elokuvaa tai dokumenttia Gazan kaistaleella asuvien palestiinalaisten arkielämästä – ennen Hamas-järjestön terrori-iskua tai Israelin armeijan harjoittamaa kansanmurhaa viime viikkoina?Aika harva suomalainen on. Miljoonien ihmisten arki Gazan avovankilassa ei ole ollut kadehdittava, mutta siihen mahtuu myös ilon pilkahduksia ja juhlahetkiä.

Maanantaina 4.12.2023 Joensuun pääkirjaston Muikku-salissa esitettiin Nitin Sawhneyn käsikirjoittama ja Roger Hillin ohjaama dokumenttifilmi Flying Paper , joka on kuvattu Gazassa vv. 2010-2013. Se esitettiin ensi kerran London Palestine Film Festival – ohjelmistossa 2013. En tiedä onko tätä 50 minuutin mainiota dokumenttia esitetty Suomessa missään muualla (?). Aihetta olisi – ja ajankohtaisuutta! Joensuussa sen näki ehkä 25 katsojaa, jotka taputtivat pitkään ja keskustelivat myöhemmin myös Gazan palestiinalaisten kauheasta kohtalosta tänä päivänä.

Flying Paper -elokuvan pääosassa ovat Gazassa asuvat lapset, arviolta 7-16-vuotiaat. Heitä on kymmeniä ja he valmistautuvat dokumentin alkupuolella “Leijojen lennätysfestivaaliin” tarkoituksena päästä Guinnesin ennätyskirjaan. Leijoja tehdään eri materiaaleista, muovista ja sanomalehdistäkin ja kilpaa harjoitellaan meren äärellä. Lopulta ilmaan nousee kisassa yhtä aikaa noin 7200 erilaista värikästä leijaa ja näky on päätähuimaava. Niin on lasten riemukin. Ennätys on saavutettu. Leijoihin on kirjoitettu “lapsellisia toiveita” palestiinalaisvaltion tulevaisuudesta, vapaudesta, itsenäisyydestä ja ihmisten välisestä tasa-arvosta.

Väkisinkin tulee hakematta mieleen, miten näille leijoja lennättäville tuhansille lapsille on mahtanut käydä nyt, marras-joulukuussa 2023 – kymmenen vuoden kuluttua siitä kun leijat lensivät Gazan kaistaleen yllä, symboloiden vapautta ja palestiinalaisten oikeutettuja itsenäisyyspyrkimyksiä? On helppo arvioida, että Flying Paper -filmin kuvissa vilahtelevista iloisista lapsista moni saattaa olla viime viikkoina tapetun 15 000:n palestiinalaisen joukossa. Kuolleista reilut 2/ 3 kun on naisia ja lapsia.

(Yhtään väheksymättä niitä israelilaisia tapettuja lapsia ja nuoria, jotka saivat surmansa Hamas-järjestön järjettömässä terroristi-iskussa – ennen Israelin armeijan aloittamia kostotoimia ja siviilikohteiden pommittamista Gazassa…)

 

Itsenäisyys – itsemääräämisoikeus – vapaus

Suomessa itsenäisyyttä juhlitaan joka vuosi sotilaallisin menoin. Tänä vuonna tavallistakin militaristisimmin tunnuksin, puhein ja marssein. Moni jaksaa ihmetellä miksi sota on ollut aina keskiössä aikaisemminkin 6.12., silloiinkin kun maassa oli rauha ja ihmisillä hyvääkin tahtoa ja solidaarisuutta toisiaan kohtaan?. Miksi ei koskaan juhlisteta Suomen rauhanomaisen rakentamisen virstanpylväitä?

Näinä rankkoina aikoina pitäisi juhlapuheissa korostua rauha, diplomatia, inhimilliset arvot ja myötätunto niitä kohtaan, joilla ei ole itsenäisyyttä, tai ei edes itsemääräämisoikeutta omaan itsenäiseen tai toisista valtioistakin riippumattomaan elämään. Sekin oikeus on kyseenalainen monissa maissa, jotka ovat alistettu vahvemman valtaan. Sotilaallisesti, poliittisesti tai taloudellisesti!

Suomessa kannattaisi 6.12. muistaa erityisesti niitä kansoja, jotka kamppailevat parasta aikaa elämästä ja kuolemasta oman valtionsa puolesta. Tarkoitan esimerkiksi kurdeja, palestiinalaisia ja ukrainalaisia. Tarkoitan myös monen hajonneen tai tarkemmin  hajoitetun valtion asukkaita: jemeniläisiä, irakilaisia, afganistalaisia, syyrialaisia, somaleja, libyalaisia. Heistä monet miljoonat ovat maanpakolaisia. Vapaus on pelkkä makea sana myös sorretuille ja köyhille vähemmistöille ja toisinajattelijoille sellaisten hurjien luokkaerojen maissa kuten Kiina, Venäjä, USA, Intia, Brasilia. Ne ovat valtioita, joissa sorretaan omia ja usein myös naapureita

Mutta näiden tosiasioiden “unohtaminen” on inhimillistä, kun sellainenkin piskuinen valtio pohjoisessa kuin kohtalaisen elintason Suomi on nyttemmin palailemassa pätkittäin todelliseksi luokkayhteiskunnaksi. Meidänkin itsepäisellä kansalla näyttää nyt olevan sellainen poliittinen johto, joka on valmis myymään maansa itsemääräämisoikeuden ns. “turvatakuiden” alttarille ja maksattamaan ylemmän keskiluokan ja eliitin laskut ja elintason kurittamalla kaikista kurjimmassa asemassa olevia kansalaisiaan.

Kysyn vain: Mitähän aihetta tällä maalla ja sen tavallisella asukilla on juhlia 6.12.2023?

Öisinajattelija