Jos haluaa nähdä maailmanlaajuisessa pandemiassa jotakin myönteistä, niin se ainakin rajoitti merkittävästi lentoliikennettä koko maailman mitassa. Suomessakin. Moni ilmastonmuutoksesta ja ympäristöpolitiikasta kiinnostunut kuvitteli, että vihdoinkin lentämistä ajatellaan ihmisen ja luonnon näkökulmasta. Vaan toisin kävi; nyt lennetään entiseen tahtiin ja maailmaa ympäri. Lentoja ja konkurssikypsiä yhtiöitä tuetaan valtavilla summilla.
“Anekaupan” uusi tuleminen
Jotta raharikkaat ja poliittinen eliitti, joka lentää eniten, ei tuntisi pahaa mieltä, on keksitty moderni anekauppa. Sitähän päästökauppa ja eri kompensaatiomaksut nimenomaan ovat. “Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaalle vilahtaa ( ja omatuntoa helpottaa )” – siinäpä olisi sopiva uusi anekaupan tunnus.
Tätä anekauppaa mainostavat monet poliitikot jopa vihervasemmalla laidalla kun lentelevät joutavissa kokouksissa tai jopa erilaisissa viihdeohjelmissa maanosasta toiseen. Piskuisessa Suomessakin vaaditaan maan sisäisiä muutaman sadan kilometrin lentoja ristiin rastiin kun järkevästi ajatellen maantieteellisesti täällä riittäisi hyvinkin yksi yhteys Helsingistä Rovaniemelle tai kauemmaksi Lappiin eli Suomen pohjoisimmalle lentoasemalle, Ivaloon.
Joensuun mediassa ja erityisesti aluelehti Karjalaisessa on viime aikoina huolestuttu Pohjois-Karjalan lentoliikenteestä, sen lakkauttamisuhasta välillä Joensuu-Helsinki.
Minusta huoli on aivan turha. Huolestua pitää siitä, että kannattamatonta lentoliikennettä, lähes tyhjiä, lähinnä Joensuun kaupungin eliitin käyttämiä lentovuoroja tuetaan runsain verovaroin (?). Sitä voi vain ihmetellä, sillä lentotuelle ei ole mitään perusteita: jos joku haluaa lentää näin PIENESSÄ MAASSA, toimikoon kysyntä ja tarjonta, maksakoon myös lentolipun ja vaikka tilauslentonsa ITSE, että ehtii esimerkiksi Joensuusta Helsinkiin hieman aikaisemmin kuin toimivilla VR-junavuoroilla.
Nato-Suomessa militaristinen lentoliikenne lisääntynee lähivuosina räjähdysmäisesti joka tapauksessa vastarinnasta huolimatta, joten pientenkin kenttien ja lentoasemien huolto taatusti topimii. Siitä vain tilaamaan yksityiskonetta, jos JNS-HKI-JNS – lennot eliittiä tai liikemiehiä kiinnostavat! Siten voi lennellä kaikessa rauhassa ja istuskella lentoasemien VIP-baareissa viskiä naukkaillen samanmielisten seurassa…
Unohdettu raideliikenne Joensuusta länteen ja pohjoiseen
Ainut puute on tavallisen matkaajan kohdalla VR-yöjunan puute välillä JNS-HKI-JNS. Yöjunaa on vaadittu takaisin, jopa adressein: ihmettelen vain, missä viipyy päättäjiemme ja kansanedustajiemme tuki esimerkiksi yöjunalle? Reilu vuosikymmen sitten keräsimme raideliikenneaktivisti Martti Vaskosen aloitteesta Joensuussa muistaakseni 12 000 nimeä (!) Yöjuna takaisin-adressiin, jonka veimme eduskuntaan. Siellä se kiinnosti vain paria kansanedustajaa. Suurin osa lähetystöä vastaanottavista edustajistamme juoksivat kiireesti muihin tehtäviin (?).Nyttemmin kukaan ei ole enää asiasta kiinnostunut, vaikka yöjuna on aivan yhtä usein esillä mielipidekirjoituksissa ja muissa yhteyksissä.
”Pohjois-Karjalan junaliikenteen kehittämisen aika on nyt”, kirjoitti pari viikkoa sitten mielipidepalstalla nuori keskustapoliitikko Ilmari Seutu (Karjalainen 6.9.2023). Myöhemmin samansuuntaisia mielipiteitä esittivät professori Jukka Korpela ja myös muutkin & allekirjoittanut eri alue-ja paikallislehdissä. Juuri junaliikennettä täytyy kehittää. Joensuusta on hankala matkustaa junalla länteen ja pohjoiseen , esimerkiksi Kuopion ja Vaasan suuntaan tai Turkuun, Nurmekseen ja Ouluun. Miksi, kysyn vain, koska raiteet ovat olemassa ja nimenomaan tavallinen kansa, vähävaraiset opiskelijat, eläkeläiset ja ”siirtotyöläiset” työmatkoillaan näitä vuoroja käyttäisivät. Monet joutuvat yksityisautoilemaan pakosta.
Minusta liikennepolitiikassa pitää ajatella nimenomaan ympäristöystävällisyyttä, demokraattista joukkoliikennettä ja edullista hintatasoa. Ei verovaroin tuettuja saastuttavia lentoja!
Siksi kannatan niin toimivaa bussi- kuin raideliikennettä Joensuusta joka suuntaan. Emme me todellakaan halua olla täällä ”pussin perillä loukussa”, mutta kysynpä vain, kuka oikeastaan lukijoistani haluaisi nykyaikana lentää muutaman sadan kilometrin etäisyyksiä Suomessa – tai yleensäkään?
Susirajan virallinen Öisinajattelija