Olen intohimoinen saunoja. Minut on hakattu venäjän Karjalassa, Käkisalmessa vereslihalle koivu-katajavihtalla, Venäjän Saunaseuran puheenjohtajan toimesta. En ole katkera, HÄN ON LÄÄKÄRI-PSYKIATRI, mutta muistan raahautuneeni LAATOKKAAN TAJUNNAN RAJAMAILLA. SAUNA OLI VÄRKKEERÄTTY KAHDEN KALLION VÄLIIN ja voin vakuuttaa että se oli helvetillisistä pätseistä pätsein…
Saunan historiaa (tämä on wikipediaa, jossa Öisinajattelijan artikkelia lainattu suoraan ja luvatta, olkoon!)
Venäjän sana par tarkoittaa sekä löylyä että höyryä. Näin on vaikea päätellä, olivatko muinaisvenäläiset saunat löyly- vai höyrysaunoja. Venäläinen tutkija ja tulkki Rudolf Sykiäinen esittelee kirjassaan Venäläinen sauna (2003) banjan tuhatvuotista historiaa. Jopa venäläisessä leivinuunissa on saunottu. Reilunkokoinen uuni on ollut kautta aikojen venäläistuvan eli izban keskipiste. Leipomisen jälkeen sinne kömmittiin sisään lämmittelemään ja jossain vaiheessa keksittiin siellä peseytyäkin. Ja saunominen leivinuunissa oli yleistä vielä 1800-luvulla. Aatelistolla, ruhtinailla ja tsaarin hovissa kylpeminen oli toisenlaista. Käytössä olivat ruhtinaalliset kylpyläsaunat ja saunomiseen liittyi monenlaisia seremonioita ja asetuksia. Itse tsaarilla oli saunomisessa apuna seitsemän eri asteen virkamiestä aina vaatevastaavasta saunottajaan ja pyyhkeenpitäjään asti. Yläluokka saunoi viikoittain ja erityisten juhlien yhteydessä kuten ennen häitä ja häiden jälkeen. Tsaarin hovi saattoi järjestää banjassa suuret illalliset saunan jälkeen. Ja sitten taas saunottiin tuntikaupalla ja taas syötiin, että jaksettiin saunoa ja saunottiin, että jaksettiin syödä. Saunominen kysyi kuntoa. Saunassa kuoltiin ja saunassa synnyttiin, aivan kuin suomalaisessa saunassakin on tehty.[1]
Kuolema saunassa
Sauna on Suomen brändi. Meillä ei ole oikeastaan mitään muuta – paitsi Midnight SUN. On ihme ettei saunominen ole olympialaji. Pitäisi olla, tottakai. Tässä olen kyläkauppias Vesa Keskisen kanssa samoilla linjoilla kun hän on päättänyt jatkaa löylynheiton MM-kisoja. Hyvä niin – ja Vesalla kun ei ole pikkurahasta puutetta, löylynheitto jatkunee. Tottahan lääketiede ja terveystarkastukset ovat paikallaan!
Entä kuolema? Voi hyvänen aika! Miettikää miten kuollaan autokilpailuissa, jalkapallossa, maratonilla, avantouinnissakin. Joensuun Jääkarhuissa ei ole kuoltu… mitä nyt yksi kaveri päätti tehdä itsemurhan sukeltamalla jään alle. Ikävä tapa, toivottavasti ei yleisty.
Saunassa kuoleminen on siis luonnollista, kaikenlaisessa mittelössä myös. Jos ihminen kuolee lempiharrastuksensa parissa, hän saattaa jopa hymyillä viime hetkinään. Tervetuloa Keskisen sponsoroimat löylykisat!
Ps. isäni oli vähällä kuolla saunassa…, ehti sentään omaan sänkyynsä. Tämä kirjoitus on omistettu isäni, himosaunoja Onni Daavid Straniuksen (1906-1988) muistolle .
Joensuun virallinen Öisinajattelija