Lukemisharrastus on kokenut kovan myllerryksen. Kirjojen ja paperilehtien lukeminen on vähentynyt rajusti, saati niiden tilaaminen – ja jopa kirjastojen poistohyllyt ja alemyynti on tätä päivää. Koko kansakunta…tai ainakin media ja opettajat/kasvattajat ovat huolissaan poikien ja nuorten miesten kirjakammosta.

 

Eipä hätää! Ääni- ja e-kirjat sekä digilehdet korvaavat osittain paperin ja kirjat. Uusi sukupolvi ei paperia kahistele eikä kirjan sivuja kääntele; olen huomannut tämän omissa täysikäisissä lapsissani. Onneksi lastenlapsille sentään luetaan lastenkirjoja, joita saa jopa ilmaiseksi tai alle eurolla kirjastojen poistohyllyistä.

Tekstejä luetaan kyllä tietokoneen tai muun vempaimen ruudulta, joskus älypuhelinta tuntikausia tuijotellen. E-kirjoja olen huomannut rullattavan junamatkoilla, äänikirjoja kuunneltavan hölkätessä.

Muutos on ollut huomattava. Kun tein Lieksan kirjastolle / johtaja Lea Tserni-Puittisen pyynnöstä pienimuotoisen yhteenvedon kirjaston käyttäjien lukuharrastuksesta ja suhtautumisesta erilaisiin uudistuksiin, vain pari vastaajaa tunnusti kokeilleensa e-kirjoja. Vuosi oli muistaakseni 2012. Ns. äänikirjoista ei siinä kyselyssä tainnut olla mainintaa ollenkaan (?).

 

Äänikirja ei ole kirja

Kerronpa huikean esimerkin äänikirjojen käytöstä vuonna 2019. Helsingissä asuva vanhin poikani kuuntelee kirjoja juostessaan, sivistyäkseen ja oppiakseen siinä sivussa. Ei siinä mitään, mutta hän kuuntelee niitä pikakelauksella eli pikkuoravien nopeudella ja väittää pystyvänsä omaksumaan silti olennaisen, aikaa “tuhlaamatta”.

 

(?). Jaahas, väitän vastaan:

1) Kyllä linnunlaulu jää kuulematta, ei laineet liplata eikä tuulikaan humise korvissa ja autokin voi yllättää kun sen ääntä ei kuule – 2) aivot eivät tykkää ja kun tekee monta asiaa yhtäaikaa ja pikapikaa, mikään ei jää nystyröitä askarruttamaan – 3) äänikirjojen tarjonta on kovin kaupallisen suppeaa; luet vain sen mikä myy tai on tunnustettu klassikko – 4) kaiken kukkuraksi äänikirjan kuuntelu ei ole lukemista. Äänikirja ei ole kirja. Miksi ei? Siksi että kirjan lukemisen tekee puolestasi joku toinen, joka on pelkkä kertoja ja joskus näyttelijä siinä sivussa. Lukeminen ja tekstin ymmärtäminen sekä makustelu tapahtuu hiljaisuudessa, kori- tai keinutuolissa keskittyen ja eläytyen, kuvitellen itse, sisäistä monologia käyden.

 

Pari myönnytystä. Äänikirjat ovat upea pikaikkuna maailmankirjallisuuteen, esimerkiksi sokeille. Ne, kuten e-kirjatkaan eivät paina kiloja ja sopivat hyvin paljon matkustavan henkiseksi evääksi. Ja vielä: vaikka äänikirja ei ole kirja, kuuntelisin mieluusti vaikka mitä paljon dialogia sisältävää mielikirjaani, jos lukijoina olisivat esimerkiksi Kati Outinen, Elina Salo, Kari Väänänen ja Matti Pellonpää. Ai niin, Peltsi lukee Nalle Puhia jo tuonpuoleisessa.

 

Digi tulee ja digi tappaa

E-kirjat ja digilehdet ovat sukulaisia. Niitä luetaan eri alustoilta ja rullataan ruutua ylhäältä alas. Siinäkin menee se nautinto, minkä saat paperilehteä rahistellessa, aamiaispöydässä tai vuoteessa – tai kirjan sivuja eestaas käännellessä, omassa rauhassasi.

 

Olen nimittäin pannut merkille, että e-kirjan lukijat keskeyttävät lukemisen hyvin usein ja siirtyvät muihin laitteisiin heti kun älypuhelin hälyttää. Aika moni e-kirjaa rullaava kuuntelee samalla musiikkia, kuten joka toinen hölkkääjäkin nykyisin. Nämä, usein nuoret vaikuttavat aina jotenkin kiireisiltä monitoimijoilta, jotka kantavat kahvimukiaankin bussiin tai metroon aamuruuhkassa. Varsinkin Helsingissä ja muissa syrjäisen reuna-Suomen kaupungeissa.

Kyllä ennen oli asiat paremmin! Mieleni niin pahoitin viimeksikin kun kuulokkeet korvilla ja laput eli älypuhelin silmillä kulkeva kahvimukimies töni ja etuili R-kioskilla!

 

Pistä kortilla, lähetä kirje!

Postin miljonäärijohtaja kertoi uutisten mukaan, että paperilehtiä ei enää kanneta koteihin ensi vuosikymmenen toisella puoliskolla. Digitilaajat yleistyvät. Ei kai sitten kortteja ja kirjeitäkään, kun kukaan ei kenellekään niitä lähettele. Niin ja kun ei ole enää jakajia ja lajittelijoita, sillä kukapa postihommia tekisi jos kuukausipalkka on nälkärajalla, työt yötöitä tai paketteja suoltava likukihihna loputon!

HAASTAN muuten kaikki kolme blogini lukijaa lähettämään ensi jouluna ainakin 10 korttia sukulaisille tai ystäville…tai jollekulle muulle ellei ole ystäviä ja sukulaisetkin vihamiehiä…ja vähintään viisi aitoa paperikirjettä loppuvuoden 2019 aikana. Olkoon se meidän protestimme postilaitoksen ylimielistä miljonääriä kohtaan!

Muutos on meissä! KIRJOITTAKAA KÄSIN! Viva!

ps. ja lukaiskaapa edellinen blogini. Kirja elää – ja varsinkin elämäkertakirjallisuus!

Öisinajattelija