”Jos näet minut suullani katuojassa, käännä selälleni!”

 

Katsoin eilen lauantaina 19.3. 2016 Teema-kanavalta Aki Kaurismäen komean ja palkitun elokuvan MIES VAILLA MENNEISYYTTÄ.

 

Siinä on kaurismäkeläinen Suomi pähkinänkuoressa, se Suomi, jonka Aki luo omintakeisesti. Ehkäpä hän aavisteli 2000-luvun ensi vuosina elokuvaa tehdessään mitä tuleman pitää. Omaa omituista akilandiaa hän toki kuvaa muissakin leffoissaan taidokkaasti.

 

Joillakin taiteilijoilla on tämä kyky:
Andrei Tarkovski ennusteli Tshernobylia filmissään STALKER ja sama mies kuvasi UHRIA, viimeiseksi jäänyttä filmiään – ja sen maailmanloppukohtausta – samalla paikalla, tukholmalaisten portaiden ylätasanteella, missä vuoden kuluttua filmauksista ammuttiin muuan OLOF PALME. Kamera tallentaa ja ennakoi Tarkovskin UHRI-filmissä lopullista tuhoa, ydinräjähdystä.

Onko oikeasti olemassa selvännäkijöitä? Voi olla tai ei, mutta ainakin on herkkiä taiteilijoita, jotka pystyvät näkemään tulevaisuuden tai kuvaamaan oudonnäkemyksellisesti mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan. Tässä ei välttämättä tarvitse olla HAVUKKA-AHON AJATTELIJA, mutta tuumaaminen auttaa kummasti. Lukeminenkin kannattaa aina, varsinkin silloin kun vituttaa! En näe muuta oikotietä sivistykseen. Kirjallisuus ensin, elokuvat ja teatteri sitten.

 

Olen nähnyt kaikki Akin ja Mikan elokuvat. VALEHTELIJAA ja ARVOTTOMIA en hetimiten ponjannut. Tunsin huonosti Ranskan uutta aaltoa. Vasta VARJOJA PARATIISISSA 1985 avasi silmäni. Pyydän tässä blogissani Akilta ja Mikalta julkisesti anteeksi, että en ymmärtänyt ARVOTTOMIEN elokuvaestetiikkaa. Se aiheutti pientä skismaa mitättömän aloittelevan freelancerin ja uutta elokuvataidetta tekevien veljesten välillä.

Onneksi ne väärinymmärryksen ajat ovat ohi ja Kaurismäen veljekset hengissä – tämä siksi, että Peter von Baghi on kuollut ja hänen kanssaan meni hautaan korvaamatonta tietoa, paljon selvittämättömiä leffa-asisoita. Petteri muuten esiintyy upeasti ”upseerina”  MIES VAILLA MENNEISYYTTÄ – pelastusarmeija-jaksossa, Viva Petteri!

 

Minulla on ollut harvinainen mahdollisuus SEA / elokuva-arkistoaikoina tutustua, ainakin ohimennen, niin Petteriin, Kaurismäkiin kuin moniin näyttelijöihinkin. Olen tulkannut sekä Kati Outista että Matti Peltsi Pellonpäätä Moskovassa, jopa viettänyt Pellopään kanssa samassa hotellihuoneessa muutaman päivän. Kaipaan noita hetkiä, 1980-lukua. Tein Peltsistä tuolloin aukeaman haastattelunkin, joka julkaistiin piskuisessa KANSAN ÄÄNI-lehdessä.

Otsikoin tämän lyhyen blogini MAA VAILLA TULEVAISUUTTA siksi, että en näe kovin paljon valoa tunnelin päässä. Kuljemme kulttuurin suhteen kohti pimeää ja umpikujaa SSS-miesten johtaessa ja suurkapitalistien leikatessa osinkokuponkejaan ja sikarinpäitään. Sivistys näyttää häviävän ja vain häivähdys kulttuurista on jäljellä. Onneksi meillä on sentään Aki ja Mika Kaurismäki.

Öisinajattelija