Suomalainen kuvataiteilija Markus Copper ( eli Markus Paajanen 1968–2019) tunnettiin alkujaan hurjista performansseista. Sittemmin hän löi itsensä läpi isokokoisilla veistosmaisilla teoksilla, joihin liittyy usein myös paitsi betonia, puuta ja rautaa, myös ääntä, mekaanista liikettä tai valoa.
Copperin taidetta on sanottu väkivaltaiseksi: työt kommentoivatkin usein tragedioita ja katastrofeja, mutta enpä niistä heikkohermoisia tai lapsia varottaisi silti, sillä kaikkien ulottuvilla oleva nettikuvasto on paljon raaempaa. Erään perfromanssin jälkimainingeissa syntyi myös taiteilijanimi: sytytysnesteellä täytetty pullo räjähti Copperin syliin ja hänen jalkansa paloivat kuparinvärisiksi.
Kiasman johtaja Leevi Haapala on kuratoinut Markus Copper – Metallin maku -näyttelyn.
MARKUS COPPER – Metallin maku
(KIASMA, avoinna 26.2.2023 saakka)
JUGGERNAUT on tunnetuimpia Copperin varhaistöitä 1990-luvulta (?). Se on tonneja painava teräspallo, joka oli ohjelmoitu näyttelyssä liikkumaan ja ajamaan takaa katsojia! Muistan lukeneeni, että aika nopeasti tuo pallo kiellettiin vaarallisena aikuisleikkikaluna ja provokaationa. Kiasmassa Juggernaut ei näyttelyvieraita ahdistele! Yhtä vaarallinen Sixpack of Instant Death -teos (1995) koostui kuudesta käsikranaattimaisesta osasta, jotka Copper jakoi ystävilleen. Jos joku neropatti olisi osat yhdistänyt, olisi syntynyt räjähdys. Niinpä poliisi takavarikoi teoksen.
Muuan mainosteksti kuuluu:
“Markus Copper oli yhteiskunnallinen taiteilija, joka käsitteli katastrofeja vertauskuvallisesti. Suurikokoiset teokset Estonia (2006) ja Kursk (2004) tavoittavat niin autolautta Estonian kuin ydinsukellusvene Kurskin uppoamisen synnyttämät kollektiiviset pelot. Nahkatakeista ja soutuveneestä rakentunut mekaaninen installaatio Valaanpyyntiasema (2009) herää valaan nylkemistä demonstroivaan liikkeeseen… Seitsemän meren arkkienkelin (1998) lähtökohtana ovat ryhävalaan anatomia ja äänet. Teoksen äänimaisemassa ovat oleellisena osana Kotkan kirkon vanhojen urkujen osat”.
Estonia-teoksella Copper haluaa muistaa Estonian mukana aaltoihin hukkuneita performanssitaiteilijoita, joita tiettävästi oli laivalla mukana. Kursk kritisoi sukellusveneen pelastusoperaatiota kun Venäjä kieltäytyi norjalaisten sukeltajien avuntarjouksesta. Valas-teokset ottavat puolestaan kantaa valtamerien eläinmaailman puolesta.
Yhteiskunnallisia teemoja edustaa myös teräksestä ja betonista koottu tuulimylly eli Khyber Pass (2009). Se viittaa uskonnon varjolla tapahtuvaan sortoon ja naisten asemaan Afganistanissa ja kuvaa karmealla tavalla naisten sukuelinten silpomista. Muuta väkivaltaista taidetta edustavat Rautaneito-veistos, keskiaikainen kidutusväline ja esimerkiksi aito giljotiini (josta terä lienee poistettu vaarallisena) .
Koska Copper oli myös loistava piirtäjä, mukana on salillinen paperitöitä, joita on inspiroinut mm. Andrei Tarkovskin elokuva Stalker.
ps. Metallin maku –näyttelyn jälkeen tekee hyvää mennä Amos Rexiin , nauttimaan hiljaisuudesta Hans Op De Beeckin supersuosittuun Hiljainen paraati -näyttelysaliin (Beeckistä olen kirjoittanut jo aikaisemmin). Paraatista voi viehättyä hiljaisen taustamusiikin turvin vielä 28.2.2023 saakka. Jonottaminen kannattaa!
Kiasman johtaja toteaa äkillisesti viisikymppisenä kuolleesta taiteilijasta: ”Markus Copper oli viimeisiä romanttisen ajan traagisista taiteilijoista”
Öisinajattelija