”Alas armeija ja militarismi!”
”Ruokaa, ei aseita!”
”Työtä työttömille, verorahat pois varuskunnista!”
Miksi vasemmisto ei keskustele asevelvollisuudesta? Varuskuntien lakkauttamisesta? Kenttä on jätetty avoimeksi perussuomalaiselle protestille ja asevelvollisuus / siviilipalvelus / maanpuolustus koskee vuosittain tuhansia nuoria ympäri Suomea (?!).
Mielestäni punavihreä vasemmisto nosti kätensä ylös ja hyrisi hiljaa tyytyväisyyttä kuultuaan varuskuntien lakkauttamisesta helmikuun alussa. Ja jos RKP:n Jan-Erik Enestamin väite pitää paikkansa, vihreät ja vasurit olivat jo kevään 2011 hallitusneuvotteluissa myös hiljaa hyväksymässä ruotsinkielisen Dragsvikin säilyttämisen (ja siinä samalla esimerkiksi Pohjois-Karjalan prikaatin / Kontiorannan varuskunnan likvidoimisen).
Kuinka ei edes mietitty vaihtoehtoa, jossa vaikka Santahamina, Upinnniemi ja Dragsvik olisi tavalla tai toisella yhdistetty ja säästetty siinä sen verran, että tasa-arvo & alueellinen maanpuolustus olisi yhä jatkunut itärajallakin. Kuinka vain muutamat vasemmistoliiton naiskansanedustajat ottivat esille vaikka Santahaminan?
Lyhyen ja pitkän ajan tavoitteet maanpuolustuksessa
Suomessa on suht helppo julistautua pasifistiksi ja osoittaa mieltä militarismia & armeijaa vastaan. (Olen itsekin armeijan käynyt upseeri ja sittemmin siviilipalvelusmieheksi kurssittautunut.)
Kuten monet meistä erilaisiin puoluetoimintoihin ja kansalaisliikkeisiin osallistuneina hyvin tiedämme, TOIVEEMME ja pitkän tähtäimen TAVOITTEEMME eivät jatkuvalla EiEiEi-julistamisella silti paljon etene. Sinne aitoon antimilitaristiseen rauhan maailmaan, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon on kovasti vielä matkaa. Armeijaakaan ei kumota ainoastaan rauhanmarssein, vaikka ne ovatkin mitä suositeltavin kannanotto sodan uhkia vastaan.
Niinpä määrittelen suhteeni armeijainstituutioon, yleiseen asepalvelukseen ja vaikkapa varuskuntien lakkauttamispäätöksiinkin lyhyen tähtäimen (punavihreän?) maanpuolustuspolitiikan taktiselta tasolta. Joitakin esimerkkejä:
-Yleistä maanpuolustus- / asevelvollisuutta pitää ”puolustaa” nimenomaan Suomeenkin suunniteltavaa (Nato?-) palkka-armeijaa vastaan. YK:lle ja rauhanturvaamiselle – kyllä! Nato-joukoille – ei!
– Aseetonta siviilipalvelusta tulee suosia ja kehittää ja sen pituus määrittää tätä nykyä 6 kuukaudeksi, mikä on rivisotilaankin lyhin palvelusaika.
-Naisten TASA-ARVOISEEN asemaan armeijan riveissä (hlö-kunta, varusnaiset) on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota (mm. seksuaalinen häirintä).
-”Maanpuolustus” on muutakin kuin ”asevelvollisuutta”:
armeija-aikana pitää kouluttaa varusmiehiä ja naisia entistä enemmän VÄESTÖNSUOJELU- ja ENSIAPU-tehtäviin, VIRKA-APU-tehtäviin, LUONNONKATASTROFIEN varalle (metsäpalot, tulvat, tulipalopakkaset, lumivyöryt, helteet, myrskyt, suuronnettomuudet, kadonneiden etsinnät, tietoyhteiskunnan erilaiset katkokset jne jne)
-Maanpuolustamisen tasa-arvoa tulee vaalia myös aluepoliittisin keinoin, mm. varuskuntien sijoittamisella ympäri Suomea (vrt. keskustelu Dragsvikista ja P-K-prikaatista).
-Termi YLEINEN ASEVELVOLLISUUS voitaisiin korvata vaikkapa tyyliin MAANPUOLUSTUSVELVOLLISUUS ja VÄESTÖNSUOJELU… (?)
Kunhan nyt ensin päästäisiin edes tämäntyylisissä kysymyksissä rauhanomaisempaan ja tasa-arvoisempaan yleiseen ”maanpuolustusvelvollisuuteen”,
voisimme sitten – ihmiskunnan ja Suomen kansankin viisastumisen myötä – lähivuosikymmeninä takoa miekat auroiksi ja haudata kalashnikovit ihan oikeasti.
Öisinajattelija