Parempaa vuotta 2013!
Joskus on aika tilittää. Tilitän nyt, jouluna 2012 -syystä etten enää elä ja asu Joensuussa, kaupungissa jonne mieluusti muutin 1993. Suurin odotuksin. Siellä minut edelleen (EHKÄ?) tunnetaan äkkivääränä Öisinajattelijana. Mikäpä siinä. Nyt vaan asun Lieksassa., tammikuusta 2012
Joensuussa on parissa kymmenessä vuodessa tapahtunut asioita , joita on vaikea hyväksyä.
Kansalaisliike toriparkin älytöntä rakentamista vastaan näyttää hävityn; yöjuna-kampanja kääntyi myös tappioon. Onneksi uraanivastarinta, kansalaisaktivistien TUOMO TORMULAISEN ja MARKU AHON loistavina kampanjoina tuotti ainakin väliaikaisen myönteisen tuloksen, Uraanietsintä on ”keskeytynyt”.
Ahon Markun ja muutaman muun sitkeästi ajama KOHTUUS-liike näyttää myös ajaneen itsensä läpi: punavihreä oppositio on P-Karjalassa vahvempi kuin koskaan, reaktioherkkä asiaan jos toiseen. Ja tärkeintä: kysymys ei ole puoluepolitiikasta, vaan kansalaistoiminnasta!
Wanhan Jokelan ravintola-vastarinta mitätöitiin viimeksi kaupunginvaltuustossa 17.4. Onneksi sentään Linnunniemen huvila saatiin joku vuosi sitten pelastettua yhteiseen käyttöön (autokauppias-kapitalisti Yrjö Laakkoselta!), koska Joensuu-liikkeen aktivistit MARTTI VASKONEN ja VEIKKO VIINIMÄKI pistivät vastarintataisteluun koko energiansa..
Martin ja Veikon henkilöäkoht panos antaa uskoa myös siihen, että kyllä yksilötasoisella aktiivisuudella voi olla merkitystä kun tietoa ja osaamista on. Näyttää siltä, että ProJokela-liikkeessä osaamista on myös riittämiin. Jokelaa ei ole vielä menetetty.
Silti, on aika sanoa , että Joensuun jakso elämässäni ( 1993-2011/12 ) oli työn, toiminnan , kansalaisvastarinnan tappioista huolimatta mitä mainiointia kehtysaikaa, niin perheen kuin lasten aikuistumisen suhteen. Ja vielä: vaimohan se hoiti 3 viimeisen lapseni kohdalla upeasti kasvatustyön. Itse olin ikämiesvuosistani huolimatta edelleen keskenkasvuinen, tietotaidosta ja Dostojevskistä huolimatta.
Tilitän nyt, koska silti olen iloinen että Joensuu on uusien Lieksa-haasteiden vuoksi taaksejäänyttä elämää. Jälkijättöisesti, voisin ajatella ja tehdä samoin kuin Suomen ykkös-maaseutukirjailija Heikki Turunen: jättää Joensuun, kulttuuribarbarbaria-kaupungin taakse, jättää verot maksamatta, siirtää kirjansa jonnekin muualle. Onneksi ehdin muuttaa jo ennen Wanhan Jokelan ”barbariaa” muualle. Lieksassa on pientä toivoa…, jaa missä?
Öisinajattelija