Vailla vakinaista asuntoa ry (=VVA ry) perustettiin Helsingissä vuonna 1986, asunnottomien toimesta – asunnottomien edunvalvojaksi. Se on 35 vuodessa kasvanut merkittäväksi toimijaksi, yhdistäen asunnottomia ja aiheesta kiinnostuneita tutkijoita sekä omantuntonsa säilyttäneitä sosiaaliviranomaisiakin.
VVA julkaisee Asukki-lehteä, pitää yllä kahvila- ja kesäleiritoimintaa. Sillä on Helsingin keskustassa myös oma toimistonsa. Mukana kuvioissa on (liian vähän) palkattua henkilökuntaa, mutta myös iso joukko “kokemusasiantuntijoita” – siis vapaaehtoisia asunnottomia ja asunnottomuuden kokeneita tai läheltä nähneitä aktivisteja.
ks. https://vvary.fi/yhdistys/
Toimin järjestössä sen alkuvaiheessa, olin asunnoton ja majailin Helsingin Pursimiehenkadun (“Nubis”) yömajassa syksyllä 1988. Kävin silti palkkatöissä ja päätoimitin iltapuhteina Asukki-lehteä vuosina 1988-90. Noista ajoista muistan erityisesti nyt jo tuonilmaisiin siirtyneen VVA-aktivistikolmikon – Juhani Roiha – Timo Seutu – Matti Valtavirta – joiden kanssa saimme (ainakin omasta mielestämme) paljon aikaan aivan järjestön alkutaipaleella. Vartiosaaren kesäpaikka-aktivistin, raitistuneen alkoholistin ja entisen vankilakundin Juhani Roihan mietelause on syöpynyt syvälle mieleeni:
”Ihminen tarvitsee asunnon – joi hän viinaa tai ei!”
Suomessa on yhä lähes 5000 asunnotonta ja moninkertainen määrä surkeista asunto-oloista kärsiviä. Joensuussa vailla vakinaista asuntoa olevia on tällä hetkeää ehkä suunnilleen 70-80 (?). Määrä vaihtelee kuten muuallakin Suomessa, mutta valitettavasti asunnottomien nuorten ja naisten määrä on ollut kasvussa… Asunnottomien yön vuoden 2020 teema oli “Oma koti hurjan kallis”.
“Yhdessä yössä” : Asunnottoman ilta Joensuussa 2020
“Yhdessä yössä” -tapahtuma Joensuussa (Tulliportinkatu 14) tarjosi 17.10. lauantai-iltana 40-50 kuulijalle / katsojalle / ohikulkijalle monipuolisen ohjelmapaketin:
lavarunoutta, Pastori Tihtarinen & Pyhät Yrjöt -yhtyeen musisointia, Poste restante-kellarinäyttelyn (asunnottomien mietteitä ja/tai kirjeitä asunnottomuudesta) – sekä koskettavan lyhytelokuvan “Ovi” ja Mika Törrön tv-haastattelun, tämän Suomen vahvimman miehen (2020) alkoholipitoisesta asunnottomasta menneisyydestä. Koleassa säässä oli mukava nauttia myös takapihan kahvi-ja teepöydän ilmaisantimia.
Kiitos tilaisuudesta! Se oli avoin ja maksuton, “koronavapaa” ulkoilmatapahtuma, osa perinteistä Joensuun Asunnottomien yötä. Järjestäjinä olivat Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokka / yhteistyössä Woutila, Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys (PKEY), Vintti Open Mic ja Joensuun Kansalaistalo/Soroppi.
Asunnottomuus ei ole naurun asia, mutta…
Asuessani Helsingin Pursimiehenkadun, Nubiksen yömajassa , kirjoitin marraskuussa 1988 Helsingin Sanomiin mielipiteen otsikolla Hongkongin häkkimiehet ja Helsingin koppimiehet. Toin siinä esiin hongkongilaisen ratkaisun:
“Paha asuntopula ajaa asumaan Hongkongissa kurjiin rautalankakoppeihin… Näin se käy. Asuntolahuoneeseen sijoitetaan 91 miestä ja jokainen heistä väsää itselleen 1 x 2-metrisen rautalankahäkin intimiteettinsä ja omaisuutensa suojaksi…”
“ Ehdottaisinkin, että Helsingin kaupungin asuntoasiainosaston, sosiaalitoimiston ja asuntolanpitäjien yhteinen delegaatio tekisi muutaman kuukauden mittaisen opintomatkan Hongkongiin tutustuakseen tarkemmin tähän häkkiasumismuotoon. Tai ei sittenkään. Tarkemmin ajatellen on halvempaa käydä Pursimiehenkadulla, Nubiksessa, tutustumassa suomalaiseen koppiasumismuotoon, ryhtyä kehittelemään sitä kätevämpään suuntaan. Esimerkiksi näin: Puretaan Pursimiehenkadun yläkerrosten koppimiesten jo valmiiksi ikkunattomat kopit, ja tehdään Pohjanmaalta tuotetusta minkkiverkosta häkit niiden tilalle. Sekä ilmastointi että näkyvyys paranevat… “Koska elämme sivistysvaltiossa ja suomalainen “rotu” on itäistä kookkaampaa, ehdotan häkkien kooksi 1,2 x 2,3 metriä. Korkeudeksi riittänee metri. Talvisin asuntolahuoneiden kylmät ikkunavälit toimikoot edelleen jääkaappeina, kesäksi häkkeihin voisi asentaa kolikolla toimivia pakastelaukkuja…”.
Asiallisten kirjelmien, seminaariselostusten, tilastojen ja muiden kirjoitusten ohella harrastimme Asukki-lehdessä muutakin jäynää ja vahvaa satiiria. Keksin muun muassa Helsingin kaupungin uudet järjestyssäännöt, jotka oli laadittu koirien omistajille. Ne sopivat nappiin myös asunnottomille, joiden oli todettu likaavan puistoja, toreja ja jalkakäytäviä. Siksi totesin kolumnissani tämän lisäksi seuraavaa:
“On huolehdittava siitä ettei asunnoton pääse yleisellä paikalla puremaan tai säikyttämään ihmisiä – ettei asunnoton toistuvalla haukunnallaan tai ulvonnallaan häiritse naapureita – että asunnotonta narttua kuljetetaan kiima-aikana vain kytkettynä tai aidatulla alueella – että jos kadonnut asunnoton löydetään kuljeksimasta, hänet on viipymättä ohjattava eläinsuojeluviranomaisten piiriin tai sairaana yksilönä lopetettava…”
Lopuksi onnitteluni 35 vuotta täyttävälle VVA ry:lle , jolla oli iso rooli omassa vapaaehtoistoiminnassani – ja sitä kautta myös yhteiskunnallisessa ajattelussani…
Öisinajattelija