Ilovaarirock, vuodesta 2018 Ilovaari Festival on ollut pitkään ikämiesten ja naisten ikioma huikea rokkifestari Joensuussa. Se edeltää sopivasti läpikaupallista Ilosaarirockia ja on edelleen tarkoitettu parikymppisiä rokkikukkoja ja -kanoja vanhemmille musiikin ystäville ja ikiharrastaja-veteraaneille.
Vielä neljännesvuosisata sitten, “Ilovaarin” alkuaikoina nimikin sopi hyvin Ilosaaren luonnonkauniissa miljöössä järjestetylle suht pienimuotoiselle ei-kaupalliselle tapahtumalle. Nyt on toisin. Aidot vaarit kuten Öisinajattelija-eläkeläinen eivät enää koe festarilla vierailevia bändejä tai muusikkoja (suurelta osin) nuoruutensa 1960-70-lukujen aikalaisiksi, saati suosikeiksi. Eihän parikymmentä vuotta sitten maineensa kukkuloilla olleiden bändien ohjelmisto ollut enää meidän 1960-lukulaisten veteraanien mielimusaa? Ikä tekee tehtävänsä ja taivaallinen muusikkoporukka ja enkelikuoro senkun kasvaa…
Nykyinen Ilovaari Festival (perjantai-lauantai, 5.-6. heinäkuuta 2024) oli tarkoitettu selvästi noin nelikymppiselle yleisölle. Tämän myöntää myös Ilovaarin ja Kerubin primus motor eli Asko Piiparinen. Hän täsmentää viestissään asiaa näin:
"Alkuperäinen Ilovaarirock syntyi Ilosaarirockin 25-vuotisjuhlavuotena, ja se oli tarkoitettu 40 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille... Ja vielä: Alkuperäinen idea Ilovaarissa oli se, että Ilovaarirockin, eli nykyisen Ilovaarin, ohjelma seuraa Ilosaarirockin ohjelmaa 25 vuotta perässä..."
Festarin nerokasta ”Ilovaari”-nimeä ei ole silti poistettu, vaikka tuskin monikaan nelikymppinen on oikeasti vaari kuten kuuden lapsen ja kuuden lapsenlapsen isukki Öisinajattelija. Tottakai ymmärrän, että on vaikea löytää sellaisia elossa olevia (saati palkata isolla rahalla ulkomaalaisia!?) porukoita kuten Renegades tai Swingin´ Blue Jeans, jotka vielä muinoin vierailivat Ilovaarirockissa. Voi niitä aikoja ja sitä huikean eikaupallista menoa! Mutta onhan meillä Joensuussa GOR eli Grand Old Rockers of Joensuu vielä kaiketi hengissä ja toimessa – olisikohan siellä jollakin aidoista ilovaarimuusikoista idean poikasta ”vaari-ohjelmistoon” joskus jatkossa?
Ok, valittaminen loppuu tähän: siirryn siihen vähäiseen rokkivaaria miellyttävään ohjelmistoon, josta on syytä olla hyvinkin kiitollinen myös tänä vuonna 2024!
Erja Lyytinen – Huojuva Lato – Kaseva – Vicky Rosti
Perjantain helmiä olivat Erja Lyytinen päälavalla, Huojuva Lato Kerubi-klubilla ja Sarparanta teltassa – kaikki toki vähäistä vaari-ikäistä yleisöään paljon nuorempia. Esimerkiksi Lyytisen ja Sarparannan lavashow oli mahtavaa katsottavaa, puhumattakaan Lyytisen “miehekkäästä”kitaran käsittelystä ja jalkatyöstä tai Sampsa Sarparannan hengästyttävästä äänenkäytöstä ja ravaamisesta paitsi lavalla, jopa yleisönkin keskuudessa (=läpijuoksu pianon ääreen!).
Huojuva Lato ja Suonna Kononen ovat kehittyneet musiikillisesti valtavasti. Sanoitukset ovat täyttä elämää ja välillä hehkeää countryrunoutta, vaikka kaipaankin joskus sitä karjalais-suomalais-venäläistä meininkiä, jota Suonna Konosen ja Timoi Munnen duo esitti jo 1990-luvulla. Se oli niitä aikoja jolloin luotiin mm. niin sanottu ”Rockbridge” Joensuun ja Petroskoin välille (ja samalla viattoman välitöntä ja haparoivan osaavaa kahden hienon muusikon yhteispeliä ja opettelua esiintymään vielä kovin pienelle joensuulaispiirille! )
Ai niin, sanottava on vielä sekin, että paljon mainostettu Suburban Tribe oli perjantai-illan suuri pettymys: tasapaksua jytkyä, jonka takaa ei laulajan sanoista saanut mitään selvää! Makuja on moneksi, ymmärrän hyvin…
Lauantaina päälavan Kaseva sekä Vicky Rosti & Freeman (=Menneisyyden vangit) olivat omaa luokkaansa. Kasevan alkuperäiskokoonpanosta taisi olla jäljellä enää kaksi tai kolme soittajaa (?), mutta melodinen pop-rock-soundi oli aitoa ja stemmalaulutaito todella kohdallaan kaikilla solisteilla. Ja mikä yleisömenestys, tungosta sen verran, että ei mitäään asiaa päälavan viereen! Mielenkiintoista sekin, että Kasevan uudenlaisen kokoonpanon saksofonisti ja kosketinsoittaja olivat ilahduttavan osaavia nuoria naisia! Muuten, Kasevan eka keikasta tai eka levystä (1974?) taitaa olla kulunut tasan 50 vuotta! Ilovaarirockia siis parhaimmillaan: ”Striptease tanssija”, ”Vanha mies”, Mari”, ”Tyhjää”, “Pena” ”Kun maailma elää” ”.
Vicky Rosti aloitti mahtavasti sovitetulla Menolipulla ja jatkoi Chicagolla, Charlie Brownilla jne , mutta veti hieman turhan ylipitkiä välispiikkejä. Freeman peesasi kitaristinakin hyvin; muistan pienikokoisen Tandem-miehen jo Lestijärven lavalta joskus 1970-luvun lopulta…Sen sijaan juontaja-näyttelijä Seppo Timonen osasi aitona rokkivaarina hyvin asiansa, piti kielensä kurissa eikä lätissyt lavalla turhia porukoita esitellessään…
ps. Harmittaa, että Vesterinen yhtyeineen jäi lauantaina kuulematta ja näkemättä, mutta näinpäs sentään ohimennen mainion monipuolisen kirjailijakollegan Antti Heikkisen, joka kiirehti Öisinajattelijan lailla sadetta pakoon (Anttihan tekee kiireen vilkkaa kirjaa juuri Tero Vesterisestä, kaiketi mielimuusikostaan…)
ks. myös www.ilovaari.fi
Öisinajattelija, (tutkiva toimittaja, kirjailija… ja tietenkin ”rokkivaari”)