Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026.

Oulu haki ja valittiin viime vuonna vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi (European Capital of Culture). Hieno saavutus ja sinnikkään vaikuttamisen tulos. Vanha ja perinteikäs tervakaupunki on muutenkin eloisa ja virkeä kulttuurin keskus – kaikista poliittisista kähminnöistä ja kiemuroista huolimatta!

Pohjoisesta Suomesta, kaupungeista ja “maalta” on lähtöisin iso kirjo erilaisia kulttuuri-immeisiä: kirjailijoita, kriitikoita, taiteilijoita, muusikoita, elokuvaajia jne, joiden luettelo ei ihan muutamaan sivuun mahtuisikaan. Kirjailijana ja filmihulluna minua kiinnostaa varsinkin elokuvat ja kirjoittaminen, mutta esimerkiksi sellainen kuvaa ja sanaa yhdistävä taiteilu kuten sarjakuva on jäänyt hieman vieraaksi. Siinäkin mielessä Oulusta on tullut oikea “sarjakuvan Mekka”. Sen huomasi tämän vuoden juuri päättyneillä

Oulun sarjakuvafestivaaleilla ( Oulu Comics Festival 10. -13. 11. 2022 – www.oulucomics.com )

Sarjakuvan lumo

Satuin oululaisystävieni suosittelemana paikalle, kun vuoden 2022 sarjakuvafestivaali sai lennokkaan, mutta myös hieman murheellisen avauksen Oulun keskustan Valvegalleriassa perjantai-iltapäivänä 11.11.2022. Kyse oli kesällä poisliihottaneen sarjakuvataiteen suomalaisen kehittäjän ja opettajan Keijo Ahlqvistin (1955-2022) muistotilaisuudesta ja samalla töiden näyttelystä. Ahlqvist syntyi Etelä-Pohjanmaan Kauhajoella, vaikutti Limingan taidekoulussa, mutta myös Kemissä. Ensimmäinen julkaisu Rotta Linkren seikkailee näki päivänvalon jo 1979. Sittemmin Ahlqvist seurasi tarkasti Kemin kunnallispolitiikkaa – Kemistit – ja teki sarjakuvamaisia kritiikkejä esimerkiksi Kansan Tahto -lehteen. Hänen sarjakuvahahmonsa ja ilkikurinen kriittinen , joskus äkkivääräkin yhteiskunnallisuutensa jäi mieleen.

Mieleen jäi myös sarjakuvataiteilija Tessa Astren pitämä liikuttava muistelu Keijo Ahlqvistista ja tämän viimeisistä päivistä. Se sai monet Valvegallerian kuulijat kyynelehtimään. Silti oli erittäin antoisaa tavata (ja kuunnella) edes ohimennen Oulun sarjakuva- ja kulttuurivaikuttajia, joita Valvessa näki: ohjelmistosta ja suunnittelusta paljolti vastannut Harri Filppa, Kaltio-lehden päämies Paavo J. Heinonen ja kuulut sarjakuvailijat Ville Ranta & Aapo Kukko . Vuoden festivaalitaiteilijaksi oli valittu Kemistä Hollantiin “karannut” Sanna Vakkala.

Avajaisten jälkeen istuimme parin viinilasin ääressä jatkoilla oululaisen kulttuurivaikuttaja Marja-Liisa “Marju” Kaltilan , aforistikko-kirjailija Eero Suvilehdon, monitoimimies Velizar Dimitrovin ja tutkija-tietokirjailija Jouko Jokisalon kanssa. Kylläpä puhe pulppusi valtoimenaan ja palasi tuon tuostakin , erityisesti Kaltilan – joka on muuten syntyisin Pohjois-Karjalan Valtimolta – repliikeissä Keijo Ahlqvistin viimeisiin vaiheisiin. Jokavuotisilla Oulun vierailuilla olen ystävieni Suvilehdon ja Jokisalon opastuksella oppinut paljon, joskus jopa kuuntelemaan muitakin kuin itseäni!

 

Kulttuuria sarjakuvan liepeiltä

Kävimme Eero Suvilehdon kanssa tapaamassa myös Eeron ystävää, oululaista kuvanveistäjää, Jouko “Joksa” Toiviaista (s. 1946). Toiviainen on valmistunut Taideteollisesta, tehnyt töitä Heikki Häiväojan, Aimo Tukiaisen ja Kain Tapperin kanssa, harrastanut myös lentämistä kuumailmapallolla. Siihen hän sai innostuksen nähtyään Andrei Tarkovskin elokuvan Andrei Rublev, jonka alkukohtauksessa alkeellisella nahkapallolla lentävä munkki tipahtaa jokeen! No, siitäpä sitten keskustelumme siirtyi elokuvataiteeseen, mistä , esimerkiksi menneiden vuosien lastenelokuvafestivaalista Oulu on kuuluisa kautta maailman. Saapa nähdä onnistuuko, tai meneekö nykymaailmantilanteessa läpi? ohjaaja Anssi Mänttärin uusin idea omaperäisestä Oulun elokuvafestarista?

Jouko Toiviainen on toiminut Oulun läänintaiteilijanakin 1970-luvun lopulla. Kohteina kuvanveistossa ovat olleet esimerkiksi Eino Leino (1978, Paltamo), Mika Waltari (1983, Hki), Muuttolinnut /Karjala-monumentti (1983, Lappeenranta) ja punavangit – Raatin punavankileirin muistomerkki (1988, Oulu). 76-vuotias ms-tautia sairastava Toiviainen on pyörätuolissa istuessaaankin aktiivivireessä. Ensi vuonna Kulttuurivihkot julkaisee hänen hienon runo- ja piirroskokoelmansa.

Eero Suvilehdolta sain mukaani myös omaperäisen ja opettavaisen pienimuotoisen kuvakirjan, joka on tarkoitettu aikuisille ja lapsille. Se on oululaisen logopedian dosentin, Anneli Ylihervan kirjoittama ja kuvataiteilija, pedagogi Katja Suvilehdon kuvittama tarina Tetti ja kaverit (Atrain & Nord, Kemi 2022). Tetin erilaista lapsuutta kuvaava kirja olisi hyvinkin kuulunut myös sarjakuvafestivaalin oheismateriaaliksi. Teksti on vakavassakin mielessä helppotajuista, mutta ei lapsellista lainkaan. Piirrokset puolestaan hellyttävän omaperäisiä ja parilla vedolla ja iloisin pastellivärein kuvattuja tilanteita, ilmeikkäiksi piirrettyjä hahmoja: nelivuotiaan Tetti-tytön kavereita “Pilvilaakson päiväkodista”. Tetti on vähän “kummallinen”, koskapa on saanut autismi-diagnoosin. Pikku hiljaa hän saa kuitenkin kavereita suvaitsevassa monikansallisessakin lapsiseurassa.

Lukijalle tarkoitetuissa osioissa on lyhyitä tietoiskuja autismista ja alkusanoissa todetaan , että “tarina auttaa käsittelemään haastavia tilanteita, joita erityislapselle ja hänen lähiympäristönsä lapsille ja aikuisille voi tulla eteen”. Tämäkin omaperäinen kuvakirja on syntynyt suureksi osaksi Oulussa ja on selvästi tarkoitettu aikuisten ja lasten yhteisiin lukuhetkiin, varhaiskasvatuksen henkilöstölle, opettajille ja kaikille muillekin erilaisuudesta kiinnostuneille kasvattajille – sekä ennen muuta: lapsille!

Monet kohtaamiset Oulussa, yliopistolla, festareilla ja kapakoissa vuosien varrella ovat vakuuttaneet minut siitä, että vireä kulttuurikaupunki on hyvinkin ansainnut vuoden 2026 tittelinsä.

Öisinajattelija