Päivässä ehtii paljon, jopa ulkomaille ja takaisin. Kun ennen Ukrainan sotaa monet itäsuomalaiset tekivät bensanhakumatkoja Viipuriin tai Sortavalaan, Helsingistä on jo pitkään piipahdettu päiväseltään Tallinnassa. Näin teimme mekin, Tuija-vaimoni ja minä tammikuun 2023 alussa, kun satuimme viettämään vajaan viikon talvista luppoaikaa Helsingin Käpylässä. Laivamatka oli halpa (n. 30 euroa per hlö eestaas) eikä tungoksesta uutukaisella My Star-laivalla tietoakaan!
Tallinna taitaa olla edelleen (kaikesta kaupustelukrääsästä ja supermarketeista huolimatta) mukavan kansainvälinen ja suvaitseva kaupunki. Venäjääkin kuuli puhuttavan ääneen (kun Joensuussa nyt jo joskus kuiskitaan, siis helmikuun lopulta 2022 alkaen…) ja tavallisesta kaupasta sai ostaa jopa “shampanjaksi” kutsuttua nostalgista neuvostoajan lempijuomaamme, Sovetskoje, polusladkoje.
Pakkassää ja sohjo eivät paljon haitanneet kun vietimme keskiviikkona 4.1.2023 muutaman tunnin pääosin sisätiloissa, Pyha Vaimu Kirikissa ja Cinnamon Restoranissa. Suosittelen molempia, löytyvät ihan Vanhan Tallinnan torin kupeesta kun/jos tietää mitä etsii. Vaimoni tiesi – emmekä pettyneet!
Pyhän Hengen kirkko (Pyha Vaimu Kirik / Tserkov Svjatogo Duha)
Pyhän Hengen kirkko on vanhin gootilaistyylinen rukoushuone Tallinnassa, ja säilyneistä keskustan rakennuksista muutenkin vanhimmasta päästä. Se ei ulkoisesti muistuta kirkkoa lainkaan (ellei katso ylös torniin), sillä sisään mennään tai lakeudutaan miltei alaspäin, sivuovesta, ei mistään prameasta pääportaalista. Mahtipontisuus puuttuu ulkoisesti siksikin, että kirkko on rakennettu alunperin 1200-luvulla perustetun vaivaistalon, köyhien hoito- ja huoltolaitoksen yhteyteen. Myös Tallinnaan saapuneet matkailijat yöpyivät usein vaivaistalossa. Keskiajalla kirkko toimi ns. Raadinkappelina ja kaupunginraati piti siellä myös juhlaistuntonsa. Nykyisin se on luterilaisen seurakunnan käytössä, mutta siellä järjestetään myös angligaanisen kirkon englanninkielisiä jumalanpalveluksia.
(Kirkko ei ilmeisesti toiminut edes kulttuuritalona tms. neuvostoaikana kuten niin monet muut “pyhätöt”. Ystäväni kirjailija-aforistikko Eero Suvilehto, entinen mestaripainija, kertoi otelleensa Suomi-NL-Viro-kamppailussa Tallinnassa joskus vuonna 1971. Silloin painit järjestettiin kuulemma jonkun isomman virolaiskirkon alttarilla!?)
Pyhän hengen kirkko on muuten suomalaisturisteilta vähälle huomiolle jäänyt todellinen arkkitehtoninen nähtävyys. Ensi maininnat kirkosta ajoittuvat vuoteen 1319 ja sen puiset sisärakenteet ja koristeelliset barokkityyliset maalaukset kuvaavat Vanhan ja uuden testamentin raamatunkertomuksia. Sisustus on muutenkin säilynyt hyvin 1300-luvulta nykyaikaan, vaikka vuosien 1684 ja 2003 tulipalot vaurioittivatkin 64,5 metrin korkeuteen kohoavaa tornia pahasti. Uskonpuhdistuksen “kuvainraasto” ei onneksi tuhonnut sekään kirkon taideaarteita, joista maineikkaimmat ovat alttarikokonaisuus ja uskomaton puuveiston tuote: Tallinnan vanhin saarnastuoli, vuodelta 1597. Vuonna 1433 valettu tornikello halkesi ja vaurioitui 20 vuoden takaisessa palossa ja se on nyt sisätiloihin siirretty nähtävyys.
Vanhaan kelloon hakattu (aikaansa edellä oleva!) teksti vaikuttaa miltei Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat -romaanin tunnukselta. Se kuuluu:
“Minä soin kaikille yhtä lailla
niin palvelustytölle kuin rengille
niin emännälle kuin isännälle
eikä kukaan voi siitä minua syyttää”
Cinnamon Restoran
Pyhän hengen kirkon kulmasta, osoitteesta Pikk tn 14 / Myndi 4 löytyy viehättävä kellariravintola nimeltä Cinnamon. Söin siellä erään elämäni parhaan paistetun lohiannoksen, grilled salmon sitruunaperunoilla. Myös alkukeitto, täyteläisen venäläismallinen, mutta tosi tomaattinen seljanka oli erikoinen makuelämys.
Palvelu oli ripeää ja kohteliasta, taustamusiikki hillittyä, hintaluokka uskomattoman edullinen (grilled salmon 14,50 euroa, seljanka 5,90 euroa – vrt lähistön turistipyydyksiin, huom!). Asiansa osaava kokki oli kuulemma intialainen. Voin mainiosti suositella, katsokaapa vaikka:
www.cinnamonrestoran.com / +372 6004142
Paluumatkalla laivasatamaan poikkesimme vielä jälkiruokakahvilla paikassa nimeltä Restoran Repa. Aito, jauhamalla tehty kahvi eli kohu ja vallan mainio pannkook vaarika… ( yht. 12,50 euroa) maistuivat nekin.
Jaahas, menikö mainonnan & markkinoinnin puolelle? Herra varjele !
Öisinajattelija, makuaistin lumoissa, arkkitehtuurin innoittamana…