Joensuu tiistaina 17.9. Kello on aamulla melko tarkalleen 09.15. Katselen sattumalta ikkunasta ulos. Nuori mies juoksee Joensuun ev.lut. kirkon takaisen kentän poikki kohti jokirantaa.
Hänellä näyttää olevan kova kiire.
Paikalle ajaa pikavauhtia poliisiauto, josta nousee kaksi virkapukuista poliisimiestä ja koira tavoittamaan juoksijaa. Poliisi huutaa miestä pysähtymään. Asetta en näe. En miehellä enkä poliiseilla. Nuori mies jatkaa juoksemista. Kun koira tavoittaa hänet keltaisen huoltorakennuksen nurkalta, juuri ikkunaani vastapäätä, mies pysähtyy ja levittää kätensä (kuin näyttääkseen, että on aseeton?).
Tilanne ratkeaa, mies seisoo paikallaan ja koira näykkii häntä jalasta. Toinen poliiseista tarttuu miehen käteen ja paiskaa tämän (mielestäni) kovakouraisesti kuraiseen maahan vatsalleen, (kuonokopalla varustettu) koira yrittää yhä näykkiä miestä. Tilanne näyttää ikkunasta katsottuna aika väkivaltaiselta, mutta voi olla myös perusteltu poliisitoimi miehen rauhoittamiseksi. Mistäpä minä tiedän. Koiralla on kuonokoppa, huomaan sen vasta nyt.
En tiedä, mitä on tapahtunut ennen kiinniottoa, mutta havaintoni mukaan tilanteessa käytetään aika reippaita otteita, ehkäpä turhaakin väkivaltaa. Nuorta miestä pidetään pitkään vasten maata, ennen kuin hänet kuljetetaan poliisiautoon.
Siksi kirjoitan tämän muistiin. Samalla muistan pari kohtausta, jolloin minua on lyöty. Muisti palauttaa tunteen, jonka näkemäni tapaus tahtomattani yhdisti itseeni. Aivot ovat kummallinen kapistus…
Öisinajattelija