Äärimmäinen militarismi, aitojen ja viholliskuvien rakentaminen sekä menneen maailman ennakkoluulot ja uudelleen lämmitetty ryssäviha ovat läpäisemässä suomalaista yhteiskuntaa. Näin on käymässä kaikilla tasoilla: hallituksesta ja eduskunnasta virkavaltaan, järjestöihin ja jopa turuilla ja toreilla tai somessa käytäviin kansalaiskeskusteluihin.
Ääriraja on saavutettu silloin kun arvovaltaisen, eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja kehottaa tappamaan absoluuttisen pahoiksi ja torakoksi leimattuja naapurimaan asukkaita – kun maan presidentti alentuu satusedäksi kertomalla vasten parempaa tietoa kaskuja kasakoista ja pahan valtakunnasta, hyviksi ja pahoiksi leimatuista kansoista.
Oman maamme arvomaailma nostetaan USA- ja Nato-innostuksen varjolla ylivoimaiseksi, absoluuttisesti oikeaksi, suomalaiset aina hyvän puolella taistelijoiksi pahaa vastaan. Onko niin, että suomalaisen koulujärjestelmän taso ja kansalaisten historiatietoisuus sekä lukutaidottomuus ovat saavuttaneet täydellisen aallonpohjan ja vararikon. Siltä ainakin tuntuu, kun yliopistot, tiedemaailma ja kulttuurijärjestötkin vaikenevat – tai hymistelevät upseeriasiantuntijoiden selän takana. Uusi asia lienee siinä, että nuoret naisetkin on nyt houkuteltu ja marssitettu mediaan sotainnostusta luomaan…
Järki hoi, äly älä jätä!
Kun rajoille viedään rautaa eikä rauhaa, järjen ääni kuuluu enää kuiskaamalla – kuiskaamalla joutuvat puhumaan paikoin myös maassamme asuvat 100 000 venäjänkielistä. Luulisi sen herättävän huolta enemmänkin?
Militarismin ja tappamisen intoa joutuu joskus toppuuttelemaan maan vaikutusvaltaisin mediakin. Toimittaja Pekka Mykkäsen oivaltava ja historiatietoinen essee Vihollisen demonisointi voi johtaa raakuuksiin (HS 13.1.2023) edustaa harvinaista järjen ääntä jaritervojen ja sofioksasten maailmankuvaan verrattuna. Kannattaa lukea.
Muutama tiedemies ja kansanedustajakin on kyllä yrittänyt ääneenkin puhua rauhanrakentamisen ja diplomatian puolesta, mutta hyvin äkkiä iskee putinismin leimakirves , jos militarismista mainitsee tai Natoon liittymisen vaiheita kritisoi. (Sivumennen sanoen, myös suomalaiset yli 65-vuotiaat eläkeläisetkin eliminoitiin silloin kun kansalaisilta kysyttiin Nato-asiasta; heitä ei gallupeissa edes haastateltu!)
Venäjä-tutkijat ovat tietenkin saaneet ryssävihasta osansa, puhumattakaan venäjänkielisestä vähemmistöstä. Toki Öisinajattelijakin on kuullut olevansa “Venäjän vakooja” tai “trollitehtaan agentti”, mutta tappamisviestejä ei vielä ole kuulunut. Niiden aika koittanee pikapuoliin,,,Kun militaristinen hysteria läpäisee koko yhteiskunnan, ei olla kaukana 1930-luvun vuosista, Lapuan liikkeen kulta-ajoista. Olisi hyvä muistaa, että yksisilmäinen propaganda vaikuttaa meillä pitkän päälle ihmisten ajatteluun ja tunteisiin samalla tavalla kuin putinismi – sensuurin ja diktatuurin alla pelkääviin venäläisiin.
Silti ei kannata “tappaa” ihan kaikkia venäläisiä “torakoita”, sillä maassa on taatusti miljoonia nykymenon vastustajia. Kapina kytee ja sodanvastaisuus, mikä ei Suomeen saakka juuri näy. Myös venäläiset äänestävät jaloillaan ja passiivisesti perinteisissä “keittiökeskusteluissa”, jotka saattavat levitä kaduille ja kasarmeihin nopeastikin. Näinhän kävi viimeksi 1980-luvun lopulla, Neuvostoliiton kuolinkouristuksissa.
Pieni yksityiskohta: yli 600 rohkeaa venäläislääkäriä kirjoitti vastikään myös presidentilleen vetoomuksen, jossa vaaditaan vangitun oppositiojohtaja, Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saaneen Aleksei Navalnyin siirtoa puolueettomaan sairaalatutkimukseen, tämän terveydentilan romahduttua vankileirillä.
Suomalainen kansainvälisyys koetuksella
Kun elämme nykyistä viholliskuvien uudelleenrakentamisen aikaa, myös suomalainen kansainvälisyys on koetuksella. Maineikas, eri mantereilla arvostettu suomalainen puolueeton sovittelu eri kriiseissä ja arvostettu diplomatiakin rapautuvat kun esimerkiksi kulttuurinvaihto, kauppasuhteet ja kielitaito kapenevat ja aitoja rakennetaan kansojen ja maiden välille konkreettisestikin. Elämme aivan erilaisten ennakkoluulojen ja aitojen rakentamisen aikaa kuin ETYK-Suomessa 1975 kun EU-Eurooppakin näkee itsensä korskeana, nimittäin korruptoituneiden elitististen johtajiensa silmin ylivertaisena “demokraattisena yhteisönä”. Kenellepä olisi tullut Vietnamin sodan aikana mieleen kieltää vaikkapa amerikkalaisia elokuvia? Nyt vastaava kielto on nähty loistavan sodanvastaisen venäläisfilmin, Tule ja katso kohdalla. Keltainen lehdistö on vaatinut (pääkirjoitussivuilla) unohtamaan venäläiset kirjallisuuden klassikot!
Ennen Ukrainan julmaa sotaa, suomalaisopiskelijat, tiedemiehet, naiset ja turistitkin tottuivat liikkumaan maailmalla ennakkoluulottomasti. Puolueetonta globaalia politiikkaamme arvostettiin. Opiskelimme ja työskentelimme myös lukuisissa Itä-Euroopan maissa, myös Venäjällä. Venäläisvähemmistöön totuttiin niin suomalaisyliopistoissa kuin työpaikoilla. Kielitaitoakin arvostettiin – eikä vain englantia osaavia!
Jo Neuvostoliitto-nimisessä valtiossa, nykyisin “pahan valtakunnaksi” nimetyssä maassa opiskeli muuten 1960-luvulta lähtien vuoteen 1991 (=Neuvostoliiton hajoaminen) noin 5000-6000 suomalaisnuorta. Heistä vain murto-osa kävi ns. puoluekoulua Moskovassa, vaikka toisin luullaan! Suomalaislääkäreitä valmistui esimerkiksi Pietarin lääketieteellisestä instituutista satoja, nyt eläköityviä osaavia ammattilaisia. Itänaapurissa opiskelleilla suomalaisilla on ollut muutenkin merkittävä roolinsa niin kaupan, kulttuurin, tieteen kuin diplomatiankin alueilla. Kun kuulun tuohon joukkoon, voin hyvällä syyllä sanoa oppineeni kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta juuri Moskovan & Pietarin opiskeluvuosinani, kun huonetovereihin, ystäväpiiriin ja opiskelijakavereihin kuului venäläisten, ukrainalaisten, tsetseenien, kalmukkien ja burjaattien ohella niin saksalaisia, chileläisiä, japanilaisia, mongoleja, algerialaisia, palestiinalaisia, angolalaisia ja somaleja.
Valitettavaa on, että 2000-luvun oligarkkien ja KGB:n jälkeläisten hallitsema putinistinen Venäjä ei ole ollut yliopistokampusten suhteen yhtä kansainvälinen eikä Pietarinkaan kaduilla, Vasilinsaaren Universitetskaja Naberezhnajalla, Detskaja Ulitsalla tai Mytninskajalla, Pietari-Paavalin linnoituksen kulmilla juuri ole näkynyt afrikkalaisia nuoria.
ps. Opiskelu- ja lenkkikaverini Leningradin/Pietarin vuosilta, kotkalainen biologi ja maratoonari Timo kertoi vastikään tavatessamme tarinaa asuntola-asumisesta Vasilinsaarella: kun Ibragim, neljän hengen huoneessa, levitti rukousmattonsa sänkyjen väliin, kääntyi Mekkaan päin ja polvistui rukoilemaan, huonetoverit eivät sen kummemmin ihmetelleet, olivat kuitenkin hetken ehkä hienotunteisesti vähän hiljempaa…
Joensuun virallinen Öisinajattelija