MatkaKarjalan järjestämällä Kulttuurimatkalla (9-12. marraskuuta 2017) innokas joensuulaisporukka (ja siinä sivussa muutama pääkaupunkilainenkin) tutustui venäläisen elokuvan ja uudemman taiteen lähihistoriaan ja nykytilaan.
Pietarin museoissa ja Lenfilmin studioilla tulivat väistämättä mieleen edesmenneen Peter von Baghin televisiosarjan henkilökuvat iskelmätaivaan klassikoista. Olavi Virran viimeisiä vuosia käsitellessään von Bagh heitti puolihuolimattomasti ajatuksen iskelmästä ”kansakunnan salattuna muistina”. Tuo salattu tai ”kätketty muisti” -määritelmä sopii nimittäin varsin hyvin Venäjän neuvostokauden sensuroituun elokuvaan ja kiellettyyn moderniin avantgarde-taiteeseen.
”Elämää suurempaa”-käsitettä unohtamatta!
Lenfilm ja Erarta
Lenfilm on niitä harvoja maailman elokuvastudioita, jotka ovat säilyneet alkuperäisellä paikallaan. Se sijaitsee Gorkin metron lähistöllä, Kamennostrovski Prospektilla. Studiot toimivat yhä paljolti alkuperäisrakennuksissakin, lähes sata vuotta (Lenfilm-nimisenä tosin ”vasta” vuodesta 1934). Viimeiset kymmenen vuotta Lenfilm on taistellut olemassaolostaan, koska markkinamiehet ovat halunneet rakentaa tuolle keskeiselle paikalle tuottavampia pilvenpiirtäjiä. Vastarintaan nousivat jo edesmennyt, Lenfilmin tunnetuimpiin kuulunut ohjaaja Aleksei German ja Andrei Tarkovskin manttelinperijäksi mainittu ja ahkerasti yhä työskentelevä Aleksandr Sokurov. Nyt tuo taistelu on voitettu ja itse Vladimir Putinkin käväissyt viime vuonna studioilla.
Huomasin heti, että viidessä vuodessa Lenfilm on selvästi siistiytynyt – ehkäpä Putinin vierailun ansiosta (?). Kun kävin haastattelumatkalla vuonna 2012, paikka tuoksui ja näytti vielä Neuvostoliitolle rähjäisine halleineen, lavaste-ja pukuvarastoineen. Nyt osa sisääntuloa oli selvästi entrattu turistikierroksia varten. Pieni otos museotavaraa, lavasteita, pukuja ja esimerkiksi vanhoja kulkuneuvoja on asetettu näytteille. Onneksi opas kertoi myös ison siivun Lenfilmin alkuhistoriaa: onhan studioilla tuotettu, tehty ja osin kuvattukin lähimain 1500 elokuvaa pelkästään neuvostokautena.
Erarta sijaitsee Vasilinsaarella, 29.linjalla. Se on Pietarin uusin huippumuseo. Moderniin taiteeseen keskittyvä Erarta on perustettu vuonna 2010 ja noussut muutamassa vuodessa suosituksi kohteeksi. Se ei ole ihme, sillä museon viiteen kerrokseen on asetettu näytteille upea läpileikkaus venäläistä uudempaa taidetta ja eri suuntauksia, niin maalaustaidetta kuin erilaisia installaatioitakin. Erarta järjestää lähes viikottain erityistilaisuuksia, keskustelukerhoja, seminaareja ja elokuvailtojakin. Sitä paitsi, museon oppaat ovat erittäin ammattitaitoisia taiteen tuntijoita ja tulkitsijoita.
Kiellettyjä aiheita ei ole ja aikaisemmin kellareiden ja ullakkojen kätköissä olleet parhaat taulutkin ovat löytäneet tiensä museon seinille. Eräänä esimerkkinä voi mainita vaikka Nikolai Kopeikinin iloluontoiset ”Norsut Pietarissa” -aiheiset räväkät yhteiskunnalliset kannanotot. Kopeikinia haastattelin 10 vuotta sitten Borej-galleriassa kun hän oli juuri saanut ensimmäisen näyttelynsä pienen gallerian seinille…
Yllätyksiä Venäläisen taiteen museossa
Oppaamme Tatjana Pavlova oli valmistanut porukallemme superyllätyksen myös Venäläisen taiteen museossa. Museon Verikirkon puoleisessa siivessä oli nimittäin näytillä ”neuvosto-venäläistä” taidetta ennen ns. ”sotsrealismia”, 1930-luvun puoliväliä. Tuo kausi on harvemmin ollut esillä. Oli opettavaista nähdä vaikkapa ”bolshevistiset” kasvoveistokset Leo Trotskista tai Feliks Dzerzhinskistä – ja esim siirtymävaihe Repinin, Petrov-Vodkinin, Deinekan, Malevitsin & co töistä kohti yhä vain jäykempää ja rajoittuneempaa maalaustaiteen sotsrealismia.
1930-luvun sotsrealistiset rajoitukset ja ohjeet taiteilijoille näivettivät luovan työn tiettyihin stalinistisiin kaavoihin, joilla tuleva utopia vangittiin usein työläistä, työntekoa tai nahkatakkibolshevikkia ylistäviin maalauksiin. Samalla niistä katosi elämä ja kokeilu!
Pushkinskaja 10, John Lennon ja Andrei Tarkovski
Vaihtoehtoisen kulttuurin keskus eli Pietarin Moskovan asemaa vastapäätä sijaitseva ”Pushkinskaja 10” on monen nuoremman turistin ja rokkarin pyhiinvaelluskohde Pietarissa. Pushkinskajan gallerioissa järjestetään koko ajan pienimuotoisia näyttelyjä ja erilaisia kokeellisen taiteen ja musiikin illanviettoja. Myös rokki raikaa, varsinkin viikonloppuisin, sen verran villisti ja äänekkäästi, että korvat soivat vielä seuraavana aamunakin. Joensuulaislaistakin taidetta on ollut esillä ja esimerkiksi Cleaning Women -niminen yhtye musisoi Pushkinskajalla joskus 15 vuotta sitten kun tulin paikalle ensi kertaa sattumalta.
Me pistäydyimme tällä kertaa hiljaisemmassa tilassa, nimittäin ”iki-hippi” Nikolai ”Kolja” Vasinin John Lennonille pyhitetyssä temppelissä. Vasin on kerännyt pieneen huoneistoonsa kaiken mahdollisen Beatles-nimisen yhtyeen materiaalin Venäjältä, kaiken sen mitä on julkaistu ja kopioitu salaa tai salakuljetettu lännestä. Vasin on maailmallakin tunnettu ja tunnustettu Beatles-tuntija, jolla on varsin erikoinen maailmankatsomus.
Muutaman kirjankin julkaissut John Lennon -temppelin esimies uskoo sielunvaellukseen, kertoo keskustelevansa öisin Lennonin kanssa ja puuhaa puolitosissaan aitoa monikymmenmetristä temppeliä Pietariin. Siellä tulisi soimaan ikuisesti Beatles-musiikki, varsinkin ”All You Need Is Love” ja ”Imagine”.
Andrei Tarkovskin (1932-1986) elämäntyötä kuvaava näyttely löytyi Venäläisen museon filiaalina toimivasta Stroganov-palatsista, osoitteesta Nevski Prospekt 17. Se on omistettu ohjaajan 85. syntymäpäivälle.
Pariin saliin sijoitetussa näyttelyssä oli esillä lähes yksinomaan valokuvamateriaalia ja muutamia Tarkovskin omiakin piirroksia ja pienikokoisia maalauksia. Valokuvista suuri osa on aikaisemmin julkaisemattomia, esimerkiksi ohjaajan Italian ja Ruotsin vaiheista kertovia otoksia ja elokuvien still-kuvia. Lähimain kaikki valokuvien henkilöt, ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät ovat jo vuosia sitten edesmenneitä: Andrei Tarkovskin lähipiirissä oli ”tapana” kuolla syöpään…
Tarkovski on kiistatta maailmanluokan kärkiohjaajia ja hänen elokuviaan – EI PALUUTA, ANDREI RUBLEV, SOLARIS, PEILI, STALKER, NOSTALGIA, UHRI – voi katsoa yhä uudelleen ja uudelleen.
Öisinajattelija,
joka kiittää kulttuuritietoista matkaseuruetta ja erityisesti Maili Mikkosta MatkaKarjalasta, Tatjana Pavlovaa Pietarista ja erinomaista autonkuljettajaa Raimo Lappalaista, joka selviytyy kerta kerran jälkeen kunnialla Pietarin kakofonisesta liikenteestä ja asfalttiviidakosta…