Metsä elää, puut keskustelevat
Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä. Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä. Gummerus 2022, 257 s
Avainsanat: puhuva puu, tunteva luonto, “näe puu metsältä”
Pisteytys: *****
Luontokirjat ja televisio-ohjelmat ovat suursuosiossa. Voi syystäkin olettaa, että ympäristötiedon kasvaessa, ne ovat entistä enemmän esillä. Sodan ja kriisien maailmassa moni hakee turvaa luonnosta, hiihtää ja marjastaa metsässä tai lomailee, kalastelee ja veneilee veden äärellä. Myös uudet kriittiset luontokirjat kiinnostavat, sillä maiseman rauhallisuus ja älylaitteiden riippuvuudesta vapaa maisema puhuttelee. Digihiljaisuus on jo arvo sinänsä.
Elävä metsä: puiden kommunikaatio
Metsästä ja hiilinieluista on keskusteltu mediassa paljon alkuvuodesta. Aihe on kiinnostava, puita piisaa kautta Suomen. Mutta onko yksittäinen puu jäänyt mediakohussa unohduksiin?
Suomalainen sanontahan kuuluu: “ei näe metsää puilta”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että hän ei erota kokonaisuuksia yksittäisistä ilmiöistä. Sanonnan voi kääntää myös toisinpäin: “emme aina näe puuta metsältä”. Näin siksi, että kun metsä, metsässä oleilu ja metsänhoito tai hakkuut ovat mediassa yleinen termi, silloin yksittäinen puu subjektina unohtuu.
Saksalainen metsänhoitaja ja luontoaktivisti, Suomen metsissäkin liikkunut Peter Wohlleben palauttaa puulle elämän ja sielun. Puiden salattu elämä on pieni mutta tärkeä tietoisku, joka taatusti herättää ajatuksia.
Enpä ole aikaisemmin miettynyt sitä, että puut oikeasti kommunikoivat keskenään, että niillä on oma WWW-verkostonsa, nimittäin “Wood Wide Web”. Verkosto on huomaamaton, koska “emme kuule juurten ja sienirihmastojen maanalaista kuhinaa”, “haista kemiallisia viestejä eli puiden rupattelua” (s. 11). Juuri maanalaiset sienirihmastot ovat tärkeitä informaation tuojia metsämaisemassa. Oudolta tuntuu, jos puut voivat oikeasti jopa varoittaa toisiaan tulevista ongelmista, vaikka avohakkuista ja moottorisahasta.
Kummituksia tai henkiolentoja puut eivät Wohllebenin tietokirjassakaan ole, mutta oman elämänsä subjekteja kuitenkin. Kun lukee Puiden salatun elämän rinnalla joensuulaistutkija Ismo Björnin erinomaisen ajankohtaista ja kansantajuista väitöskirjaa Kaikki irti metsästä parinkymmenen vuoden takaa, saa harvinaisen kattavan kuvan niin metsätaloudesta yleensä kuin puun “yksityiselämästä”.
Loppupäätelmä : metsään mennessä kannattaa katsoa ja kuunnella puita tarkemmin.
Öisinajattelija, puiden ystävä, marjastaja ja sienestäjä, metsissä mieluusti maleksiva oleilija