Kansalaisten perusturvallisuus vaarassa!
Sote-potilas Risto Lång ja hölmöläisten leikkauspolitiikka
Porvarihallituksen leikkauspolitiikka on alkuvuodesta 2025 saavuttamassa täysin sekopäisen kulminaatiopisteensä! Täkkiä lyhennetään hölmöläisten tapaan jalkopäästä, jotta se pitenisi yläpäässä. Naurattaisi ellei itkettäisi!
Kun on ensin leikattu esimerkiksi asumistuesta, ansioturvasta, pidennetty työttömyysturvan omavastuuosaa, poistettu suojaosa ja lapsikorotus, on nyt alettu suunnitella jopa toimeentuloturvan huomattavaa pienentämistä, samalla porrastamalla ja lopettamalla eriasteisia ensisijaisia etuisuuksia, lisä- ja suojaosia kaikessa sosiaaliturvassa. Peruste on myös yhtä hölmöläismäinen: kun on ensin leikattu muualta, on samalla lisätty toimeentulotuen asiakaskuntaa tuhansilla ja taas tuhansilla. Nyt sitten leikataan jo nälkärajalta eli toimeentulotukijonoista – sieltä, esimerkiksi opiskelijoilta, joilta jo on leikattu asumistuki!
Kaikista kurjimpaan asemaan ovat joutumassa vähävaraiset vanhukset, eläkeläiset, vakavasti sairaat ja eriasteiset vammaiset, joilta jo on viety aikaisemmin lakisääteisiä tukia esimerkiksi avustajien määrää ja määrärahoja leikatessa. Sosiaaliavustusten varassa elävät eivät pysty ostamaan rahalla palveluja yksityisiltä tahoilta, joilta pikapalvelujakin vielä saa. Sote-ratkaisujen uudistukset ovat alkaneet tarkoittaa 2025 pelkkiä lisäleikkauksia määrärahoissa, avustavan henkilökunnan irtisanomisia, kun kunnat eivät pysty täyttämään lakisääteisiä velvoitteitaan valtion vetäytyessä “pahoinvointialueilta”! Köyhintä väestönosaa koskevat myös terveyskeskuskäyntien hurja hinnannousu, yöpäivystysten lakkauttaminen esimerkiksi Varkaudessa ja Iisalmessa Itä-Suomessa.
Eivätköhän nuokin toimet merkitse “kansalaisten perusturvallisuuden vähenemistä” aikana jolloin militarismia hehkutetaan ja miljardien aseostoja rahoitetaan kritiikittä. Aikana jolloin pääoma on pyhitetty, veroja kierretään surutta ja verotuloja ja omaisuutta “verosuunnitellaan” jatkuvasti pimentoon. Aikana, jolloin valtio on rahoittanut vuosittain 50 miljoonalla kannattamattomia maakuntalentoja, joiden käyttöaste on joskus ollut yksi henkilö (=poliitikko, talousvaikuttaja) per lento maakunnasta Helsinkiin (?).
Risto Lång: pyörätuolitanssijan maineikas ura
Olen seurannut jo vuosia hyvin tuntemani ex-pyörätuolitanssija Risto Långin (s. 1968) taistelua terveytensä ja oikeuksiensa puolesta. Siksi seuraava lyhyt tarina ja Riston haastattelu Joensuun Tikkamäen K-osastolla tammikuussa 2025 ei ole puolueeton mielipide. Tämä on hätähuuto!
Kiuruvedeltä Joensuuhun 1990-luvulla muuttanut Risto Lång tuli kaupunkiin alunperin rakkauden eli naisen perässä. Merkonomiksi opiskellut Risto syntyi kuusilapsiseen perheeseen Ylä-Savossa Kiuruvedellä. Synnynnäinen selkäydinvamma, jonka syy on tuntematon, havaittiin jo kohdussa. Hän vietti kuitenkin suhteellisen onnellisen lapsuuden ja sai olla mukana sisarustensa tukemana leikeissä ja monissa harrastuksissa. Myöhemmin hän on kertonut myös eriskummallisesta lapsuuden kokemuksestaan : Risto heräsi yöllä ukkosmyrskyyn, mutta lähti silti pyörätuolillaan ulos sateeseen ja kipusi lähimetsän kukkulalle ihastelemaan jatkuvaa salamointia. Tuolloin hän koki eräänlaisen “valaistumisen”, missä näki tulevaisuuteen, joka toisi hänelle, pikkkukylän köyhälle vammaiselle pojalle mainetta ja maailmanmatkoja.
Pyörätuolilla koko ikänsä liikkunut Risto sai tanssikärpäsen pureman jo nuorena miehenä. Pyörätuoli ei ollut este eikä edes hidaste turvallisessa lapsuudessa. Hän sai hyvää tanssiopetusta ja pian myös ansaittua mainetta, esimerkiksi lyhytelokuvan Valssi (2003) loisteliaana päätähtenä. Sen ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Mikko Keinänen & Markku Kuronen on myöhemminkin osoittautunut paitsi osaaviksi elokuva-ammattilaisiksi, myös Riston ystäviksi ja tukijoiksi. Parin vuoden harrastamisen jälleen Risto voitti Suomen mestaruuden 10-tanssissa ja valmistui sinnikkään opiskelunsa ansiosta muutamassa vuodessa Suomen ja Euroopan ensimmäiseksi ammattilaispyörätuolitanssijaksi 2011. Tanssikunnosta ja ulkonäöstä huolehtiminen koko elämän ajan on ollut ammatissa aina kunnia-asia! Myös monet valokuvat, esimerkiksi Mona Hormian taidokkaat otokset kertovat ilmeikkään ja taitavan tanssijan urasta harvinaisen visuaalisella tavalla!
Kun tuo 5-minuutin dokumenttielokuva Valssi palkittiin monilla festivaaleilla ympäri maailmaa, alkoi kutsuja tulla Viroa, Italiaa, Kreikkaa, Etelä-Koreaa ja Venäjää myöten. Lapsuuden haaveet ja “näkymät” sekä maailmanmatkat alkoivat toteutua ja maine tanssijana, hetken jopa Helsingin Sanomien valokuvamallina, vakiintui. Moskovassa Risto Lång sai arvostetun kansainvälisen palkinnon tanssitaidostaan ja elämäntyöstään.
Kun Risto Lång kutsuttiin sitten Suomen itsenäisyyspäiväjuhliin presidentinlinnaan, se kruunasi hänen uransa. Elokuvaohjaaja Markku Kurosen aloitteesta Joensuun kaupunki muisti pyörätuolitanssin uranuurtajaa tämän 50-vuotispäivän kunniaksi myös omalla kulttuuripalkinnolla vuonna 2018.
Sote-potilaan sairaskertomus
15 vuotta sitten monet jalkatulehdukset johtivat eriasteisiin amputaatioihin, jotka aiheuttivat sairaalareissuja ja lisääntyvää kotiavun tarvetta. Risto sai suunsa auki. Ennen nykyhallituksen leikkauspolitiikkaa apua sai ja jopa vakinaisen avustajan. Tilanne paheni viime syksynä.
Risto Lång kertoo syksyn 2024 sairaalakierteestä Joensuun Siilaisilla:
“Apua tuli kun pääsi päivystykseen asti, mutta meno ja melu käytävillä oli Siilaisilla petipotilaana kuin suurkaupungin asemalla. Hoitajilla jatkuva kiire, sillä koko ajanhan siellä kaikui tuo “Hoitaja, tänne ja heti!”-huuto…Kerran kun kävin pitempään vessa-asioilla, ovelle tuli muuan dementikko, rouva, joka kävi vuoteeni viereen ja kimppuun huutaen, että “…kukas mustalainen tässä sängyssäni makaa?”. Toisella kertaa huomasin aamulla herätessäni, että pyörätuolini oli yön aikana viety ja sitä vahingoitettu…
Tammikuun alussa 2025 tapasin Riston Joensuun Tikkamäellä, K-osastolla:
“Päädyin tänne äkkinäisten oireiden vuoksi. Kuume nousi yli 39, tärinää, kuumekramppeja ja tajuuttomuutta. Muistikin meni välillä ja tuli äkkilähtö, ambulanssi ja diagnoosi: vaikea verenmyrkytys ja verta virtsassa. Suonensisäiset antibioottihoidot ovat tosi pitkiä. Tuli kahden lääkärin lausunto siitä, että pari viikkoa menee ainakin täällä ja jatkohoitoa kuukausi. Selkeästi on sanottu, että tämä yksityishuone ei ole pitkään niin sanotusti “makoilun paikka”, tungosta piisaa.
Mutta kun pitää olla päivittäisiä toimenpiteitä, “monisairas kipupotilas”ei voi potea kotona. On jatkuva lääkitys eikä jaksa nyt edes liikkua tuolilla minnekään. Yksi letku menee tuosta kyljestä nykyisin, siinä on virtsa-avanne ja letku joka poistaa jäännöstä munuaisista kun virtsassa oli jo pitkään vertakin.
Hallituksen leikkaukset ovat huonontaneet merkittävästi Riston tilannetta syksystä 2024 alkaen.
Olen saanut aikaisemmin suht sopivasti apua kun olen kuulunut niin sanotun säännöllisen kotihoidon piiriin. Kerran viikossa pesu, suihkuapua ja yöpartio käy auttamassa sänkyyn. Sopivaa kontrollia ja keskustelua myös, koska mulla on ollut alkoholin kanssakin ongelmia; sen verran vituttanut! Henkilökohtaisen avustajan kautta olen saanut siivous- ja kauppa-apua. Yli kymmenen vuotta oli sama avustaja, mutta nyt yhtäkkiä alettiin vaatia mun omaa aktiivisempaa osallistumista. Mihin, en tajua! Palaveerasivat sitten syksyllä sossussa ja totesivat, että avustajan työsuhde jatkuu enää vuoden 2024 loppuun, siis irtisanoivat…
Niin, juuri vuodenvaihteessa 2024-25 Tarja, pätevä avustajani sai siis lähteä …ja toinen lyhyen ajan avustaja evättiin jo aikaisemmin. Aivan kammottava tulevaisuus, siis miten kotona pärjään…Ei varmaan auta kuin käräjöinti, sillä ymmärrystä ja palautetta on tullut, koska ei ole avustajienkaan työtilanne kadehdittava. Ulkoistamisesta ja jostakin palvelusetelistä puhutaan. Aivan kuin se olisi joku ratkaisu, vaihtuva ja kiireinen apu kun on jo kuolemaisillaan? Tuntuu ihan heitteille jätöltä…vielä sekin, että ei millään tahdo saada tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä, vaikka mieli tekee huutaa kivusta.
Kun olen nostanut asiasta kunnon äläkän, määrättiin kolmen kuukauden koeaika, tammi-helmi-maalis 2025, jolloin katsotaan miten pärjää ja tarvitsenko oikeasti henkilökohtaisen avustajan.
Risto Långin pitkään tuntien tiedän oikein hyvin, että jalaton, (omin avuin) lähimain liikuntakyvytön ja erilaisista tulehduksista ja kivuista kroonisesti kärsivä ex-tanssija, ja koko ikänsä mahdollisuuksien mukaan liikkunut kansalaisaktivisti tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja paljon muutakin henkilökohtaista apua, lääkehoitoa ja sopivaa kuntoutusta.
Teksti ja haastattelu: Pentti Stranius, Öisinajattelija
(julkaistu hieman lyhyempänä / Itäsuomalainen 23.1.2025)