Katsoin juuri (20.2.) naisten jääkiekon pronssiottelun Sotshissa. Alku oli tahmea, mutta jännitys kulminoitui kolmannessa erässä. Vastakkain olivat Sveitsi ja Ruotsi.
Sveitsi voitti 4-3 ja otti ensimmäisen mitalinsa jääkiekossa.
Naiskiekon lumo on pehmeässä pelissä. Jäähyjä tuli tässäkin ottelussa, muun muassa Sveitsin Lara Stalder meinasi mokata, lahjoittaa pronssin Ruotsille. Silti otteet naiskiekossa ovat aivan muuta kuin miesten taklauksissa. Niin, sveitsiläiset kestivät Stalderin jäähyn – ja loppuratkaisu oli huikea: vasta 15-vuotias Alisa Muller teki Sveitsin neljännen maalin ja ottelu oli siinä… . Ei sentään, Ruotsi tuli maalin päähän vielä kolmannella maalillaan…
Miesten NHL ja KHL ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Niin rahallisesti kuin jääkiekkoväkivallan ja ronskin pelin suhteen. Siitä punakoneesta, joka hallitsi kaukaloja neuvostoaikoina – Firsovin, Harlamovin, Maltsevin ja Ragulinin pelatessa ei ole tietoakaan edes Venäjän joukkueessa. Kaikki vippaskonstit, jotka on NHL:ssa opittu, on jo siirretty KHL:n otteluihin! Miljoonat liikkuvat – ja myös suomalaiset kiekkoilijamiehet ovat alkaneet miettiä suuntaisiko idän vai lännen liigaan… .Miesten peleissä taklataan sen verran rumasti, että joka vuosi joku vammautuu. Jääkiekko on vähintäänkin yhtä vaarallinen urheilulaji kuin nyrkkeily tai formula”urheilu”. Aina joku vammautuu pysyvästi tai menettää hampaansa.
Naiskiekko on vielä toista maata. Se on kaunista katsottavaa, vaikka vähissä vaatteissa ei pelatakaan. Naisten taklaukset ovat pehmeitä vartalokosketuksia, naisten yhteispeli vailla vertaa ja naisten riemu voiton hetkellä aitoa ja pursuilevaa. Sen soisi jatkuvan, mitään ”äijäilyä” ja ronskeja otteita en naiskiekkoon kaipaa…
Öisinajattelija