Onko vatulointi kansantauti?
Mielestäni suomalaiset ovat vatuloinnin edelläkävijä-kansaa, hyvässä ja pahassa. Kautta koko Suomenniemen täällä puuhastellaan ja pohdiskellaan maailman asioita ilman näkyvää tulosta, teeskennellään jopa toimeliasta, vaikka aikaansaannokset ovat surkuhupaisia. Usein perässäjuoksemista, matkimista, pyllistelyä tai mielistelyä suuntaan jos toiseen. Varsinkin valtiomies- ja naistasolla. Muuan UKK saattaa jupista pilvenreunalla itsekseen että saatanan tunarit katsellessaan natottuneen valtakuntansa ulko- ja sisäpoliittista nykymenoa…
Onko sillä vatuloinnilla sitten väliä? Joskus on, hallitustasolla varsinkin.
Luovassa laiskuudessa on kesälomalla puolensa, stressaavassa työelämässäkin, mutta mutta…kaikella vatuloinnilla on rajansa. Nyt riittää ja alkaa olla orpo olo. Kaikkea vastuuta välttelevä ja köyhää kansaa kaikin mahdollisin tavoin kurittava hallitus vatuloi mm. tasa-arvo- ja rasismikysymyksissä sillä tasolla, että väki alkaa purrata, ei kun purnata, kun mitään ei tapahdu. Hallayön ajat ovat koittaneet Suomessa ihan oikeistolaisen jääkylminä kesken hellekauden.Kyllä pikapuoliin köyhä kansa tietää millaisen eduskunnan ja ministerinsä on valinnut!
Öisinajattelijan mielestä sananvapaus on makea sana, mutta rasistisen ennakkoluuloiselta somekirjoittajaltakin teko – ja vähintäänkin tekoon usein kutsuva viesti. Se kertoo kirjoittajasta paljon; tämäkin blogi minusta jotakin.
Hieman oudoksutti tuossa kevättalvella jo se puhetyyli kun eduskunnan nyk. puhemies tervehti joku kuukausi Ukrainan sotaa kommentoidessaan ilolla tappamista, kunhan sen kohteeksi päätyy ns. perivihollisemme. Ja pian seurasi junnilamaista junnaamista ja huumorinheittoa natsismista. Sitten tuli naisministerin vuoro kun nyk. valtiovarainministerikin oli, someviestinsä mukaan, vihapäissään mieluusti ampunut lähijunaa kansoittavia mustia, jos olisi pyssy ollut mukana. Kaduilla hän on viime vuosina nähnyt ihan liikaa säkkipäisiä naisia, maahanmuuttajia, jotka haluaa kuulemma pelastaa sorrolta (?).
Ei hätää – kyllähän Suomessa ja somessa vittuilla ja vatuloida saa, jopa rasistisestikin näköjään. Kun pyytää muutaman kerran anteeksi, kaikki on taas kunnossa; punasteleva orpopoika uskoo ja luottaa valittuun sekalaiseen taikapiiriinsä, käsi raamatulla…Mitäpä sitä ei pääministerinä tekisi, jotta saisi pysyä teeveekuvissa & suurpääoman ja suomalaisten oligarkkien renkipoikana?
Biden sai kutsun Joensuuhun, koska/vaikka vatuloi ?
Näyttävä etusivun mainos Suomen Pravdassa (HS 14.7.) kutsui äskettäin Joensuuhun uusia asukkaita – Suomen Biden-juhlahumussa: ”Dear President Biden. It´s time to move to Joensuu!”
Asialla on Joensuun kaupunki. Mainoksen englanninkielisestä tekstistä käy ilmi, että Joensuu on kasvava city, täydellinen työpaikka sellaisille energisille ja aktiiveille kansalaisille kuten Bidenkin kuulemma on. Niinpä presidentin on mainostekstin muaan syytä lopettaa vatulointi ja ottaa Air Force One-kursssi kohti Joensuun lentokenttää. Loistava työympäristö ja muut mukavuudet kutsuvat häntä ja toki muitakin vaativia ammattilaisia. (Pakolaisista, maahanmuuttajista tai sodan uhreista yms tuottamattomasta väestä ei tietenkään mainita HS-etusivulla, kun asialla on selvästi Joensuun elinkeinoelämä huom!)
Kuvituksena huumorimainokselle oli neljä omituisen näköistä karjalanpiirakkaa, kaksi päätöntä hamepukuista hahmoa ja epämääräinen, mahdollisesti Ilosaarirock-maisema. Mikäpä siinä, Biden olisi varmasti monen joensuulaisvaikuttajan mielestä tervetullut virkeä vetonaula tätä nykyä Naton pitkää itärajaa katsastamaan. Minäkin toivoisin hänet vaikka patikkaretkelle Patvinsuolle ! Hyväkuntoisia eläkeläisiä täällä piisaa huolletun ja maksukykyisen Bidenin lisäksi kyllä omastakin takaa väestön vähetessä ja vanhetessa. Mutta, mutta…, voi olla niin, että suuri osa EU:n tai USA:n huippuammattilaisista tai rikkaista työuran päättäneistä Floridan rannoilla lepäilevistä aprikoi ja empii eikä silti muuta luonnonläheiseen Pohjois-Karjalaan, saati Lieksan Egyptinkorpeen.
Miksi? No siksi, että pelolla on syynsä: maailmantilanne senkun kärjistyy, sotaharjoitukset, tukikohdat ja natojoukot ovat pian vierainamme eivätkä kaikki suomalaisetkaan lähde raukoille rajoille syleilemään veriveljiääme Natossa. Onhan se kuitenkin niin, että nöyryytetynkin puna-armeijan rippeitä saattaapi tulla vuorostaan lisää rajantakaiseen Karjalaan – ja kavereilla voi olla paremmat sukset ja talvinutut kuin ukrainalaispataljoonilla muinoin Raatteen tiellä. Entä jos sieltä tulee se ”yhdestoista ryssä”, vaikka uusisänmaallinen natoinnokas reservireiska nappaisi kuvitelmissaan ne kymmenen?
Ilosaarirock on muuten meluhaittoineen kevyttä kamaa kun hävittäjälennot ja tankkiharjoitukset alkavat toden teolla Nato-Suomessa. Somessa pelko jo kasvaakin, eikä vain Suomessa. Sellaisissa maissa kuten Englanti, Saksa ja USA Suomi ei ehkä ole varakkaidenkaan muuttajien ensisijainen vierasmaa: turvallisuus”takuille” naureskellaan turuilla ja toreilla avoimesti. Etulinajalla ja harjoitusmaastossa kun asumme on toki muutakin mietittävää (niin lännessä, idässä kuin kotimaassammekin) kuin vain seurata Bidenin peukalon liikkeitä ja uskoa Amerikan apuun tositilanteessa. Sotahistoria osoittaa sopimusten ja liittojen olevan joskus kovin lyhytikäisiä.
Tervetuloa vatuloimaan Pohjois-Karjalaan!
Olen asunut itärajalla, Joensuussa ja Lieksassa jo yhteensä 30 vuotta. Pohjalaisena otti aikansa ennen kuin “junantuoma Öisinajattelija” hyväksyttiin (eivätkä kaikki hyväksy vieläkään, minkä huomaan nimettömistä uhkaviesteistä joita saan joskus kun kirjoittelen pikku irvailuja alue- ja paikallislehtiin), mutta asettuminen ja sopeutuminen on muuallakin lähimain samanlaista. Olen sittemmin alkanut viihtyä näissä maisemissa, erityisesti ystäväpiirin karttuessa ja tavattuani Kiihtelysvaaran Heinävaarasta syntyisin olevan nykyisen vaimoni.
Pienenä vinkkinä suomalaismuuttajille, niin eläkeläisille kuin Helsingin ahtaissa asunnoissa asuville nuorperheille voin vakuuttaa, että rajaseudulla, esimerkiksi juuri Lieksassa, Ilomantsissa, Tohmajärvellä luontoa ja erämaata riittää kaikkialla eikä tarvitse pelätä naapuria, ei edes susia. Yllättävää juttuseuraakin voi löytyä. Mukavia maahanmuuttajia ja kansainvälisyyttäkin piisaa. Venäjää uskaltaa vielä puhua (ainakin hiljaa) ja toivottavasti jokunen ukrainalainen pakolainenkin jää tänne pysyvästi; väki kun ilman ulkomaalaisia ja opiskelijoita vähenisi hetkessä!
Pohjois-Karjalassa on kosolti hyviä puolia muutenkin. Metsän antimista ja luonnosta nautin kuten niin moni muukin ystäväni. Ulkoilua ja pyöräilyä harrastan päivittäin mahtavissa maisemissa, talvisin hiihtoa. Odottelen innolla syyskesän marja- ja sieniretkiä, uiskentelua viilenevässä vedessä. Elämä on ehdottomasti kiireettömämpää kuin pääkaupunkiseudulla, halvempaakin. Kulttuurinautintoja (joista olen yrittänyt blogeissani kirjoitella) on ihan riiittävästi, esimerkiksi kohta alkava Lieksan upea Vaskiviikko aina heinäkuun lopulla. Kirjastoja, konsertteja, taidegallerioita ja teattereita pikkukaupungeissakin – ja aina voi itsekin pistää pystyyn harrastuspiirin vaikka lähiympäristössään!
Jos jollekulle on kertynyt jokunen kymppitonni perintörahoja tai muuta säästöä, voin antaa käyttövinkin: vanhemman hyväkuntoisen omakotitalon…,anteeksi, jopa kaksi tai kolmekin autioksi jäänyttä omakotitaloa voi ostaa esimerkiksi Lieksasta lähimain joen rannalta samalla rahalla millä Töölöstä tai Vallilasta saa pienen surkean yksiön sementtipihainäkymällä. Ihmettelen suuresti, että Helsingin Käpylän punavihreät luontoimmeiset kyllä vegaanivihertävät puheissaan, vaan eivät ole oikeata rajaseudun lyontoympäristöä löytäneet (?). Siispä tervetuloa! vaikka etätöihin ja elämään ihan oikeasti luonnonmukaisesti! Vatuloidakin täällä saa rauhassa – Pohjois-Karjalassa se on ihan sallittua!.
ps. ”vatulointi” tarkoittaa murteella hidasta ja vaivalloista tekemistä, alunperin kalaverkkojen selvittelyä, mutta puheessa nykyisin saamatonta puuhastelua ilman tulosta
Pentti Stranius, susirajan virallinen Öisinajattelija