Suomenlinnan takana sijaitseva Vallisaari oli vuosikausia sotilasaluetta ja avautui helsinkiläisille & muille saariluonnon ystäville luontomatkailukohteeksi vasta 2016. Keskellä saarta, joka on ollut paitsi satojen ihmisten koti ja luotsisaarikin sekä myös harvinaisen lepakkoyhdyskunnan aluetta, sijaitsee viehättävä lampi ikipuiden keskellä. Sinne ei ole kenelläkään asiaa uiskentelemaa, sillä lampi on täynnä armeijan rojua, keskellä ikimetsäistä vehmasta luontoa! Siispä varo: räjähtämättömiä ammuksia saattaa yhä olla pohjamudan kätköissä.

 

Helsinki Biennalen tärpit by Öisinajattelija

Taidekierros Vallisaarella on kolmen kilometrin mittainen ja sopii hellepäivänäkin kevytkuntoiluun. Maisema on vaihtelevasti monipuolista ja paljolti koskematonta luontoa, kävelypolun nousuja ja laskuja ja kalliorantaa. Nelisenkymmentä kansainvälisesti ja suomalaisittain tunnettua taiteilijaa on tämän kesän esillä (useimmiten) luonnonläheisine töineen, jotka on sijoitettu valmiisiin, entisöityihin tiloihin tai suoraan luontoon, kallioille, metsämaisemiin tai erilaisiin saaren päärakennuksiin ja parakkeihin.

 

1 )Lähellä saaren keskeistä lampea odottaa kanadalaispariskunnan Janet Cardiff & George Bures Millerin toteuttama ainutlaatuinen Metsä/ Forest teos, ääni-installaatio. Sen voi kokea puunkannoilla istuen Vallisaaren Lehmuskujan tuntumassa, vanhojen puiden siimeksessä. Ääniä (joita metsä kokee ilman ihmistäkin tai tämän vaikutuksesta) on monenlaisia: puut humisevat, lentokone jyrisee puiden yllä, vaeltaja nauraa, linnut laulavat, joku ampuu konekiväärillä.

Taiteilijapari keräsi teosta varten lukuisia ääniä ympäri maailmaa ja nauhoitti esimerkiksi korppien uljaan rääkkyvää ääntelyä Kanadassa. Äänimaailma taistelutantereesta luotiin nauhoittamalla esimerkiksi rakennustyömaiden räjähdyksiä ja jäljittelemällä erilaisia taistelukohtauksia.Teoksen musiikki on peräisin virolaisen Arvo Pärtin Nunc dimittis -sävellyksestä. Koko installaation nimi FOREST (for a thousand years…)viittaa ääniin, joita metsä voi kuulla satojen elinvuosiensa aikana. Ympäröivä luonto sulautuu osaksi teoksen äänimaisemaa …

 

 

2) Myös videoinstallaatioita ja elokuvallisia puheenvuoroja on esillä muutamia. Nekin liittyvät usein luontoon ja ympäristöön. Eteläkorealaista elokuvantekijää Hayoun Kwonia (s. 1981) kiinnostaa (esittelytekstin mukaan): “rajojen absurdi luonne: rajat ovat aina ihmisten tekemiä ja ylläpitämiä. Geopoliittisten jännitteiden läpileikkaama ja poliittisen propagandan kyllästämä demilitarisoitu vyöhyke Koreoiden välillä on Kwonille täydellinen esimerkki siitä, että kansallisvaltiot ja niiden raja-alueet ovat luonteeltaan keinotekoisia, mutta ne koetaan todellisina”.

Kwonin elokuvia on esitetty kansainvälisillä lyhytelokuvafestivaaleilla ympäri maailman. Hän on sekatekniikan osaaja, joka muuttaa animaation keinoin huikean rehevän ja monimuotoisen kahden Korean rajaseudun luonnon lähes tarkovskilaiseksi maisemaksi ”Vyöhyke-filmissä” 489. Se on mestarillinen ja kaunis demilitarisoidulle alueelle tehty salainen tutkimusmatka, joka esittelee rajavyöhykkeen, ihmisen eristämän, osin turmeltumattoman luonnon keinotekoisesti, mutta todentuntuisesti: eri kuvaustekniikoita, kuten lämpökameroita, tieteellistä kuvaamisotetta, virtuaalitodellisuutta, dokumentaarista kerrontaa ja digitaalista animaatiota hyödyntäen.

Tavallaan sitä katsoessa tulee mieleen Vallisaaren eristetty lampi, jonka saaren “armeijamiehitys” on täysin turmellut, mutta onneksi muu rehevä luonto ja aito ikimetsä on siinä sivussa säästynyt!

 

3) BIOS on poikkitieteellinen ja -taiteellinen tutkimusryhmä, joka käy vuoropuhelua ympäristökysymyksistä päättäjien ja vaikuttajien kanssa myös mediassa. BIOS on perustettu tutkijaryhmänä vuonna 2015 ja sen anti Vallisaaren “näyttelypaviljongissa” on hyvin informatiivinen – ja taatusti ympäristökysymyksistä, ilmastonmuutoksesta ja ylipäänsä luonnosta kiinnostuneille todella monipuolinen.

ks. lisää BIOS-porukasta täältä:

https://helsinkibiennaali.fi/artist/bios/?gclid=EAIaIQobChMIrJbFzobB8QIVi94YCh1gWAhIEAAYASAAEgIGhvD_BwE

Ja vielä pieni lisä: mieleenpainuvia kohteita ovat Vallisaaressa myös puolalaisen Alicja Kwaden kookkaat kivipallot sileillä rantakallioilla – sekä Jaakko Niemelän Laituri 6, jonka häkkyrärakenne näyttää mille korkeudelle vesi nousee jos Grönlannin jääpeite sulaa kokonaan…

Öisinajattelija