Tarinaniskennän 20. SM-kisat Kärsämäellä
Suullinen tarinankerronta on selvästi vähenemässä Suomessa. Uusi uljas yhteiskunta on siirtynyt aitoa puheilmaisua halveksivaan some-vaikuttamiseen, huutamiseen, vihapuheeseen ja yhä enemmän älyttömien vempainten käyttöön keskinäisessä viestinnässäkin. Onneksi Reuna-Suomessa, syrjäkylillä ja lähiöiden kansankuppiloissa vielä joskus keskustellaan ja tarinoidaankin – ellei muuten, niin ainakin laulamalla karaokea!
Kärsämäellä, Suomen mantieteellisessä keskipisteessä on järjestetty tarinafestivaaleja jo parinkymmenen vuoden ajan. 2000-luvun ensi vuosikymmeninä siellä toimi aktiivisesti myäs Elämäntarina-akatemia ja yhdistys, joka julkaisi myös miltei 20 vuoden ajan Elämäntarina-lehteä. Olen ollut mukana toiminnassa alusta saakka mutta kunnia Kärsämäen tarinoinnista kuuluu ensi sijassa jo edesmenneelle kärsämäkiselle kuvataidon opettajalle, kirjailijalle ja monipuoliselle kulttuuripersoonalle, Anja Vähäaholle. Kun Anja otti yhteyttä helsinkiläiseen elämäntarinaspesialistiin, professori JP Roosiin, alkoi tapahtua: Kärsämäki oli monena vuonna tarinankerronnan ja sen tutkimuksenkin “maailmannapa”, jonne saapui kulttuuriväkeä, asiantuntijoita, kirjailijoita, elokuvaohjaajia ja taiteilijoita muualtakin kuin vain kotimaastamme! Yleisöä ja mediaakin piisasi, mutta sitten loppuivat rahat ja tuki tällaiselle tavantallaajan marginaalikulttuurille …
Tarinaperinne elpymässä
Parina viime vuotena tarinaperinnettä on elvytetty koronaepidemian ja Ukrainan sodan varjossa uudelleen. Kärsämäen sivistysjohtaja Ira Toppinen on tehnyt kulttuuriteon organisoimalla paikallisella Frosteruksen koululla nyt jo 20. kerran pidetyn Tarinaniskennän SM-kilpailun 5.8.2023. Yleisöä oli auditoriosalin täydeltä ja varsinaisen kilpailun juontajaksi ja viihdyttäjäksi oli saatu osaava standup-koomikko Kimmo Aro, joka oli laatinut kilpailulle myös oman sujuvan ja humoristisen käsikirjoituksen. Jo Kimmon rento persoona ja tilaisuuden “hengen nostatus” sekä omaperäiseen tyyliin hoidettu kilpailijoiden esittely sai yleisön innostumaan. Myös väliajalla, tuomariston miettiessä palkintoehdokkaita kukaan ei päässyt pitkästymään.
Tarinaniskentä ei perinteisessä muodossa ole tietenkään standup-komiikkaa, vaan suhteellisen eleetöntä, mutta jouhevaa ja kuulijat vangitsevaa esitystä. Tarinat pohjautuvat omakohtaiseen kokemukseen, voivat olla koomisia tai traagisia, mutta sisältävät selvän rakenteen, juonen, kohokohdat, kliimaksin ja mahdollisen opetuksen tai loppunousunkin. Kilpailusääntöjen mukainen suullinen tarina saa kestää enintään seitsemän minuuttia, jonka ajan kuulija pysyy ainakin valveilla ja mahdollisesti jopa kiinnostuu aiheesta tai esitystyylistä. Murretta ja puhekieltä saa käyttää mieluusti, mutta liiallisuuksiin ja ronskeihin intiimiasioihin ei ehkä kannata kerronnassa paneutua…
SM-tarinaniskennän finalistit ja tuomarit
Eri puolilla Suomea ja myös Ruotsissa pidetyistä Tarinaniskennän karsinnoista eli aluemestaruuskilpailuista Kärsämäellä pidettyyn finaaliin saapuivat:
Irma Hannula (Ylivieska), Seija Satokangas (Ruotsi), Pekka Berg (Rovaniemi), Esko Nuorala (Alavieska), Tuula Lappalainen (Joensuu), Esko Fält (Rovaniemi), Ulla Häivälä (Ylivieska), Matti J. Pesonen (Joensuu), Outi Levä (Kärsämäki) ja Matti Krapu (Alavieska)
Kilpailuraatiin oli kutsuttu myös kolme kokenutta tuomaria: Tuomariston puheenjohtajaksi Pentti Stranius, joka on kirjailija ja tutkija Joensuusta, FL – käyttänyt historioitsijana ja kirjailijana haastattelumetodia ja elämäntarinoita, työskennellyt mm. Suomen elokuva-arkistossa ja Karjalan tutkimuslaitoksella. Jäseniksi: Eero Suvilehto on puheopettaja ja kirjailija sekä aforistikko Oulusta, FT – opettanut kirjallisuusaiheita monessa yliopistossa, mm. Oulussa, Bulgariassa, Islannissa, Itävallassa. Aune Aho on perinteisen tarinankerronnan mestari, joka asuu Ruotsissa, voittanut kolme SM-mestaruutta Kärsämäen kisoissa 2000-luvun alkupuolella. Aune Ahosta on sanottu, että hänellä on…”Taito kertoa Suuri tarina, Pienin elkein”. Raadin sihteerinä toimi Sirkka Seppälä, kirjastotoimen ammattilainen Kärsämäeltä. Sirkka ehti olla pitkään mukana Elämäntarina-yhdistyksen toiminnassa.
Esilämmittelynä kuultiin ennen varsinaista kilpilua Aunen uusi tarina nimellä “Valkoiset tennarit”, joka oli tragikoominen, yleisöä naurattava muistelma pienen tytön marjamatkasta.
Palkitut tarinat
I palkinto: Tarinaniskennän Suomen mestari 2023
Matti Krapu, Alavieska. Voittajatarina ”Sianhännänvejätin”
Tuomariston mielestä “Sianhännänvejätin” kuuluu kansanperinnettä oivallisesti kunnioittaviin tarinoihin, jonka kertoja esitti eläväisen eleettömästi mutta vakuuttavasti. Mukana olivat kaikki hyvän tarinankerronnan peruselementit, aihe ja rakenne, loppunousua myöten. Teema raottaa hienosti myös sitä, miten pieniä lapsia suojeltiin ennen muinoin “jekuuttamalla” pois lahtimiesten jaloista katsomasta kuinka sikaa teurastetaan…
II palkinto: Esko Fält, Rovaniemi ”Väinönputkea ja koskenkorvaa”
“Väinönputkea ja koskenkorvaa” lähtee liikkeelle kuntosalilta ja sen arjesta, mutta laajenee hienosti kritisoimaan niin pseudotutkimusta kuin liiallista juopotteluakin…
Jaettu III palkinto: Ulla Häivälä, Ylivieska ”Se parempi serkku” ja Pekka Berg ”Kalajutuista ei tarvitse ripittäytyä”
“Se parempi serkku” on psykologisesti tarkka kuvaus pienten lasten leikeistä ja tyttöjen välisestä kateudesta – “Kalajutuista ei tarvitse ripittäytyä” puolestaan hyvin erilainen pohjoisen kalamiesten juttuja kevyesti ironisoiva muistelma…
Yleisön suosikki: Matti Krapu, Alavieska ”Sianhännänvejätin”
Tuomariston yleispalaute kilpailusta
Kävi yllättäen niin, että yleisön suosikiksi äänestettiin Kärsämäellä 2023 niin ikään tuomaristonkin ylistämä “Sianhännänvejätin”. Useimmiten yleisö on ollut kovastikin erimieltä kuin kilpailuraati. SM-taso oli kohtalainen, mutta ehkä vähän tasapaksu. Kielellisesti kaikki tarinat olivat uskottavia ja varmasti omakohtaisia. Silti tuomaristo kaipaili tarinoihin selkeämpää rakennetta, jotta niistä erottuisivat selkeä aihe, alku ja loppu. Pelkkä jutustelu ei riitä. Tuomariston mukaan hyvässä tarinassa on aina jännitettä, yllätyksiä ja kohokohtia. Aiheet olivat kuitenkin erinomaisen monipuolisia, huumoripitoisiakin. Murrettakin oli mukana jonkin verran. Voittajasta raati oli yksimielinen: kaikkia tuomareita miellytti erityisesti Matti Kravun tarinaan liittyvä kansanperinne, joka oli entisaikaan yksi tapa kasvattaa lapsia.
Öisinajattelija