Vappu lähestyy. Ihmiset innostuvat juhlimaan, mutta oikeasti voi myös hiljentyä,
sillä sata vuotta sitten tässä maassa elettiin karmeita aikoja. Ja sen jälkeenkin. Ei pidä unohtaa 1930-lukua, II maailmansotaa, ihmiskohtaloita.

Niistä ajoista, aikansa arjesta, ihmisistä ja vuodesta 1918 sekä sodasta 1939-1945 kertovat monet uudet kirjat.
Ohessa muutamia poimintoja:

 

Tyyskä, Raimo. Ohranan uhrit. Juvenesprint 2016, 210 s.

 

Raimo Tyyskä on aito työläiskirjailija, Kotkassa leipätyönsä tehnyt, sittemmin Joensuuhun muuttanut kansalaisaktivisti ja kirjailijayhdistys UKRIn jäsen. Kun Raimo tarttuu kynään, jälki on rehellistä tarinaa ja muistoihin / arkielämään perustuvaa. Ohranan uhreissa on yllättävä naisnäkökulma. Mies joutuu jatkosodassa etsivän keskuspoliisin eli Ohranan vainoamaksi, ay-aktiivi kun sattuu olemaan.

Toisena teemana on sananvapaudesta käyty kamppailu ja tavallisten kansalaisten suhde Neuvostoliittoon. Se, siis naapurimaa, oli monelle sodan aikana ainut turva ja pelastus, niin hatara kuin sekin elämänlanka oli. Karmeaa, mutta todellisten henkilöhahmojensa todellisuutta Raimo Tyyskä ei kainostele…

Pitää tähän lisätä, että Tyyskä on mitä mainioin tarinankertoja, jopa SM-kisoissa Kärsämäellä menestynyt!’

 

Siekkinen, Henna. Aatteen puolesta. Espoo 2017, 288 s.

 

Henna Siekkisen tarina on omakohtainen, omasta suvusta kertova. On aivan upeaa, että näitä erilaisia “suvun historioita” julkaistaan ja kirjoitetaan juuri nyt. Muutenhan tämän maan satavuotinen taival olisi kovin yksipuolinen ja kovin valheellinen “MENESTYSTARINA”… .

Siekkinen sai kimmokkeen kun luki isoisoisänsä kirjeitä Siperiasta. Tarina on fiktiivinen, mutta niin totta kuin esikoiskirjailija yleensä tarinoi. Kirjoittaja on vasta nelikymppinen, mutta selvästi lahjakas kertoja. Hän sijoittaa romaaninsa historialliset puitteet paljolti Imatralle, josta suku on kotoisin.

Keskeinen henkilö on useammalla nimellä tunnettu Matti Korhonen, “kommunisti, yliloikkari, maanpetturi, agitaattori”. Siinäpä jo riittävästi etuliitteitä. Aika varhain Matista tuli aikansa toisinajattelija, mutta varsinaisesti aito vastarinnan kiiski ja vasemmistolainen vasta Lapuanliikkeen aikoihin. Sodan aikana mies siirtyi vihollisen puolelle, joten lopullinen tragedia oli valmis…

Kirjan loppupuolella viitataan kirjeisiin ja fiktio saa uutta elämää: tämäkin Suomen varjohistoria tulee sopivasti näkyviin ja kuulluksi juuri nyt kun olemme vasta viettäneet itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa monien tragedioiden ja ihmiskohtaloiden varjossa…

Henna Siekkinen on tehnyt hienon kulttuuriteon kertoessaan avoimesti sukunsa tarinaa… Voisin kuvitella ja ajatella, että se ei aina ole ollut helppoa.

 

Hennalan naismurhat, kansalaissodan julma loppunäytös

 

Liukkonen, Marjo. Hennalan naismurhat 1918. Vastapaino, Tampere 218, 351 s.

“Hennala ei ollut outo poikkeus historian virrassa, vaan yksi pysäkki totalitaarisen vallan jatkumossa. Hennalassa, kuten monilla vankileireillä ennen ja jälkeen sen, pyrittiin nopeuttamaan kuviteltua luonnonvalintaa ja voittajien mielestä “oikeaa” historiallista kehitystä.Nationalismi ja eugeniikka tarjosivat siihen otollisen maaperän ja työkalut”

 

Tuo kappale on toimittaja ja feministi Marjo Liukkosen perusteellisen tutkimuksen loppukaneetti. Sen jälkeen seuraa vielä 75 sivua viitteitä, lähteitä, murhattujen naisten luettelo ja kirjassa esiintyvien henkilöiden luettelo. Heitä oli yli 200. Liukkonen käyttää mikrohistoriallista otetta, muistitietoa, kirjeitä ja muita lähteitä osaavasti. Kaikista teloitetuista naisista on perustiedot ja suuresta osasta paljon muutakin kerrottavaa. Myös leiri- ja parakkielämän arkipäivä tulee tutuksi kaikkine kummallisuuksineen, ruokajonoineen, raiskauksineen ja kaupankäynteineen. Lähde- ja tietoteoksena Hennalan naismurhat 1918 on siksi verraton ja uraauurtava tutkimus!

Ai niin, eihän Suomessa toki lapsia ja alaikäisiä teloitettu… eikä naisia. Vai mitä?

Marjo Liukkosen mukaan ainakin yksi äiti ammuttiin Lahdessa keväällä 1918 sylissään vajaan viiden kuukauden ikäinen lapsi. 21-vuotias lahtelainen Rauha Agnes Sinisalo teloitettiin jo vapunaattona 30.4. 1918. Hänen kanssaan ammuttu poikalapsi Hjalmar Julius Sinisalo oli syntynyt itsenäisen Suomen aamunkoitteessa 5.12.1917…

ps. Palaan Hennalan naismurhat 1918-kirjaan vielä seuraavassa blogissani.

Öisinajattelija