Venäläiset juovat muutakin kuin vodkaa, esimerkiksi gruusialaista / georgialaista teetä litrakaupalla. Niin juon minäkin. Pidän haudutetusta teestä, mutta hyvä gruusialainen tai intialainen menettelee ilmatiivissä teepussissakin. Väkevää teetä ei kannata silti juoda myöhään illalla isosta mukista, koska se panee yötä myöten hyppäämään urealla tuiki tiheään.
Luin vastikään Hannu Mäkelän viimeisimmän Venäjä-kirjan, novelleja, omakohtaisia tarinoita ja esseitä otsikolla Krimiturkkinen Karhu. Venäjää kotikäyttöön (2018). Siinä liikutaan Pietarissa ja Sotsin lähistöllä ( mistä Mäkelän syyskesällä 2017 kuollut vaimo oli kotoisin). Kirjoituskokoelman eräs huippu ja ainakin koskettavin tarina on otsikoitu ”Saisiko olla kupillinen teetä?”.
Tee-tarinan keskushenkilö on huonojalkainen vanha muori, joka on rutiköyhä, pieni ja kumarainen, mutta Suuri Ihminen. Hän kerää viillinä kasvavien teepensaiden lehtiä Sotsin liepeiltä ja valmistaa niistä oman sekoituksensa. Mäkelä summaa: ”Niin hyvää tetä en ollut koskaan ennen juonut”. Kateus iski Öisinajattelijaankin, mutta reseptiä Mäkelä ei anna, tuskin tietääkään – ja kenties eukko nimeltä Ljubov Sergejevna on jo kuollut (?).
Teetä Timofejevin kanssa
Myös Joensuun kaupunginteatteri tarjoaa tänä talvena ja keväänä venäläistä teetä – Pienellä näyttämöllä. Ohjaaja Anna-Maria Klintrupin & co käsikirjoittama näytelmä Teetä Timofejevin kanssa on pieni herkkupala ja venäläisyyden oppitunti. Tolstoi ja Tsehov tulevat tutuksi pienin paloin ja tekstinäyttein. Välillä kaiuttimista pamahtaa ilmoille Raa-raa-Rasputin. Myös tanssikohtaus on hieno! Katsoja jää jotenkin odottelemaan muitakin teemaan sopivia rillutuksia, vaikka Vysotskia, mutta niitä ei tule, valitettavasti…
Vanhenevaa ja vähän kivuliastakin herra Timofejevia näyttelee oivallisesti ja vivahteikkaasti Seppo Timonen. Hänen palvelijansa, herkän myötäeläjän Ljudmilan roolissa on Maria Karhapää. Näytelmä onkin enemmän dialogi kuin Timofejev-monologi, siis erotuksena Seppo Timosen taannoisesta Gogol-monologista, joka myös oli mieleenjäävä tulkinta.
Ensimmäisen puoliajan tekstit ovat osuvia valintoja, mutta jäävät vähän irrallisiksi. Toinen puoliaika syventää henkilöhahmoja, ja Timonen ja Karhapää pääsevät oikeasti näyttelemään, venäläistämään roolejaan. Ja tulkitsemaan. Nyt ollaan venäläisyyden alkulähteillä: ehkä onni elämässä ei olekaan kaikkein tärkeintä?
Venäläisellä teellä on myös roolinsa; Ljudmila tarjoilee sitä sekä näytelmän alussa että kestäessä – yleisölle! Tervemenoa nauttimaan, sillä Teetä Timofejevin kanssa -näytelmää esitetään aina toukokuun 2018 loppupuolelle.
Mainospala teatterin esitteestä:
”Herra Timofejev on kuvataiteilija, näyttelijä, runoilija, keksijä, taivaanrannanmaalari ja muutenkin hieno mies. Hän rakastaa tarinan iskemistä,venäläisiä klassikoita, runoutta, slaavilaisia sävelmiä ja gruusialaista teetä.
Koska Herra Timofejevin mielikuvituksen lento nostaa hänet usein korkealle irti maasta, on onni, että hänellä on aina rinnallaan uskollinen apulaisensa Ljudmila. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Ljudmila on myös ainoa ihminen koko maailmassa, joka osaa valmistaa ja tarjoilla gruusialaista teetä niin kuin se Herra Timofejevin mielestä tulee valmistaa ja tarjoilla. Herra Timofejev on asiasta hyvin tarkka vaikka gruusialaiset eivät hänen kanssaan samaa mieltä olekaan…”
Öisinajattelija