Elämme orwellilaisen, 1984-yhteiskunnan jälkeistä täysivaltaista teknologia-media- kontrollia. Me emme vain huomaa sitä. Luovutamme tietomme, yksityisyytemme täysin vapaaehtoisesti kullekin kysyjälle , teknologiajäteille jotka mukamaste helpottavat elämäämme ja antavat meille lähimain ilmaiseksi käyttöömme uutta teknologiaa. Näinkö todella on? Mitä me siitä hyödymme? Kuka hyötyy?
Media ja teknologiayritysten valta
Leino, Ritva. Median valtaajat. Into Kustannus 2021. 191 s.
Mediastrategi Ritva Leinon Median valtaajat on melkein pelottavan ajankohtainen kirja. Aivan viime vuosikymmenen aikana globaalit teknojätit Google, Apple, Facebook, Amazon ja muutamat muut ovat saaneet aikaan sellaisen mediamyllerryksen, missä lähimain jokaisen uusia työvälineitä ja teknologiaa käyttävän kansalaisen on lähes pakko olla mukana.Se ennen niin vaikutusvaltainen pseudosuomalainen puhelinfirmaksi jäänyt Nokia on pelkkää jättöyhteiskunnan kaatopaikkakorviketta maailmalla, siis vaikutusvallaallaan.
Tekonojättien , keinoälyn ja algoritmien valta
Kyse Median valtaajat-kirjassa on keinoälyn, algoritmien, ohjelmistojen, uusien alustojen, mainonnan ja markkinoinnin hyödyntämisestä keräämällä käyttäjäkansalaisista valtavaa dataa. Juuri Sinä olet jatkuvan valvonnan kohteena kun algoritmit ovat työssä. Mainitut teknojätit tietävät ( paljon paremmin kuin ystäväsi ) aina kun käytät älypuhelinta pankkikorttia tai tietokonetta, mitä ostat, mitä harrastat, missä liikut ja millaisia palveluja käytät. Dataa kerätään ja myydään ja viime kädessä maksaja olet sinä. “Datasta tulee median uusi valuutta”, otsikoi tekijä sattuvasti yhden lukunsa. Homma hoituu kuin varkain: käyttäjä päivittää ja hyväksyy laitteidensa käyttöehdot mukisematta – useimmiten lukematta tarkoituksellisen pientä printtiä kokonaan. Myyt sielusi ja vähintäänkin yksityisyytesi markkinoille, teknojäteille, joiden omistajat ovat maailman superrikkaat ja julkisuudessa paistattelevat nimet. Heitä kuunnellaan.
Ei riitä, että dataa kerätään tietämättäsi. Pahempaa on se, että tiedot ja salasanat vuotavat ja niitä kaupataan. Valvonta on välillä olematonta. Ritva Leino kysyy kirjassaan useamman kerran, haluaako kuluttaja oikeasti tätä? Onko oikein, että teknojätit valtaavat mediakentän sen ollessa hurjassa murroksessa. Voiko tätä vallan ja kansalaisen henkilöpaketin luovuttamista suuryhtiöille, joista muutaman suurimman markkina-arvo on vähintään 5000 miljardia euroa, mitenkään vastustaa ja estää? Tähän mennessä teknojätit ovat mellastaneet mediamarkkinoilla melko vapaasti: ne ovat saaneet keksiä itse pelisääntönsä ja kerätä aivan huikeat voittoprosentit ja omaisuudet.
Apple ja Facebook kaksinkertaistivat voittotulonsa viime vuonna. Kyse ei ole pikkurahoista – eikä tietenkään siitä kenelle ja mihin vaikuttajiin ja yhtiöihin voitot menevät. Kannattaa miettiä myös sitä, kuinka teknologiayhtiöt manipuloivat mediaa, sen yhtiöitä ja yksittäisiä toimituksia ja toimittajia.
Mediayhtiöitä, joita säädellään useimmissa maissa tiukastikin, on ohjailtu ja viety siinä sivussa kuin pässiä narussa…Kannattaa kysyä, miten vaivihkaa kerätty data voi vaikuttaa esimerkiksi journalismiin ja sen puolueettomuuteen, painoalueisiin tai vaikenemiseen (?). Kyse on paljolti siitä, mistä media juttunsa tekee, kuka kontrolloi ja maksaa ja manipuloi. Onko media vapaa? Ketä se kuuntelee kun teknologia jyllää?
Median valtaajat sisältää paljon hätkähdyttävää tietoa siitä miten kaupallisuuteen valjastettu teknologia vaikuttaa mediakentän sisältöihin. Erityisesti pamfletinomaisen teoksen alkuluvut ja loppuyhteenvedot ovat kiinnostavia, vaikka välillä tekstissä on liikaakin nippelitietoa ja sivupolkuja erilaisista kansainvälisen monimedian ohjelmista, suoratoistopalveluista, formaateista, somekeskustelujen ja kuluttaja”tutkimusten” vaiheista. En ole aivan samaa mieltä tekijän kanssa siitä, miten merkittäviä uudenlaisen televisiotarjonnan kannalta ovat niin sanotut tavissarjat Big Brother tai Sohvaperunat, mutta tottakai Docventures, kannattaa mainita esimerkkeinä interaktiivisen median läpilyöntinä, mainiona dokumentti- ja keskustelumedian yhdistelmänä Suomessakin.
Laatuelokuvia(kin) suoratoistona joskus esittävä Netflik on laatunsa perusteella monen leffahullun suosikki, mutta ketä se lopulta oikeasti palvelee ja edustaa ja kenelle kerää tuotot?
Myymmekö itsemme somessa?
Kirjoittaja siis, Median valtaajien Leino, palaa lopuksi myös pääasiaan. Luvut “Sosiaaliset tarpeemme kaapattiin” ja “Someaika ja median merkityksellisyys” pistävät lukijan ajattelemaan sitä kuinka laite- ja someriippuvaisia meistä on tullut ihmissuhteissamme ja työssämme ja kuinka kaikki toimintamme netissä ja älylaitteissa muuttuu vähitellen teknojättien hyödyntämäksi dataksi. Myös pandemiaan viitataan, siis siihen miten etätyö ja ihmisten eristäytyminen lisää teknologiayhtiöiden ja median valtaa. Ihmisten eristäytyminen etätyökoppereihin on huikea markkinointiareena teknojäteille: ole kotona, älä, keskustelu, kuuntele viisaampia, ole individiualisti, älä kapinoi äläkä kaipaa ketään ! Kuuntele meitä, me kerromme totuuden …?
Mediastrategi Ritva Leinoa kannattaa lukea ja kuunnella: hän tuntee viime vuosien ilmiöt ja on toiminut aktiivisesti kansainvälisissä mediaverkostoissa, työskennellyt Yle Teeman kulttuuriohjelmiston vastaavana, toimittajana ja tilaajana. Hän edustaa selvästi vastuullista mediaa, vaatii mediakenttää toimimaan, rakentamaan uuden ajattelun pohjalta mediasisältöjä ja koko systeemiä ennen kuin on liian myöhäistä. Se millä tavoin teknojättien valtaa voitaisiin rajoittaa ja vastustaa, jää vielä aika avoimeksi (?).
Öisinajattelija