Sodassa totuus kuolee aina ensin
”Maapallo on siirtymässä uuteen aikakauteen. Ihmisen jälkeiseen.” ( Hanna-Leena Ylinen)
Hyvin moni ajattelija on viime viikkoina toistanut lausetta Sodassa totuus kuolee aina ensin. Viha, pelko ja kärsimys saavat vastuullisetkin ihmiset levittämään ja/tai uskomaan huhupuheita ja suoria valheita silloin kun inhimillisyys näyttää kadonneen maailmasta. Kysymys ei ole ainoastaan Kremlin ja Putinin trollitehtailusta. Viha, valhe ja kyynisyys lietsovat pelkoja ja saavat kasvualustansa tietämättömyydestä. Teknisen kehityksen myötä sivistys ja myötätunto eivät näytä lisääntyneen, ei edes tieto, toisen huomioonottaminen ja inhmillinen elämänasenne. Olemmeko todella siirtymässä “ihmisen jälkeisen maapallon aikakauteen” – kuten Hanna-Leena Ylinen aforismissaan toteaa?
Haastattelin Suomessa asuvia ulkomaalaisia tuttavia ja ystäviä, joilla on näkemystä ja tarpeeksi ikääkin pohtia Venäjän helmikuun lopulla 2022 aloittaman hyökkäyssodan syitä ja seurauksia. Näkemykset ovat erilaisia, vastakkaisiakin. Rauhaa toivovat ja sotaa vastustavat silti kaikki. Aloitetaan Pietarissa asuvasta ukrainalais-venäläisestä perheestä. (Haastateltavani haluavat monista syistä esiintyä nimimerkkien suojassa ja mielipiteet ovat heidän, ei Öisinajattelijan.)
Venäläiset ja ukrainalaiset
Pietarilaiset “Svita” ja “Petja” ovat ukrainalais-venäläinen pariskunta, journalisti ja tiedemies. He ovat eläkeiässä. “Seka-avioliittoja on satoja tuhansia, ehkä miljoonia eivätkä niissä ole näkyneet tähän saakka ainakaan valtiolliset ristiriidat. Olemme käyneet Länsi-Ukrainassa kotiseudullani joka vuosi”, toteaa Svita. Tilanne on ehkä radikaalisti muuttumassa sodan seurauksena. Jo nyt on ollut pariskunnan mukaan havaittavissa sukuriitoja ja mykkäkouluja, riippuen siitä miten Venäjän kyökkäyssotaan suhtaudutaan.
Sodan syitä on Petjan mukaan useampia: “Venäjän johdossa on mies, joka haluaisi palauttaa euraasialaisen neuvostoimperiumin ja tukeutua kiihkoslavofiili Alexander Duginin oppeihin. Toisaalla sotilasliitto Nato on laajenemassa entisen Neuvostoliiton alueelle. Ukraina on pahassa välikädessä nyt kun se on rakentanut jo vuosia oranssivallankumouksen ja Maidanin jälkeistä itsenäisyyttään”. Pariskunnan Pietarin tuttavissa on sekä agressiivisia “putinisteja” että ukrainalaisia “nationalisteja”. He itse yrittävät säilyttää mielenrauhansa olemalla välillä pois niin somesta kuin valtion kanavilta.
Tunnen opiskelu- ja työhistoriani kautta lukuisia Suomessa asuvia venäjänkielisiä. He eivät ole ainakaan vielä kohdanneet näkyviä ennakkoluuloja. Joensuun isossa sodanvastaisessa mielenosoituksessa kolme viikkoa sitten oli mukana monia kansallisuuksia, myös ukrainalaisia ja venäläisiä.
Pohjois-Karjalassa asuva kulttuurimies “Einar” muutti Suomeen avioliiton kautta Petroskoista 20 vuotta sitten. Hän on eronnut suomalaisesta vaimostaan ja avioitunut uudelleen venäläisen muusikon kanssa. Einar tuomitsee sodan jyrkästi: “Syy on yksi – Vladimir Putinin pyrkimys Neuvostoliiton restaurointiin ja supervallan asemaan. Se ei onnistu, koska Venäjä on jo moraalisesti hävinnyt sodan. Rauhan ehtona on venäläisjoukkojen vetäytyminen, mikä tapahtuu kuukauden parin sisällä. Rajan molemmin puolin ystäväpiirissäni ei ole yhtään sodan kannattajaa enkä ole onnekseni törmännyt täällä venäläisvastaisuuteenkaan, vaikka sellaista on esiintynyt muualla. Niin ja luulenpa, että Putinin kohtalo tulee olemaan karu. Putinismilla ei ole mitään tulevaisuutta. “
“Alex” on paluumuuttaja Sortavalasta, ja asunut Pohjois-Karjalassa jo yli neljännesvuosisadan. Yliopistoura tutkijana helpottaa analyysiä:
“Venäjä on siirtynyt yhä enemmän liberalismista kohti autoritaarista valtiota ja toisenlainen kehityskulku Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olisi voinut estää tämänkin agression. Venäjän messiaaninen tehtävä slaavien yhdistäjänä on putinilaisen geopoliittisen analyysin lähtökohta ja Putin ei tunnetusti peräänny päämääristään. Jos venäläinen johtoporukka katsoo, että Luhanskin ja Donetskin separatistísia tasavaltoja on nyt “puolustettu” riittävästi ja Ukrainan Zelenski hylkää Nato-option, se olisi viisain edellytys rauhaan. Voi kuitenkin olla että Putin ei tyydy tähän vaan jatkaa kaameaan loppuunsa, mikä on ennenkin odottanut verisiä diktaattoreita. Demokratia saa Venäjällä vielä odottaa aikaa parempaa, mutta inhimillisyys voittaa aina sodan…”.
“Misha” on historianopettaja, joka tuli Suomeen inkeriläislähtöisen vaimonsa kanssa paluumuuttajana ja niin sanotusti Mauno Koiviston “kutsumana”. Hän katsoo, että jonkimmoinen konflikti oli odotettavissa, mutta jo Katariina Suuren aikana 1700-luvulla valloitetun Krimin liittäminen Venäjään oli 2014 : “…historiallinen välttämättömyys, sillä muuten Mustalla merellä purjehtisi nyt Naton sotalaivasto”. Mishan mukaan Ukrainan ja Puolan jaot ja sodat niistä ovat olleet tavanomaisia: “Venäjä haluttiin pitää 1990-luvulta lähtien heikkona ja sille naureskeltiin ja maa ajettiin nurkkaan kuin Saksa I maailmansodan jälkeen Versaillesin rauhassa. Siitä seurasi Hitlerin valtaannousu. Nytkin diplomatia hukattiin ja Ukraina antoi selvästi ymmärtää, että Nato on tervetullut aseistamaan ja militarisoimaan maata. Myös venäjän kielen asemaa supistettiin kouluissa ja virkakielenä, vaikka puolet väestöstä jos ei enemmänkin puhuu venäjää…”.
Ulkomaalaiset ja Venäjä
Suomen on pelätty jäävän tulevana kesänä vaille ulkomaalaisten turistivirtoja, koska Venäjän pelko ja uhka on kasvamassa muuallakin kuin meillä. Suomessa asuu myös paljon ulkomaalaisia eri Euroopan maista. Mitä mieltä he mahtavat olla sodasta?
”Velitsar” asuu Pohjois-Suomessa eikä tunne pelkoa. Hän on kotoisin Bulgariasta ja pitää Naton laajentumista ja asevarustelua suurimpana syynä Ukrainan tilanteeseen:
”Syyt ovat läntisessä imperialismissa, joka on kyltymätön. Toisen maailmansodan jälkeen, kun Nato perustettiin, USA osti ja hallitsi eurooppalaista eliittiä. Sen vastavoimaksi melkein välittömästi syntyi Varsovan liitto, joka sitten purkautui Neuvostoliiton hajottua. Nyt Bulgaria on tehnyt sopimuksen ostaa valtavalla summalla Nato-hävittäjiä, mutta koronaepidemia on viivästyttänyt hanketta. USA on puolestaan investoinut paljon Ukrainan aseteollisuuteen ja Venäjän hyökkäyksen syynä on Ukrainan pyrkimys Natoon…”.
Velitsarilla on myös oma ehdotuksensa rauhaksi: “Yksi rauhan ehdoista voisi olla aselepo ja kansanäänestys siitä. Jos sopimusta ei synny lähiviikkoina, Kiovan kohtalo voi olla synkkä. Krim täytyy tunnustaa venäläiseksi ja Donbas ja Luhansk autonomisiksi. Koko Eurooppa on näistä ratkaisuista riippuvainen – kuten Putinin Venäjä riippuvainen liittosuhteesta Kiinan kanssa. Jos Suomi menee Natoon, tullaan täällä riippuvaiseksi USA:sta. Itävallan tai Sveitsin malli olisi järkevämpi”.
Oulussa asuva nimimerkki “Fidi” on eläkkeellä oleva saksalaisnainen, joka seuraa tiiviisti Saksan mediaa ja on asunut pitkiä aikoja myös Balkanilla:“ Sota olisi ollut vältettävissä paremmalla diplomatialla. Olisi pitänyt aktiivisesti ratkaista separatistialueiden status ja toteuttaa Minskin sopimus. Nyt voi vain toivoa että sotatoimet lopetetaan välittömästi… Sitten olisi sovittava Ukrainan neutraliteetti, Ukrainan demilitarisointi ja neuvoteltava maa mahdollisesti EU-jäseneksi.
”Fidi on huolissaan ennakkoluulojen ja vihan leviämisestä: “Saksa on tärkeä maa maailmassa ja Euroopassa ja voisi ottaa aktiivisemman roolin haettaessa kompromissia Ukrainan sodassa. Saksassa esiintyy jatkuvasti yhä enemmän väkivallantekoja tavallisia venäläisiä kohtaan. Myös iskuja venäläisten liikkeitä kohtaan on ollut. Mutta harva kykenee puheen perusteella erottamaan venäläisen ja ukrainalaisen toisistaan. Toivon, että väkivalta ei kohdistuisi tavallisiin venäläisiin Saksassa tai Suomessa. He eivät ole vastuussa Putinin sodasta. Sitä paitsi en ymmärrä venäläisen kulttuurin boikottia. Esimerkiksi Oulussa arkiston ohjelmasta poistettiin Emil Klimovin komea sodanvastainen elokuva Tule ja katso.
Venäjä ja muu Eurooppa nyt.
Pohjois-Karjalassa 25 vuotta asunut hollantilainen “Edik” on monessa mukana ollut kansalaisaktivisti. Hän kertoo haastattelussani: “Venäjä on ollut Hollannille aina todella kaukainen ja pelottava. Hollanti on ensimmäisiä Nato-maita, joten kylmässä sodassa suhde Venäjään on ollut hyvin selkeästi kielteinen. Kielteisyys on vähentynyt, mutta pelko ei. Minulta kysytään usein kotimaassa, ettenkö pelkää asua lähellä Venäjän rajaa. Kun kerron miten rauhallista täällä on, niin eivät oikein usko.. Uusia pakolaisia tietenkin tulee Venäjän hyökättyä, koska oleskelu- työlupavaatimukset on ukrainalaisilta EU-maissa poistettu. Aluksi he ovat varmasti tervetulleita, mutta miten käy jatkossa? Hollanti on nykyisin erittäin rasistinen ja xenofobinen maa, joten tuskin pakolaisille mikään paratiisi…”
Edik jatkaa vielä sodan syistä: “Ukraina on portti Eurooppaan – tai myös Venäjälle. Koko alue on ollut levotonta viimeiset vuosikymmenet. En kuitenkaan laittaisi tilannetta yhden johtajan hulluuden piikkiin. On monia syitä, miksi tällainen entinen KGB-tiedustelu-upseeri on päässyt rakentamaan sellaisen henkilökultin, joka mahdollista tällaisen katastrofin. Syyt ovat poliittisessa lähihistoriassa. En usko, että rauha on mahdollista Venäjän tai Naton sanelun mukaan. Ainoa tie rauhaan on rauhanliike, jatkossa ydinaseista luopuminen, ja nyt se, että Venäjä tunnustaa Ukrainan itsenäiseksi valtioksi ja korjaa aiheuttamansa tuhot. Tämä ei ole lähitulevaisuutta, joten pahoin pelkään, että sodan jälkipyykki tulee kestämään pitkään. Ehkä ainoa keino on kaataa nykyhallinto Venäjän sisällä. Boikotit auttavat, ja demokraattista oppositiota on syytä tukea. Kysymys on sekin, kuka, tai mitä, tulee Putinin jälkeen? Sotilasdiktatuuri, Putin II tai joku ihan muu? En usko, että sellaista demokratiaa, joka on Euroopan maissa, olisi lähiaikoina toteutettavissa.
“Chrisse” on Suomessa syntynyt, kahden lapsen äiti. Hän on asunut jo reilut 20 vuotta Englannissa, missä venäläiset oligarkit ovat nyt joutuneet ahtaalle. Chrissellä ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan, mutta kun oma äiti on Suomessa asuva venäläinen, Venäjän ja Ukrainan tapahtumien seuraaminen on luonnollista: “Täällä Etelä-Englannissa on samat tunnelmat kuin muuallakin maailmassa: surullisena seurataan sodan kulkua ja syyt siihen varmaan vaihtuvat sen mukaan kenen kanssa puhuu. En kuitenkaan usko, että Putin Suomeen koskaan hyökkäisi, vaikka näin ilmeisesti puhutaan, jos Suomi Natoon liittyisi…Omaan elämään sota on sen verran vaikuttanut, että on huoli miljoonapakolaisista ja myös äidistä, sillä viha venäläisiä kohtaan on ilmeisesti Suomessa taas kasvanut ja pelkään että äiti saa osan tästä vihasta niskaansa. Tätä samaa russofobiaa sain itse kokea jonkun verran silloin 1980- luvun aikana lapsena Helsingissä ja muistan sen hyvin. Englannissa en ole varsinaista vihaa kokenut venäläisiä kohtaan ja ehkä on enemmän ymmärrystä siihen että kaikki venäläiset eivät ole samaa mieltä kuin Putin tai nuo rikkaat oligarkit, joita Lontoossa piisaa…“Täällä on paljon avustuskeräyksiä joka paikassa Ukrainaa varten, vaatteita, tavaroita ja rahaa. Ja eri sanktiot rupeavat pian varmasti myös näkymään täälläkin hinnoissa. Yritän itse olla lukematta ja pohtimatta asiaa liikaa ja elää normaalia elämää. Lapset ovat pieniä ja heille tulee liian turvaton olo, mistä syystä pitää joka puolella selittää, mitä maailmalla tapahtuu.”
Jälkisanat
Aika moni haastateltava toivoo rauhanneuvotteluja, Suomen aktiivista diplomatiaa, vaatii aseistariisuntaa, pelkää kasvavaa ydinsodan uhkaa sekä tulevaisuudessa lisääntyviä varustelumäärärahoja. Sota ja kärsimys eivät lopu rauhan solmimiseen: surmatuista uhreista ja menetyksistä seuraa koston kierre kun ympäristöä, kaupunkeja, ihmissuhteita on tuhottu ja ukrainalaisia ajettu miljoonia maanpakoon. Sopeutuminen tuo uudet ongelmat ja ristiriidat. Auttamishalu ja myötätunto voi Keski-Euroopassa ja Suomessakin muuttua ennakkoluuloiksi – vaikkapa ihmiskaupan, rikollisuuden ja koronan levitessä.
On vaikea kuvitella myös sitä, miten globaalin “länsimaisen” talouden käy jos esimerkiksi kasvava nälkä ja ilmastokriisin aiheuttama kuivuus ja jano Afrikassa tai joku uusi konflikti siellä saa aikaan uuden miljoonaisen kansainvaelluksen. Entä jos energian, öljyn ja kaasun sekä ruuan hinta nostaa eriarvoisuuden ja köyhyyden uuteen nousuun hyvinvoivassa Pohjolassakin? Sehän on täysin mahdollista kuten suurtyöttömyyskin. Ja vielä: mitä jos maailman resursseista kamppailevat suurvallat alkavat käyttää sodalla ja väkivaltaisella puuttumisella uhkailua vielä nykyistäkin enemmän maapallon pienten kansojen riistoon, hegemoniseen rajojen siirtelyyn – ottamalla mallia Putinin Venäjästä?
Öisinajattelija ( haastatteluartikkeli on julkaistu hieman lyhempänä : ViikkoPohjois-Karjala, 24.3.2022)