Tampereen elokuvajuhlien tarjonta alkaa olla sellaista megaluokkaa, että se karkaa käsistä. Millään ei ehdi – tai saa edes lippuja – usein samanaikaisiin tapahtumiin tai huippuelokuvien esityksiin. Se harmittaa kun lähtee täältä itärajalta etelään.

Mutta aina jotakin ehtii kun vikkelästi liikkuu.

Clawoggerin globaali trilogia

Itävaltalaisen maailmankansalaisen, dokumentaristi Michael Clawoggerin (s. 1959) ”globalisaatiotrilogia” on kovassa maineessa ja maineensa veroinen. Jo ensimmäinen osa MEGACITIES (1998) oli 12 vuotta sitten hienosti aikaansa edellä. Sen sankarit ovat marginaali- ja suoranaista paskatyötä Mumbain, Meksikon ja Moskovan liukuhihnoilla, kaatopaikoilla ja kaduilla tekevää ryysyköyhälistöä. Ja silti rutiköyhät ahertajat ovat pääsääntöisesti selviytyjiä: usko tulevaisuuteen ja onneen on vahva.

Trilogian toinen osa WORKINGMAN´S DEATH (2005) liikkuu mm. Ukrainan kaivoksissa, peräti ”stahanovilaisissa” tunnelmissa ja maisemissa, jossa kuolemanvaara on aina läsnä. Kolmas osa WHORE´S GLORY (2011) kuvaa prostituoituja ihmisinä ja elämänsä subjekteina – vähän samaan tyyliin kuin tutkija-kansanedustaja Anna Kontula tutkii prostituutiota muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassaan ”Punainen exodus”.

Dokumenttikeskustelussa ohjaaja Clawogger totesi, ettei viitsi lähteä maailmalle tutkailemaan ”sitä mitä yleensä ja ennakkoluuloisena haluaa nähdä”, vaan oppimaan ja yllättymään. Ja toinen viisaus: ”En tee elokuvia, joita katsojat haluavat nähdä, vaan teen elokuvia, joita haluan katsojan näkevän”. Silti Clawogger väittää olevansa täysin epäpoliittinen. Ainakin ideologiset kannanotot hän välttää ja ”puhuu” enemmänkin komeilla, aidoilla ja realistisilla kuvillaan, joiden keskiössä on aina tavalla tai toisella kuvauksellinen ja itsetietoinen ihminen. Yksin, individualistisena toimijana tai toimivana joukkona, likuhihnalla. Toki sosiaalipornon raja on joskus aika lähellä…

Rudnitskajan naistrilogia

Tampereella oli hieno mahdollisuus haastatella lahjakasta venäläistä naisohjaajaa , Alina Rudnitskajaa (s. 1976). Saimme hänet vaivoin kiinni vasta iltamyöhään, yhdessä toimittaja VP Makkosen kanssa.

Rudnitskajan aborttielokuva UNOHDAN TÄMÄN PÄIVÄN (2011) palkittiin kansainvälisessä kilpailussa. Hänen retrospektiiviinsa kuului kolme muutakin, ehtaa naiselokuvaa, nimittäin CIVIL STATUS, BITCH ACADEMY ja BESAME MUCHO. Ne ovat vuosilta 2005-2007 ja kuvaavat eri-ikäisiä venäläisiä naisia aika oudoissa maisemissa ja tilanteissa: avioliittopalatsissa, ”huorakursseilla” ja naiskuorossa. (Palaan Rudnitskajaan ehkä myöhemmin, joten ei tässä vaiheessa enempää…()

Tampere 2012. Palkitut elokuvat

Ja lopuksi muutama lause palkituista elokuvista
(Teksti on lyhennelmä virallisesta loppuyhteenvedosta – lisätietoja www.tamperefilmfestival.fi )
Slovakialainen animaatio Posledn ý autobus (2011) voitti kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon Grand Prix´n. Sen ovat ohjanneet Ivana Laucikova ja Martin Snopek . Elokuvassa joukko eläimiä pakenee metsästäjiä bussilla, mutta tulee pysäytetyiksi. Tuomaristo luonnehti elokuvaa näin: ” Elokuva on ajaton sekoitus kaikista lajityypeistä. Arkkityyppisillä hahmoilla leikittelevästä tarinasta muodostuu metaforinen painajaissatu. Elokuvan päättyessä noustaan tuntemattomille vesille suuntaavaan laivaan, joka saattaisi olla Nooan arkki.”
Parhaan fiktion palkinnon sai suomalainen, Jussi Hiltusen ohjaama Hiljainen viikko (2011). Elokuva perustuu Rovaniemellä joitakin vuosia sitten sattuneeseen ampumistapaukseen. Dokumenttipalkinnon sai Alina Rudnitskajan ohjaama venäläinen Unohdan tämän päivän (2011). Dokumentti kertoo abortin herättämistä, naisten kokemista tunteista. Parhaan animaation palkinnon voitti We´ll become oil (2011), jonka on ohjannut Mihai Grecu .
Kunniamaininnat saivat kanadalainen Thoedore Ushevin animaatio Rossignols en decembre (2011), egyptiläinen Adham Elsherifin fiktio A resident of the city (2011) ja norjalainen Magne Pettersenin fiktio Zakariassen må d ø (2011).
Kansainvälisessä tuomaristossa olivat Saara Cantell (Suomi), Michael Glawogger (Itävalta), Ramyata Limbu (Nepal), Ülo Pikkov (Viro) ja Simon Young (Iso-Britannia).
Yleisöpalkinnon voitti ruotsalainen Johannes Nyholmin Las Palmas (2011).

Öisinajattelija