Ydinvoimaa? Kyllä kiitos!
Olkiluoto 3, ydinvoimalan uusi reaktori käynnistyi sopivasti joulun alla 21.12.: hintaluokka 11 miljardia. Venäläinenkin ydinvoima, energia ja raaka-aineet kelpaavat aina tarvittaessa.
Näin uraani taas halkeaa ja tuottaa meille valkeaa… ei kun energiaa. Sitähän tarvitaan, jotta saisimme teillemme pikaisesti päästövapaiden säästösähköautojen pitenevät jonot ja pihoille pistokkeet. Markkinoita nopeimmille tietokoneille, entistä älykkäämmille puhelimille, peleille ja rannekkeille. Ihme että sähkön hinta ei ole jo lähtenyt voimalauutisen myötä jyrkkään laskuun? Kukaan ei muuten kysy yksityisautoilun perään eikä sitä, missä sähköautojen akkujen mineraalit tuotetaan – tai mihin romutettujen tietokoneiden luurangot häviävät. Eikä Välimereen hukkunutta halpatyövoimaakaan kukaan jää kaipaamaan, kunhan Volta-kuski yhä polkee säännöllisesti pihaan!
Juuri niin kaksinaamaisia me länsimaalaiset olemme, kun muka “maksamme velkaa” entisille siirtomaille. Joopa joo! Muureja ja piikkilankaa oli ennen vain Berliinissä, nyt kaikkialla.
En hämmästele kokomustaa energia- ja kauppapolitiikkaa, mutta kun Koijärven perilliset ja entiset linkolalaiset kasvissyöjät ja punaministeritkin ovat alkaneet “sitoutua” kaivinkoneiden sijaan ydinvoimaan, pientä ihmistä hirvittää. Ydinenergiasta ja ylemmän keskiluokan kerskakulutuksesta (sähköautoistakin ?) on tullut yllättäen putipuhdasta, niin ympäristöystävällistä.
Lyhyt on vienosti vielä vihertävien aktivistien muisti. Ei ole taitu käydä viime aikoina Hiroshimassa, Fukusimassa, Tshernobylissä? Sinne voi matkata vaikka aikaa säästämällä eli lentämällä. Lentopetroolihan ei koneessa tuoksu eikä raha haise muutenkaan kapsäkkejä ja pukupusseja kuskaaamalla, välillä Helsinki-Bryssel-Strassbourg. Korona-aikanakin.
Sotavoimaa? Kyllä kiitos
Isänmaalliset maanpuolustajat ja entiset maailmanparantajat ovat heränneet hekin näin joulun alla. Kääntämään takkejaan sodan ja rauhan kysymyksissä. Suomen mittavimman hävittäjäkaupan hintaluokka mustana perjantaina 10.12. oli lähes 10 miljardia. Amerikkalainen tuhovoima ja sotakoneet kelpaavat hyvin tarvittaessa “rauhan turvaamiseksi” Suomenkin rajoilla.
Tämä 10 miljardia siis vasta alkupanoksena, ilman ylläpitokustannuksia, joita kukaan ei uskalla edes arvioida. Koronasta viis, hoitajista viis, sotesta ja työttömistä viis. Toki ministeritason vihervasemmisto iloitsee työllisyydestä, uusia työpaikkoja on luvassa kuulemma tuhansia. Niinpä, asekaupat tulevat tottakai kannattamaan ja tuottamaan maapallolle pahinta mahdollista tappavaa jätettä: sotateollisuutta. Aseiden, jopa sotapelien vienti kannattaa aina. Kukapa seurauksista välittäisi kun työllisyys kasvaa?
Suomi on iloisesti mukana kun käymme kohti tuhoa. Konfliktien ja sotien uhreista kirjoitetaan ja julkaistaan mediassa etusivuja ja kohu-uutisia vain silloin kun konflikti tai terrorismi uhkaa Euroopassa, EU-valtioissa tai USA:n maaperällä.
Moraali venyy, takki kääntyy, mutta, kuten mainio Nikolai Gogol aikoinaan lohkaisi: ”Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino”.
Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija, FL, Suomen Kirjailijaliiton jäsen