Monet poliittiset vaikuttajat ja mielipidekirjoittajat ovat puuttuneet viime viikkoina Suomen terveydenhuollon akuuttiin ja ikuiseen ongelmaan, hoitaja- ja lääkäripulaan.

Muutama esimerkki:

“Otetaan Espanjasta mallia lääkäriasioissa”, kirjoittaa Hannu Räty (HS, 1.10.2023). Mielipide on varteenotettava, sillä ikuinen vetoaminen Ruotsin malliin tai kokomustaan rikkaita suosivaan “yksityistämis-amerikkalaistamismalliin” terveydenhuollossa ei taida oikein Suomessa toimia. Siksipä vasemmiston Li Andersson on aivan oikealla asialla vaatiessaan pitkässä HS-haastattelussa (5.10.2023), että ostopalvelujen osuutta terveydenhuollossa on radikaalisti vähennettävä ja esimerkiksi sitä, että “Keikkalääkäri-ilmiö on asia, joka vaatii paljon järeämpiä toimia..”. Niinpä, olisi vaatinut jo edellisen ja sitä edellisen hallituksen aikana! Kun sitten jopa osa lääkäriopiskelijoista ilmoittaa mielipiteenään, ettei pidä lainkaan vuokrafirmojen toiminnasta ja härskistä markkinoinnista (HS, 7.10.2023) voisi kuvitella, että asialle lopultakin tehtäisiin jotakin.

 

Mehiläinen rahastaa raaásti

Ainakin muuan “Riippumaton rivimies” Joensuusta eli demarivaikuttaja Ari Tielinen sanoo asiat suorasukaisesti: “Mehiläinen rahastaa raa´asti” (ViikkoPK 5.10.2023). On aivan pöyristyttävää, että vuokrafirma on äskettäin kupannut verovaroja EteläKarjalassa kolmen silmälääkärin kuukauden työstä reilut 300 000 euroa! Luulisi sote-silmien avatuvan muuallakin kuin raukoilla rajoillamme, lopultakin?

Jos lääkäreitä ostopalvelutyöhön houkutteleva firma osaa ryöstökapitalismin alkeet, niin kyllä lääkäritkin. Mehiläisen palveluksessa on tuhansia keikkalääkäreitä, jotka muuttavat selkeän palkka- tai palkkiotulon osakeyhtiön kautta pääomatuloksi. Verotus pienenee olemattomaksi. Kun tähän lisätään Mehiläisen agressiivinen verosuunnittelu, veronkierto on huikeaa eivätkä valtion tarkastaja-reviisorit pysty menetettyjä miljoonia jäljittämään! Kysymys on todella miljoonista, en liiottele.

Mutta, mutta…, minkäs teet, kun laki ja sote vaativat että palvelut pelaavat, mutta lääkärit kaikkoavat julkiselta puolelta ja syrjäseuduilta. Jotakin olisi tehtävä – olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten.

 

Keinotekoinen lääkäripula

Suomen sairaanhoitaja- ja lääkäripula on kestämätön ja osittain keinotekoinen. Siihen on olemassa myös ratkaisu, jota jo toteutetaan monissa muissa EU-maissa. Lääkärien ohella myös muuta hupenevaa hoitohenkilökuntaa ja keskinäistä tasa-arvoa eri ammattien kesken terveyskeskuksissa ja sairaaloissa voidaan helposti lisätä, jos vain poliittista tahtoa löytyy.

Kun markkinatalous niin sanotusti. “puhuu”, lääkärikunta liikkuu Suomessa aina sinne, missä eniten maksetaan ja missä työolot inhimillisiä. Yksityiset lääkäriasemat maksavat parhaiten ja terveyskeskukset huonoiten: ei ole ihme, että jonoja syntyy ja lääkäriä ei syrjäseuduilla, Itä-Suomenkaan köyhissä kunnissa paljon näe. Hän saapuu vain silloin tällöin “ostopalveluna” palvelemaan ja päivystämään, mutta samalla myös rahastamaan. Tähän Mehiläisen kaltaiset yksityiset firmat houkuttelevat lääkäreitä ja jo varhain lääkäriopiskelijoitakin erilaisilla kampanjoilla. Käytäntö herättää paitsi huolta ja kateutta muissa sote-ammateissa ja monissa opiskelijoissakin, mutta syö myös hurjan siivun hupenevista sote-menoista ellei ratkaisua haeta tosissaan.

 

Uusia ideoita ja esimerkkejä

Pari toisenlaista esimerkkiä muualta. Kun lääkäri saa koulutuksen & ammattipätevyyden Espanjassa, hän sitoutuu ja joutuu työskentelemään muutaman vuoden ehdottomasti julkisella puolella. Maassa ei ole lääkäripulaa, vaikka lääkärien palkat eivät yllä lähellekään Suomen tasoa. Näin kirjoittaa lohjalainen Hannu Räty (HS-mielipide 1.10.2023). Oma- tai perhelääkäri-järjestelmä toimii Espanjan ohella myös naapurissa, Ranskassa – ja osittain Saksassakin. Tiedän tämän Etelä-Ranskassa asuvan sukulaiseni kautta. Hän asuu pienessä Condat-nimisessä vuoristokylässä, mutta perhelääkäri saapuu kotiin puhelinsoitolla vaikkapa pahan flunssakuumeen iskiessä, usein seuraavana päivänä – eikä maksa maltaita! Jonottaa ei tarvitse, mutta tottakai erikoishoitoa saa sielläkin odottaa.

Naapurissamme Venäjällä toimi paljon parjattuna neuvostoaikana ns. “raspredelenije”-käytäntö, jakosysteemi, jolla korkeakoulutetut ammattilaiset, esimerkiksi juuri lääkärit, määrättiin usein vähintään kolmeksi vuodeksi sinne päin suurta maata, missä oli eniten tarvetta. Usein nämä ammattilaiset myös kotiutuivat uudessa asuinpaikassaan, avioituivat, mieltyivät uusiin maisemiin ja myös muuten jäivät seudulle pysyvästi. Mutta eihän tällainen “valtiollinen pakkopaita” & “yksityisen yrittämisen vapauden riisto” sovi meillä; sehän haiskahtaa sosialismilta! Tosin, poikkeuksiakin on: työttömiä kyllä patistetan töihin kovastikin eri puolille Suomenniemeä, samoin irtisanottuja. Tietojeni mukaan ylempi upseeristo yksinkertaisesti kierrätetään & määrätään eri varuskuntiin ja papistokin on ammattikunta, missä vastavalmistuneet teologipapit hajasijoitetaan sinne minne seurakuntatyö vaatii (?)

Suomessa lääkärien koulutus ammattiin on kallista, mutta opiskelijoille maksutonta kuten muillakin aloilla. Palkat vain ovat sitten aivan muuta tasoa kuin vaikkapa sote-aloilla yleensä ja erityisesti sairaaloiden hoitotyössä. Siksi tämä epätasa-arvo voidaan poistaa ensinnäkin palkkaeroja reilusti supistamalla ja toiseksi velvoittamalla lainsäädännöllä valmistuneet lääkärit töihin julkiselle alalle, terveyskeskuksiin ja sinne missä tarve. Toki lisäämällä ja helpottamalla myös yleislääkärien valmistumista ja suuntaamista ”Suomen kriisialueille”.

 

Tasa-arvoa hoitoalalle!

Jos poliittista tahtoa nykyhallituksella olisi ja ay-liikkeen miesjohto ymmärtäisi, että myös hoitohenkilökuntaa tarvitaan reippaasti lisää eri tehtäviin lähivuosina, myös hoitajien palkat, niiden reipas nostaminen ja alan erikoistumistarpeet olisivat agendalla. Suomi eläköityy ja sairastelee enemmän koko ajan. Silti tätä nykyä ei kannata ihmetellä, miksi suomalainen sairaanhoitaja vaihtaa alaa tai kaksinkertaistaa palkkansa vaikka Norjan sairaaloissa; hän seuraa vain lääkärien esimerkkiä ja liikettä parempien palkkojen perässä.

Uskonpa kuitenkin, että erikoishoitajien, sairaanhoitajien, avustavan hoitohenkilökunnan ja lääkärien yhteistyö sujuisi meillä huomattavasti paremmin, kun myös valtavat palkkaerot tasoittuisivat! On lähimain käsittämätöntä, että tämä epäsuhde ja epätasa-arvo on hoitoalan raskaissa ammateissa niin valtava – ja lääkäri nykyajan kuningas kulkureitten! Ainakin keikkalääkäri. Terveyspalvelujen tehostaminen ja kansalaisen kannalta parempi saatavuus voisi lähteä myös tasa-arvoa korostavista palkkaratkaisuista ja työoloista.

(Lyhennetty versio tästä blogista on julkaistu mielipiteenä / Maaseudun Tulevaisuus 6.10.2023)

Pentti Stranius, Öisinajattelija