Venäjän uhka, vaalit ja Nato
Puolustus-, sisä- ja ulkoministeriön teettämä “laaja asiantuntijaraportti” vaikuttaa lehtiuutisten perusteella enemmänkin yksinomaan puolustusministeri Jussi Niinistön ja ylimmän sodanjohdon näkemyksiltä Suomen asemasta Venäjän naapurina kuin kokonaisvaltaiselta poliittiselta asiakirjalta. Siinähän luetellaan nimenomaan sotilaspoliittisia uhkakuvia ja ns. turvallisuusriskejä. Myös sanomalehti Karjalainen otsikoi vasta julkitulleen raportin uutisointinsa samansuuntaisesti 13.3.2019:
“Venäjä on Suomelle uhka kaikissa oloissa”.
Keskiviikon 13.3. aamutelevisiossa sentään puhuttiin Venäjän uhkakuvista maltilisemmin ja koko globaaliin maailmankuvaan eli ympäristöpolitiikkaan, ilmastonmuutokseen ja pakolaiskysymykseen liittyen: uhka kun ei tule ainoastaan idästä eikä ole edes etupäässä sotilaallinen, vaan jotakin aivan muuta. Onneksi upseeriasiantuntijan ohella haastateltavana oli myös Aleksanteri-instituutin johtaja ja pätevä Venäjä-tuntija Markku Kangaspuro. Minkähän vuoksi muuten juuri sotilaat on tuotu viime vuosina niin usein Venäjää kommentoimaan? Ai niin, Venäjä-Venäjä-Venäjä-uhkan takia tietenkin.
“Asiantuntijaraportissa” korostetaan kahden maan arvomaailman ja maailmankuvien täydellistä eroavaisuutta. Näinköhän oikeasti on? Eikö raaka kapitalismi, yksilökeskeinen kilpailuttamista korostava päätöksenteko ja globaalin markkinatalouden saneluvalta lopulta yhdistä niin moskovalaisia kuin helsinkiläisiäkin päättäjiä ja pääomapiirejä? Viis koulutuksesta, vanhuksista ja terveydenhoidosta! Eri asia on siinä, mitä ruohonjuuritasollakin oikeasti ajatellaan: kansan reaktioista päätellen tyytymättömiä harjoitettuun politiikkaan piisaa samansuuntaisesti molemmin puolin rajaa! Eikös silloin niin eliitin kuin kansankin näkemykset ole Suomessa ja Venäjällä yhtälailla samansuuntaiset – ja vastakkaiset?
Vaalit ja Nato
Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö uusi Venäjän uhka-raportti olisi tuotu julkisuuteen nimenomaan Suomen tulevia eduskunta- ja EU-vaaleja ajatellen. Oli sitten kyseessä Nato tai vaikka hävittäjähankinnat. Suuret oikeistopuolueet näyttävät kannatuksen huvetessa turvautuvan ulkopolitiikkaan siinä missä muuan UKK aikoinaan (?), siis kansaa pelotellen. Suomen geopoliittisesta asemasta ja lähihistoriasta johtuen sisä- ja ulkopolitiikan keskinäistä kytkentää esiintyy aina vaihtelevasti…
Raportin epäsuora viesti Suomen liittämisestä Natoon on kaikessa “epäsuoruudessaan” suoraa puhetta Naton kannattajien laariin ja sen porukan kotipesä lienee tuttu (?). Tässäkin aseena on ulkopoliiittinen linjanveto, jossa ei oteta huomioon rajanaapurimme pitkiä perinteitä ulkopolitiikassaan, vaan ainoana seikkana korostetaan Venäjän voimapolitiikkaa ja “turvallisuusriskiä” ellemme liittoudu selkeästi ja sotilaspoliittisesti länteen.
Jonkimmoisena Venäjä-tuntijana ja historioitsijana voisin näihin uhkaraportin eri uhkakuviin sanoa sen verran, että
- Luoteis-Venäjällä on varsin rauhallista eikä susirajalla näy edes pahempaa bensa- tai rekkarallia, tankeista puhumattakaan…
- Äiti-Venäjä ei näytä lähiaikoina minkäänlaisia hajoamisen merkkejä, ei nyt eikä putinilaisen kauden päätyttyäkään…
- Maapallon hupenevia resursseja jaettaessa on erinomaisen tärkeää että harrastetaan mieluummin laajamittaista (ympäristö)yhteistyötä energiakysymyksissäkin kuin että niistä soditaan tai uhkaillaan…
- Kaupan ja kulttuurin yhteistyö ja vaihto on harvemmin muodostanut uhkaa Suomen ja Venäjän välille, joten se olkoon edelleenkin alue, jolle kannattaa panostaa…toivoo Susirajan virallinen Öisinajattelija