Suomi tituleeraa itseään tasa-arvon mallimaaksi ja maailmalla meidät tunnetaan laajalti hyvinvointivaltiona. Kuinka on siis mahdollista, ettei maassamme ole virallista ikäihmisten puolestapuhujaa, vanhusasiainvaltuutettua? Samaan aikaan maastamme kyllä löytyy mm. tasa-arvo-, lapsiasiain-, ja yhdenvertaisuus- ja jopa tietosuojavaltuutettujen virat. Toki hyvä on että löytyy, mutta miten niinkin suuri ihmisryhmä kuin ikäihmiset voi olla yhä maassamme vailla virallista puolustajaa?
Vanhusväestö on tällä hetkellä nopeimmin kasvava osa väestöämme. Väestökeskus povasi jo vuonna 2007 seuraavaa: ”Yli 85-vuotiaiden osuuden väestöstä ennustetaan nousevan viime vuodenvaihteen 1,8 prosentista vuoteen 2040 mennessä 6,1 prosenttiin. Siten heidän määränsä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000:een.”
Suomessa oli vuoden 2017 lopussa alle 15-vuotiaita 890 424 ja 15–64-vuotiaita 3 443 388 henkilöä. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2017 lopussa 1 179 318. Suomen väkiluku oli 2017 lopussa 5 516 224, eli lähes joka viides kansalaisistamme on 65-vuotta täyttänyt.
Myös muistisairauksiin sairastuu vuosittain yhä useampi ihminen. Tällä hetkellä meillä on THL:n arvion mukaan jo yli 190 000 muistisairasta Suomessa. Arviolta vuosittain noin 14 500 henkilöä lisää sairastuu erilaisiin muistin sairauksiin. Valtaosa sairastuneista on yli 80-vuotiaita, mutta myös työikäisistä (35—65-vuotiaista) yli 7000 henkilöllä on todettu etenevä muistisairaus. Pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista kolme neljästä sairastaa muistisairautta. Mitä iäkkäämmäksi väestömme käy, sitä enemmän myös muistisairauksiin sairastutaan. Silti läheskään jokaisessa Suomen kunnassa ei muistisairauksia edes mainita esimerkiksi Ikääntymispoliittisessa strategiassa, joka on nykyään joka kunnassa pakollinen.
Ikääntymispoliittinen strategia tulee laatia yhdessä kunnan eri hallintokuntien, kuntalaisten, järjestöjen, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Strategia on asiakirja, jossa tulee määritellä, miten kunnassa edistetään ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä ja miten eri toimijoiden keskeen vastuut jakautuvat. Ikääntymispoliittinen strategia hyväksytään kunnanvaltuustossa ja ikäihmisiä koskevassa päätöksenteossa kuuluu noudattaa sen linjauksia.
Digitaalisaation on hehkutettu pelastavan mummujen ja pappojen kotona asuminen. On hienot lääkeautomaatit ja ovihälyttimet, turvapuhelimet ja matot jotka hälyttävät, kun vanhus lähtee asunnossaan liikkeelle vuoteestaan esimerkiksi yöllä. Kauniita ajatuksia ja hienoja vehkeitä. Toki niistä apua on, mutta jokainen näistäkin laitteista vaatii lopulta ihmisen reagointia. Itse olen omassa työssäni nähnyt miten hienoinkin lääkeautomaatti saattaa antaa odottaa lähes tunninkin, jotta saa sylkäistyä lääkepussit ulos kidastaan. Ja mitä sitten, jos ikäihminen ei vapisevilla käsillään saakaan pussia avattua? Tai ei enää yksinkertaisesti muista ja ymmärrä sairauden vuoksi mikäs masiina se siinä pöydällä piippaakaan.
Ovi- ja mattohälyttimistä yhdistyy tieto useimmiten kotihoidolle tai omaiselle. Edelleen tarvitaan se aito, oikea ihminen tarkistamaan kuinka kauas pakkasessa ja lumisateessa ikäihminen ehti lähtiessään yöllä kotoaan aamutossuissaan tai kaatuiko hän taas, lyöden päänsä, unohdettuaan rollaattorin vuoteen viereen.
Omassa työssäni törmään aivan jatkuvasti myös tilanteisiin, joissa asiakkaalla on kyllä kaikki mahdolliset turvalaitteet kotona. Esimerkiksi turvapuhelin rannehälyttimellä on toki oiva apu esimerkiksi kaatumistapaturmissa avun saamiseksi. Mutta valitettavasti meillä asuu ympäri Suomen yksin kotonaan sen kuntoisia ikäihmisiä, että he eivät edes kaatumisen hetkellä osaa enää painaa ranteessa olevaa hälytintä, vaan apu kaatuneelle tulee vasta sitten kun kotihoito seuraavan kerran käy tai jos joku omaisista huolestuu. Näitä avuttomana lattialla itsensä loukanneina, eritteet alleen päästäneinä makaavia löytyy Suomesta varmasti päivittäin. Kotihoito tai omaiset saattavat käydä vain aamuisin tai pari kertaa viikossa. Siinähän sitten ihminen avuttoman odottaa tunnin jos toisenkin.
Samaan aikaan maamme hallitus ei puutu hoitajamitoitusten heikkoon tilaan ja ajaa muutenkin hoitohenkilökuntaa ahtaalle. Käsissämme on jo paikka paikoin, yhä laajenevalla alueella, todellinen kriisi kotihoidon suhteen. Hoitajat väsytetään epäinhimilliseen työtahtiin ja asiakkaat maksavat palveluista joita ei edes hyvällä tahdolla voida tuottaa koska resurssit on ruuvattu jo huolestuttavan pieneksi. Kotihoitoon ei haluta enää töihin, koska hoitajan moraali, etiikka ja sydän ei kestä sitä, ettei työtään voi tehdä niin hyvin kuin haluasi. Eikä se herkkua ole, jos vanhus jää perään itkemään, ettei hoitaja jättäisi yksin kotiin. Tai kun tietää että moni odottaa vielä klo 11 vuoteessaan virtsasta ja ulosteesta märässä vaipassa aamupesuja.
Laitospaikkoja vähennetään yhä ja komea mantra hokee, kuinka koti on paras paikka vanhukselle. Onkohan mahdettu edes kysyä mitä muistisairas vanhus kaipaa, kun kaipaa kotiin? Harvoin se muistojen koti nimittäin on se kaupungin keskustan tai lähiön kerrostalon ankea yksiö. Kotiin kyllä kaivataan, mutta usein se kaipuu on sinne lapsuuden kotiin, joka pahimmillaan jäi rajan taa Karjalaan tai on muuten jo aikaa sitten menetetty.
Ikäihmisiltä ja heidän hoitajiltaan, niin ammattilaisilta kuin omaishoitajilta, on jo aivan tarpeeksi leikattu ja heidän olojaan on heikennetty. Eiköhän olisi hallituksen & eduskunnan aika alkaa työhön sen puolesta, että vanhusasiainvaltuutetun virka perustetaan maahamme.
Vaikuta omalta osaltasi ja allekirjoita kansalaisaloite asian puolesta osoitteessa:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3086
Yhdessä voimme vaatia päättäjiämme toimimaan niin kuin oikein on, hehän ovat siellä meidän valitseminamme ja voimme käyttää valtaamme.
Aloitteessa sanotaan hienosti:
” Ikäihmiset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan, vanhusasiainvaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. ”
” Valtuutetun tehtävänä olisi valvoa, ottaa kantaa ja raportoida vanhuksia kohtaavista epäkohdista sekä tarttua niiden korjaamiseen. Vanhuksille on taattava hyvä ja arvokas elämä.”
Allekirjoitan tämän täysin.