Hallituksen, eduskunnan ja suurimman osan kansastamme yhteinen huoli on valtion rahojen riittäminen kaikkeen tarpeelliseen. Jokainen toki omaa omanlaisensa katsantokannan asioihin ja leikkauskohteita esitetään omilla ajatuksilla ja arvoilla värittyneistä lähtökohdista.

Jonkun mielestä hoitajien vuorotyön lisiä voidaan leikata, jotta hoitoalan kuluja saadaan hillittyä. Hallituksen uusin visio taloudellisen tilanteen kohentamiseen on ollut helpomman henkilöperusteisen irtisanomisen turvaaminen lailla. Osa olisi valmis leikkaamaan maahanmuutosta. Maahanmuutto on itseasiassa monen suosikki näistä ehdotuksista leikkauslistalle ja sitä perustellaan sillä, ettei rahat riitä edes kantasuomalaisten auttamiseen. Samoin ollaan oltu valmiit karsimaan subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, sekä kasvattamaan ryhmäkokoja kouluissa ja päiväkodeissa jne. Yleisesti ottaen kaikenlaisia esimerkkejä on loputtomiin, kuten esimerkkien esittäjiäkin.

Kestävyysvaje tarkoittaa julkisen talouden velkaantumista sellaisessa tilanteessa, jossa julkiset menot kasvavat väestön ikääntymisen takia. Se mittaa sitä velkaantumista mikä aiheutuu, kun työikäinen väestö ei pysty verotuloillaan kattamaan kasvavaa hoivan tarvetta. Sipilän hallituksen suunnitelma oli kiriä 10 miljardin kestävyysvaje kiinni vuoteen 2030 mennessä kovilla säästöillä ja uudistuksilla. Yksinään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella ja tuottavuustoimilla on ollut tarkoitus saada vuoteen 2030 mennessä aikaiseksi 3 miljardin euron säästöt.

Jos realistisesti tarkastellaan, onko esimerkiksi maahanmuutosta leikkaamisella oikeasti suurta vaikutusta valtion kassavirtojen pelastamiseen, voidaan todeta, ettei se itseasiassa olisi edes taloudellisesti mikään huima kultakaivos. Puhumattakaan siitä, että suomessa kuitenkin toivottavaa on noudattaa lakeja ja tasa-arvoista suhtautumista kaikkiin ihmisiin. Vuosi 2016 oli huippuvuosi, jolloin esimerkiksi kolmen ministeriön (sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sekä opetus- ja kulttuuriministeriö) maahanmuutosta aiheutuvat menot nousivat runsaaseen miljardiin euroon. Vastaava summa 2017 oli 865 miljoonaa euroa. Vuoden 2018 budjettiesityksen perusteella kolmen ministeriön maahanmuutosta aiheutuvat menot ovat yhteensä 712 miljoonaa euroa. Kulut ovat siis muutamassa vuodessa jo kovaa vauhtia laskemassa.

Vertailuna voidaan heittää 2016 vuonna perusterveydenhuollon menojen olleen suomessa 3,4 miljardia euroa. Vain perusterveydenhuollon, eli lisää kustannuksia tuli tietenkin esimerkiksi erikoissairaanhoidon puolelta. Tuntuu kuitenkin melkoisen mahdottomalta nähdä, että sote-puolelta voitaisiin mitenkään nipistää enää yhtään enempää, kun siellä aletaan monin paikoin olla jo totaalisen kriisiytyneessä tilanteessa resurssipulan ja muiden syiden vuoksi. Eli liene siis myöskään sote-puolen juustohöylällä siivuttelustakaan apua valtiontaloudelle.

Suomalaisten liian vähäinen fyysinen aktiivisuus, liiallinen istuminen ja heikko kunto aiheuttavat yhteiskunnalle joka vuosi 3,2–7,5 miljardin euroa kustannuksia. Asiaa valottaa UKK-instituutin koordinoima selvitys tämän vuoden alkupuolelta.

Selvityksen laskelmissa on huomioitu mm. tuloverojen menetys, maksetut työttömyysturvaetuudet sekä terveyden- ja sosiaalihuollon ja syrjäytymisen kustannukset. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamat terveydenhuollon välitömät kustannukset vuosittain ovat noin 600 miljoonaa euroa, joka on kolme prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista.

THL:n mukaan Suomessa alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 1,3–1,4 miljardia euroa vuosittain. Terveydenhuollon osuus tästä on 79–140 miljoonaa euroa ja sosiaalipalvelujen (esim. lastensuojelun) 223–270 miljoonaa. Lisäksi aiheutuu välillisiä kuluja, alkoholista johtuvien kuolemien ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten aiheuttamat tuotantopanosmenetykset sekä työntekijöiden sairauspoissaolojen aiheuttamat menetykset työajassa.

Tuntuu aika hurjalta ajatella, että ihan oikeasti mietimme, miten voisimme leikata vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollosta saadaksemme säästöjä tai monelle niin isoksi kynnyskysymykseksi kasvaneesta maahanmuutosta, kun jo aika pienillä panostuksilla voisimme aloittaa muutoksen omasta itsestämme. Samalla kun valtion talous kohenisi, kohenisi varmasti myös monen meistä oma terveys ja elämänlaatu.

Jos saisimme vaikka edes kolmasosan alkoholin ja liikkumattomuuden aiheuttamista kustannuksista poistettua omilla valinnoillamme, säästäisimme vuositasolla edellä esitettyihin lukuihin verraten jo pienimmilläänkin 1,5miljardia euroa, parhaimmillaan jopa melkein 3miljardia. Eli lähes saman verran kuin mitä meidän koko perusterveydenhuollon kustannukset ovat vuodessa tai minkä herra Sipilä esitti tavoitteekseen saada säästettyä sote-puolelta vuoteen 2030 mennessä.

Tokikaan esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin kaikkiin haittoihin ei päästä käsiksi yksilön omilla valinnoilla vaan tarvitaan myös selkeitä panostuksia ja parannuksia niin ennaltaehkäisevään neuvontaan ja ”valistukseen” sekä resursseja päihde- ja sosiaalihuoltoon.

Valitettavasti me ihmiset tuppaamme olemaan aika mukavuudenhaluisia ja on helpompaa ajatella jonkun muun olevan se, jolta pois ottamalla korjataan asiat. Oli sitten kyseessä se muka ahne hoitaja joka ei haluaisi luopua viikonloppulisistään, mummo joka tarvitsisi kotihoidon palveluita tai maahanmuuttaja joka joutuu turvautumaan sosiaaliturvaan. Kun asia ei osu omalle kohdalle, on helppo osoittaa leikkausten kohde muualta.

Jos joutuisikin itse tekemään jotain konkreettista oma-aloitteisesti kustannusten hillitsemiseksi, ei se enää olekaan niin mukavaa. On helpompi jäädä sohvalle sen sixpackin kanssa (enkä nyt puhu vatsalihaksista) kuin lähteä salille tai lenkille kasvattamaan lihaskuntoa ja takaamaan näin myös ikäihmisenä esimerkiksi oma kävelykykynsä ja pidempi elämä aktiivisena ja turvallisesti omassa kodissa.

Kuitenkaan oikeasti mistään mahdottomuuksista ei puhuta. UKK-instituutin selvityksen mukaan tavoite eli 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa, vaikkapa reipasta kävelyä, ei liene kellekään ihan ylivoimainen. Terveyden kannalta riittävä vähimmäismäärä liikunnalle veisi vain paria prosenttia viikoittaisesta valveilla viettämästämme ajasta.

Ja olisiko oikeasti paha rasti vähentää kolmanneksella sitä viinan juontiaan? Tuskin siitä seuraisi ainakaan mitään negatiivisia vaikutuksia, jos sitä kupittelua harrastaisi kohtuullisemmin. Aika moni lapsi joutuisi kotonaan pelkäämään vähemmän ja moni kännipäissä tehty typeryys jäisi väliin. Sunnuntai ilman krapulaa saattaa yllättää mukavuudellaan, kukkaro sekä maksa kiittävät myös.

Taidan tästä suunnata lenkille, sen verran nätti syksyinen päivä tänäänkin. Mee säkin!