Seurailin taannoin, jälleen kerran, eduskunnan ja ministereiden keskustelua Sotesta. Korviini jäi soimaan ministeri Saarikon lausahdukset siitä, ettei sote paljoakaan muuta mitään niiden ihmisten elämässä joita työterveys koskettaa.
Varmaan näin voikin olla sellaisten duunareiden keskuudessa joiden työterveys kattaa muutakin kuin kaikkein välttämättömimmät asiat. Tulee kuitenkin muistaa, ettei työterveyden palvelut suinkaan ole kaikille työssäkäyville ollenkaan tasa-arvoiset tai yhdenmukaiset. Työterveydestähän hoitoa saa tasan sen verran, miten työnantaja sen on rajannut. Eli suomeksi sanottuna, kuinka paljon euroja riviin työnantajapuoli suostuu laittamaan alaistensa hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Tein pienen kyselyn omien tuttavieni keskuudessa. Pyysin kertomaan mitä kunkin työterveydenhuolto kattaa. Vaihtelua oli todella, todella reilusti jopa täysin samaa työtä tekevien kesken. Samoin esimerkiksi pariskunnista toinen saattoi saada samasta työterveydestä huomattavasti suppeammat palvelut kuin suhteen toinen osapuoli. Johtuen siitä millaiset sopimukset heidän työnantajansa ovat sattuneet tekemään.
Esimerkiksi oma työterveyshuoltoni kattaa 3-5v vuoden välein terveystarkastuksen jossa napataan myös perus labrat, mm. pieni verenkuva ja kolesterolit. Reseptejä työterveys ei uusi, eikä esimerkiksi vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminnan seurantaa saa hoitaa työterveydessä. Työfysioterapeutille pääsee muutaman kerran, jos on tarvetta, samoin esimiehen ”luvalla” voi päästä työpsykologille. Tuki- ja liikuntaelin ongelmissa saa hakeutua työterveyteen tutkittavaksi, mutta ei esimerkiksi vaikkapa, jos olisi vatsavaivoja tai hengityselinvaivoja (paitsi jos on epäilys sisäilmaongelmien aiheuttamista hengityselimistön sairauksista). Joitakin ennaltaehkäiseviä toimia myös löytyy, esim. painonhallintaan liittyviä ryhmiä.
Sain lukuisia vastauksia tähän omaan pieneen ”tutkimukseeni”. Osa työnantajista hoitaa työntekijänsä oikein tunnollisesti ja kunnollisesti. Perussairauksien hoito voidaan keskittää tällöin kokonaan työterveyteen. Uusitaan perussairauksien reseptit, tehdään lähetteitä eteenpäin ja syitä ei ole rajattu työterveyteen menemiselle. Paikoin on taas hyvinkin suppea valikoima ja kovat jonot työterveyden vastaanotolle. Esimerkiksi terveystarkastuksia tehdään ruuhkautuneen tilanteen vuoksi lähinnä vain yövuoroa tekeville. Työhöntulo-ja yötyötarkastukset ovatkin ne lakisääteiset tarkastukset eli minimi mikä työterveyshuoltoon pitää kuulua.
Useammassa paikassa on karsittu toimintaa entisestä. Työterveyden lääkäri ei saa enää määrätä esimerkiksi suoraan magneettikuvaan, vaan potilaan on mentävä oman alueensa erikoissairaanhoidon kautta tutkimuksiin. Ja tietyt kalliit labralähetteet on karsittu pois. Näihin kuuluvat esimerkiksi hormoneihin liittyvät kokeet.
Sain kuulla myös surullisia esimerkkejä, esimerkiksi olkapää vaivasta jonka vuoksi työterveydessä potilas on joutunut käymään useamman kerran. Hoitona on ollut joka kerta vain burana-kuuri. Potilaan tätä lopulta ihmetellessä, on vastattu että vasta puolen vuoden potemisen jälkeen voidaan lähettää eteenpäin. Vihastuttaa edes ajatella millaista harmia puolen vuoden kivut ja mahdollisesti jopa työkyvyttömyys yksilölle aiheuttaa. Ei luulisi olevan työnantajankaan edun mukaista tällainen toiminta.
Joillain työnantajilla puolestaan työterveyshuolto voi kattaa lähes mitä vain; esimerkiksi ilmaiset silmälasit näöntarkastuksineen joka toinen vuosi ja ilmaiset lääkkeet työterveyden lääkärin määräämänä, jotakin mainitakseni.
Valitettavan suuri enemmistö kuitenkin kertoi saavansa nopeammin ajan ja kattavampaa hoitoa omalta terveysasemaltaan. Tämähän ei toki ole kenenkään etu, kun työterveys on karsittu niin minimiin että työntekijät jonottavat joka tapauksessa omille asemilleen saamaan apua vaivoihinsa.
Jos kerran sote ei tähän tuo ministerin mukaan mitään muutosta, niin jatkossakin yhä useampi työterveyden piiriin kuuluva edelleen ravaa omalla asemallaan (sotekeskuksessaan), tai mahdollisesti itse valitsemallaan asemalla (sotekeskuksella), hoidattamassa vaivojaan. Ei siis tähänkään asiaan sote ole tuomassa mitään hyvää. Ei ainakaan sitä mitä tavoiteltiin eli tasa-arvon lisääntymistä ja terveyserojen kaventumista ihmisten välillä.