En tiedä tunteeko kukaan muu ikinä näin, mutta itse kausittain ahdistun ajatellessani sitä tahtia jolla me tätä ainutkertaista Tellustamme pilaamme. Jokin aika sitten katsellessani ohjelmaa Kreikasta, voin melkeinpä fyysisesti pahoin siitä määrästä mitä esimerkiksi siellä jätetään muovia ja jätteitä kierrättämättä. Omilla reissuillakin sitä miettii, millaista järjettömyyttä on, ettei esimerkiksi pulloja millään tavalla kierrätetä tai kerätä talteen panttia vastaan kuten Suomessa. Pullotavaraa kyllä myydään aivan tolkuttomasti, koska esimerkiksi juomavesi suositellaan (ainakin turisteille) monin paikoin ostettavaksi kaupasta.
Usein tuntuu kovasti voimattomalta ekologisten asioiden kanssa pähkäillessä. Haluaisi tehdä niin paljon enemmän kuin mihin pystyy. Olisi kiva esimerkiksi kulkea aina julkisilla töissä, tai ihan omin lihasvoimin. Mutta melkein 15km työmatka, 3-vuorotyö ja onnettoman huonosti omiin määränpäihin sopiva julkisen liikenteen verkko haittaa suunnitelmia.
Olisi kiva ostaa vaikka kaikki hygieniatuotteet, pesuaineet ja kosmetiikka erikoisliikkeistä niin, että voi aina olla varma niiden luonnonmukaisuudesta. Valitettavasti kuitenkin hoitajan pienellä palkalla on useimmiten pakko pistää hinta etusijalle ja läheskään aina ne halvimmat tuotteet eivät ole niitä ekologisimpia.
Olisi mukava myös omistaa vaikkapa sähköauto tai muu päästötön vaihtoehto, mutta edelleen se raha asettaa näille haluille stopin. Valitettavasti rahat riittävät vain ikäloppuun mazdan ruppanaan jota onneksi sangen monitaitoinen puoliso osaa tarvittaessa elvytellä milloin minkäkin pikku vian vuoksi.
Joskus mietin, että lannistummeko liian helposti ekologisen ajattelun edessä. Olemmeko liian ”kaikki tai ei mitään”- tyyppisiä lähestymistavassamme? Jos emme voi olla super-ekologisia, niin ei olla sitten ollenkaan? Kuitenkin fakta on, että jokainen pystyy tekemään jotakin. Myös pienillä teoilla on merkitystä.
Jos ei voi luopua autosta, tai edes siitä kuppaisesta mazdan reuhusta, voi koittaa sopia edes osalle matkoista useamman ihmisen kimppakyytejä. Voi useimmiten myös, edes kerran viikossa, fillaroida tai kävellä töihin. Pienet ostokset kaupasta saa hoidettua myös kävellen lähikauppaan, jos sellainen sattuu vain olemaan. Kauppareissulla voi miettiä tarvitseeko ostaa valmiiksi pakattua lihaa tai kalaa muovipaketeissa, vai miten olisi liha- ja kalatiskin tuotteet ja paperinen paremmin hävitettävä kääre. Varmasti halutessaan lihankin saisi palvelutiskiltä jopa omaan kestävään ja pestävään rasiaan jos sellaisia haluaa kuljettaa mukaan kauppaan. Ja niinkin pienellä teolla kuin muovikassin ostamisella on väliä. Ota oma muovipussi mukaan tai käytä kestokassia.
Jos on mahdollista ostaa oman lähiympäristön tuotteita, vaikkapa munia, kasviksia tai lihaa, on se jo itseasiassa ihan iso kestävän kehityksen teko. Samalla kannattaa paikallisia tuottajia ja takaa osaltaan sen, että jatkossakin riittää lähiruokaa. Jos ei pysty rahan takia ostamaan kaikkea luomuna, voi ostaa edes joskus jotakin. Sekin on tyhjää parempi. Ja jos sitä ruokaa sitten tulee ostettua kotiin liikaa tai kokattua liian iso satsi, niin varmasti lähipiiristä löytyy joku jonka voi kutsua syömään tai tarjota valmista sapuskaa ihan vaikka kotiin kuskattuna.
Mitäpä jos uusi kevätlaukku tai kengät löytyisivätkin kirpparilta? Joko ihan fyysiseltä sellaiselta tai nettikirppikseltä. Samaan hintaan saa halpakaupan kiina-kasseja kuin esimerkiksi ihania vintage-veskoja kirppikseltä. Takuulla uniikkia ja ekologisempaa.
Varmasti monelle meistä nämä asiat ovat ihan totaalisen laimeita itsestäänselvyyksiä ja saattavat aiheuttaa tuhahtelua siellä ruudun toisella puolella. En toki väitä näiden pienten ideoiden olevan mitään yksinään maailmaa pelastavia urotekoja. Haluan kuitenkin kannustaa jokaista kaltaistani epäonnistunutta-ekoilijaa uskomaan, että kaikki me voimme jotain tehdä. Vaikka et syystä tai toisesta pystyisi täysin luomu-vegaaniksi ryhtymään, on kasvisruokapäivä kerran viikossa tai vaikka 10% ostoksista luomuna- tavoite jo hyvä teko!
Kannattaa myös rohkeasti ottaa yhteyttä oman alueen päättäjiin, vaikka siihen jota viimeksi äänestit ja kysyä millaisia ekologisia-tekoja kotikunnassa tai -kaupungissa tehdään. Aina voi lähestyä omaa ehdokastaan ja pyytää vaikkapa ottamaan valtuustossa tai lautakunnissa kantaa eko-asioiden suhteen. Varmasti moni valtuutettu ottaa ilolla valmiita aloite-ideoitakin vastaan.
Iso merkitys on myös ekologisuudessa sillä miten ja ketä äänestää. Puolueiden välilläkin on isoja eroja. Toki jokainen puolue asettaa aina vaaliteemoissaan kestävän kehityksen ja vihreät arvot kunniaan, mutta kannattaa selvitellä hieman onko näin myös tekojen osalta.
Unohdetaan kaikki tai ei mitään- ajattelu, ja tehdään vaikka yksi pieni eko-teko päivässä. Jos kaikki ihmiset Suomessa tekisivät joka päivä yhden pienen ekoteon, tekoja tehtäisiin vuodessa yli 2 miljardia.