Viime viikot meitä on, näkökulmasta riippuen, hiillostanut tai hemmotellut melkoiset helteet. Kyseessä voidaan sanoa olevan erittäin poikkeuksellinen tilanne. Hellevaroituksia ja jopa varoituksia vaarallisen tukalasta helteestä on annettu halki Suomen.

Vanhusten- ja sairaanhoidon arjessa helle näkyy hurjana lisäkuormituksena niin hoitajille kuin hoidettaville. Uutiset ovat useita kertoja viikossa kertoneet kuinka useissa yksiköissä sisälämpötila huitelee jopa yli 30 asteessa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että jo siinä +26 asteen sisälämmössä työskentelykin on jo aivan kamalaa. Emmekä siinä kohtaa yllä vielä edes huolestuttaviin lukemiin vaikka hyvin lähellä heilutaankin.

Pysähdy hetkeksi ja mieti: miltä tuntuisi istua muovitettu vaippa haarovälissään pyörätuolissa jos jo pikkupöksyt tai kalsarit yöllä hiostaa tervettäkin ihmistä tai maata hikisenä vuoteessa pystymättä edes hikeä otsalta pyyhkimään. Jokainen voi myös miettiä, että jos jo siellä rannalla lekottelu kuumottaa niin miltä tuntuu nostella, avustaa ja pestä eritteistä toista ihmistä, jopa siinä 30 asteen lämpötilassa. Ja tehdä se toki vielä turhautumatta, kiireessä, uupuneena, mutta silti aina hymyillen ja toista lohduttaen.

Työsuojelulaki takaa henkilökunnalle oikeuden pitää 10min/tunti taukoa, kun työskentelylämpötila nousee +28 asteeseen. Lämpöjen vielä noustessa siitä, pitenee tauon pituus. Kyseessä on siis 10 minuutin tauko JOKA TUNTI! Tämä takaisi työntekijälle 8 tunnin työpäivänä 80 minuuttia, eli melkein puolitoista tuntia, ylimääräisiä taukoja. Toki myös normaalit tauot (30 min) edelleen pitävät kutinsa. Tauot pitäisi saada pitää myös viileässä tilassa.

SuPerin yhden ammattiosaston puheenjohtajana minulla on aitiopaikka päästä keskustelemaan kulloisistakin ilmiöistä ympäri Suomen olevien kollegoiden kanssa. Viesti ympäri maan on tällä hetkellä jokseenkin sama. Helvetillisen kuuma, helvetillinen kiire ja taukoja ei ehdi pitää. Ilahduttavan monessa paikassa esimiehet ovat toimittaneet henkilökunnalle vissyjä ja pieniä suolaisia, jotta työn ääreen ei sentään kukaan nikelly tai joudu vaikkapa sairauslomalle lämpöhalvauksen takia. Silti on valtava määrä paikkakuntia ja yksiköitä joissa johtoa ja päättäjiä ei kiinnosta edes se pyörtyykö hoitaja nestehukan takia vuoroonsa, tai sen kuvan ainakin saa siitä, ettei edes juotavia hankita henkilökunnan työtä helpottamaan. Hanasta kuulemma saa vettä ihan vapaasti ja vissyä saa toki juoda kunhan se ostaa itse.

Huolestuttava ja hoitoalan arvostuksesta kertova ilmiö kuitenkin pistää silmään joka puolelta maatamme. Elämme poikkeustilannetta, jossa paikoin jo huonokuntoisten hoidettavien henki alkaa olla helteessä oikeasti vaakalaudalla. Käristyskupolin alla kiehuva Suomi ei ole millään ilveellä normaali tilanne! Silti kautta Suomen kuuluu hoitajien, potilaiden ja omaisten hätähuutoja, että hoitajaresursseihin ei puututa ja niitä ei korjata vastaamaan poikkeustilannetta. On hienoa, että vanhuksia otetaan esimerkiksi ylipaikoille laitoksiin nesteytykseen, mutta miten on mahdollista, ettei henkilökunnan määrää nosteta samassa suhteessa. Edes tällaisena poikkeusaikana. Henkilökunta siis painaa minimi resursseilla samaa hullua ravia laitoksissa ja kotihoidossa kuin normaalina aikana. Vielä entistä väsyneempänä ja kuormittuneempana. Hoidettavat vielä normaalia sekavimpina, kipeämpinä ja raskashoitoisempina. Kiitos helteen. Mitä veikkaatte, pystymmekö pitämään ne helletauot? Emme. Emme todellakaan ja viileässä tilassa pidettävä tauko tuntuu lähinnä monen mielestä huonolta vitsiltä.

Juuri kuulin ystävän työskennelleen yksin 12 vanhan ja sairaan ihmisen kanssa vuorossaan, ilmastointilaitteisto rikki ja lämpötila valtava. Sori vaan, sijaista ei saatu. Toisaalla toiselle ystävälle hoidettava tarjosi kotihoidossa vapisevin käsin talouspaperia, että hoitaja saisi edes kasvonsa pyyhittyä kun hiki valuu norona.

Miten hemmetissä voimme olla tilanteessa, jossa ikäihmisten tai sairaiden hoitoon ei haluta panostaa kuin aivan välttämätön minimi jolloin jopa suomen sää voi aiheuttaa korttitalon romahtamisen kun mitoitus ei kestä yhtään sairauslomaa tai poissaoloa ilman ongelmia? Ei nämä ongelmat enää korjaannu asennemuutoksella, työn kehittämispäivillä, tiimikokouksilla, tehostamisella, priorisoinnilla tai muilla tempuilla. Priorisointi on viety jo niin pitkälle, että monella kymmenellä tai jopa monella sadalla työpaikalla ympäri suomen rikotaan jatkuvasti työsuojelulakeja. Tähän tarvitaan nyt poliittisia päätöksiä ja tahtoa olla aidosti se hyvinvointiyhteiskunta jonka maineella kansainvälisesti Suomi ratsastaa.

Mitä helle siis paljasti hoitotyön ja hoitolan arvostuksesta? Sen ettei sitä ole kuin juhlapuheissa ja ennen vaaleja.

p.s. Omaiset, kun te tulette käymään näillä helteillä laitoksissa tai käytte kotihoidon piirissä olevan läheisenne luona, antakaa hänelle juotavaa ja pyyhkikää hänen selkäänsä vaikka kylmällä pyyhkeellä. Mekin teemme sitä, mutta meillä on aivan valtava taakka ja kiire. Emme ehdi jokaisen luo niin usein kuin täydestä sydämestämme haluaisimme. Näissä oloissa, olkaa meidän liittolaisiamme älkääkö vihollisiamme.  Yhdessä selvitään kohti viileämpää syksyä. Syyllistäminen ei auta vaan murtaa ehkä ne viimeisetkin jaksamisen rippeet.