Hämeenlinnassa rakennettiin lasten leikkipaikka keskelle toria. Nyt se on valmis ja odottaa leikkijöitä luokseen. Samaan aikaan netissä käydään keskustelua, jossa osa osallistujista on ihan oikeasti sitä mieltä ettei leikkipuistoa olisi saanut torille rakentaa.
Perusteluja on ollut rakennusvaiheessa hyvin laidasta laitaan. Eikö voisi johonkin sivummalle sitä laittaa? Mitä jos torilla on joku iso tapahtuma niin tuo on tiellä. Nuoriso turmelee sen heti ekana viikonloppuna. Ja niin päin pois.
Jäin miettimään keitä varten kaupunkien, kuntien ja kylien keskustoja rakennetaan? Perinteisesti on ollut tapana, että esim. sairaalat, hoito- ja hoivalaitokset sijoitetaan kaupunkien syrjemmille paikoille. Toki esim jonkun akuutti-sairaalan kohdalla ymmärrän ettei ambulanssi-liikenteen kannalta ole järkevää sijoittaa sairaalaa ruuhkautuvaan paikkaan, mutta miksi esimerkiksi vanhukset ja monesti vammaiset myös pitää asuttaa piiloon, kauas keskustojen sykkeestä.
Samaan aikaan käydään keskustelua esimerkiksi vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen vähästä viriketoiminnasta ja tylsänä tv:tä tuijottavista ikäihmisistä. Selvästi ajatus tuntuu siis olevan, ettei senioreita haluta keskustaan. Samoin muistan uutisointia siitä ettei mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköä tai vammaisten henkilöiden asuntolaa haluta tietyille alueille, koska se voisi aiheuttaa esimerkiksi ympäröivien asuntojen arvon laskua tai luoda jotakin mystistä vaaraa tai epämieluisuutta muille alueella toimiville. Aivan käsittämätöntä ennakkoluisuutta ja sivistymättömyyttä.
Nyt jos sitten Hämeenlinnassa edes lapset tai lapsiperheet eivät mahdu torille leikkimään ja samalla vaikkapa kuluttamaan lähellä toimivien yrittäjien palveluita, niin onhan se hieman kummallista. Tai miten niin hieman…
Jos itse saisin rakentaa unelmieni kaupungin, siellä olisi keskustassa tilaa ihan kaikille. Ikäihmisten palveluita olisi tarjolla myös aivan ydinkeskustassa, josta olisi helppo lähteä vaikka torille kahville tai ostamaan tuoreita mansikoita. Niin että matkan jaksaisi saattajan kanssa taittaa vaikka rollaattorilla tai ainakin pyörätuolissa, ilman että tarvitsee tilata taksia ja matkustaa useampia kilometrejä päästäkseen ihmisten ilmoille. Samoin sijoittaisin keskustaan myös esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille ja vammaisille soveltuvia asuntoja tai asuntoloita, jolloin näilläkin yksilöillä olisi mahdollisuus kokea olevansa tasa-arvoisia ja arvostettuja osasia yhteiskunnassamme. Palvelut ja aktiviteetit siinä aivan kulman takana.
Keskustojen ja niissä järjestettävien tapahtumien esteettömyyteen ja saavutettavuuteen olisi myös syytä kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota. Jotta niihin aidosti olisi jokainen kuntalainen tervetullut. Kunta tai kaupunki kuuluu kaikille sen asukkaille, ei vain aikuisille ja omin jaloin helposti liikkuville henkilöille. Aivan täysin sinne torille kuuluvat mummut rolliensa kanssa, lapset leikkipuistoon leikkimään ja pyörätuolilla liikkuvat kuntalaiset. Jos elämää ja elinvoimaa halutaan, ei pidä kehittää keskustaa vastaamaan vaan jonkun tietyn joukon tarpeisiin.